Shantungosaurus – Kiinan jättiläinen
Dino-kortti
- Nimi: Shantungosaurus giganteus
- Suomeksi: Shantungin jättilisko
- Nimen merkitys: ”Shandongin lisko” (löytöalueen mukaan)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 73 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kiina (Shandongin maakunta)
- Pituus: Jopa 16,6 metriä
- Paino: Arviolta 16 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Suurin tunnettu ankannokkainen koskaan, kuuluu saurolofiineihin (ei ontto harja), noin 1500 hammasta suussaan, yksi kaikkien aikojen suurimpia ornithopodeja
Shantungosaurus on suurin tunnettu ankannokkainen dinosaurus koskaan ja yksi suurimmista kaksijalkaisista kasvinsyöjistä, joita on koskaan elänyt maapallolla. Sen nimi tarkoittaa ”Shandongin liskoa” — nimi tulee Kiinan Shandongin maakunnasta, mistä sen fossiilit on löydetty. Suomeksi lajia voidaan kutsua Shantungin jättiliskoksi koon perusteella.
Shantungin jättilisko eli myöhäisellä liitukaudella noin 73 miljoonaa vuotta sitten Kiinan itäosassa. Ensimmäiset fossiilit löydettiin 1964, ja tieteellinen kuvaus julkaistiin 1973. Aikuinen yksilö oli jopa 16,6 metriä pitkä ja painoi arviolta 16 tonnia — suurempi kuin useimmat sauropodit ja huomattavasti isompi kuin Tyrannosaurus rex.
Suurin ankannokkainen koskaan
Shantungosauruksen koko on todella vertaansa vailla. Sen pituus on lähes kaksi kertaa Iguanodonin pituus ja ylittää suurimmatkin pohjoisamerikkalaiset hadrosauridit Edmontosauruksen ja Magnapaulian. Vain joidenkin sauropodien jättiläisten kuten Argentinosauruksen ja Patagotitanin kokoluokat ovat suurempia.
Shantungosauruksen massiivinen koko tarkoitti, että se ei ollut saalistajien uhreja — edes aikansa suurimmat petoeläimet kuten Zhuchengtyrannus (Tyrannosauruksen kiinalainen sukulainen) eivät pystyneet saalistamaan täysikasvuista shantungin jättiliskoa yksin. Aikuiset yksilöt olivat käytännössä koskemattomia, vain nuoret ja heikot jäivät vaaraan.
Tuhansien hampaiden suu
Tämän lajin ruokailumekanismi oli insinöörimäisesti tehokas. Sen suussa oli noin 1500 hammasta — enemmän kuin useimmilla muilla dinosauruksilla. Hampaat olivat jatkuvasti uusiutuvia, ja niitä oli useita rivejä, jotka liikkuivat eteenpäin käytön mukaan. Tämä rakenne — ”hammaspatteri” — oli hadrosauridien evoluutionaarinen mestariteos.
Jättiläiskokoinen eläin tarvitsi valtavia määriä ravintoa päivittäin. Arviolta Shantungosaurus saattoi syödä jopa 200 kiloa kasvillisuutta päivässä — verrattavissa norsun ruokailuun nykypäivänä. Sen ruokavalio koostui havupuista, saniaisista, cycadeista ja liitukauden uusista kukkakasveista.
Kupumaton saurolofiini
Toisin kuin Olorotitan tai Charonosaurus, tällä lajilla ei ollut ontto kupumainen harja. Se kuului saurolofiineihin, ankannokkaisten alaryhmään, joilla oli vain pieniä kiinteitä koristeita pään päällä tai ei harjaa lainkaan. Eläimen pää oli suuri ja litteä, tavanomaisen ankan nokan muotoinen, mutta sillä ei ollut mitään dramaattista kohoumaa.
Tämä on hieno esimerkki siitä, että ankannokkaisten kokoon ja harjan monimutkaisuuteen ei ollut suoraa yhteyttä. Suurin laji oli itse asiassa yksinkertaisin pään muodoltaan, kun taas pienempi Tsintaosaurus kehitti hämmästyttävän yksisarvi-piikin.
Nelijalkainen vai kaksijalkainen?
Kokoluokkansa vuoksi Shantungosaurus kulki pääasiassa nelijalkaisena, vaikka se pystyi nousemaan myös kahdelle jalalle — esimerkiksi ylettääkseen korkeammalle oleviin lehtiin tai etsiäkseen saalistajien uhkan. Kuten muut hadrosauridit, se pystyi siirtymään nopeammin nelijalkaisena vapauttaen etujalkansa tukirakenteena.
Sen aikuisen eläimen valtava paino teki nelijalkaisuudesta luonnollisen liikkumistavan. Luuranko on rakennettu kestämään sisäisen massan ja kaksijalkaisen kävelyn vaatimat voimat vain lyhyillä matkoilla. Liikuntafysiologisesti tällaisen jättiläisen nelijalkainen kävely oli energiatehokkaampaa kuin kaksijalkainen, ja etujalkojen luinen rakenne osoittaa selvästi niiden painonkantokyvyn.
Shantungosauruksen perintö
Shantungin jättilisko on paleontologiassa tärkeä laji kokonsa vuoksi — se todistaa, että ankannokkaiset saavuttivat sauropodien kokoluokan evoluutiossaan. Se on myös Kiinan dinosauruspaleontologian symboli, yksi kotimaassaan kuuluisimpia lajeja. Tämä jättiläinen muistuttaa meitä siitä, että hadrosauridit eivät olleet mitään pieniä eläimiä — ne olivat aikansa maan merkittävimpiä kasvinsyöjiä, ja niiden jättiläiset olivat todellisia mesotsooikon mastodontteja. Kiinan paleontologit jatkavat Shandongin fossiilialueen tutkimista, ja uudet löydöt saattavat vielä laajentaa käsitystämme siitä, kuinka suureksi hadrosauridi pystyi kasvamaan ja miten sauropodi-kokoluokan kasvinsyöjä selviytyi myöhäisen liitukauden ekosysteemissä.
Lue lisää muista ankannokkaisista: