Saurolophus osborni & angustirostris – Piikkiharja — kahden mantereen ankannokkainen
Dino-kortti
- Nimi: Saurolophus osborni (Brown 1912, Kanada), Saurolophus angustirostris (Rozhdestvensky 1952, Mongolia), ja S. morrisi (Prieto-Márquez 2013, Kalifornia)
- Suomeksi: Piikkiharja
- Nimen merkitys: ”Liskoharja” (sukunimi yhdistää kreikan sauros = ”lisko” + lophos = ”harja”). Lajinimet: osborni kunnioittaa Henry Fairfield Osbornia (1857–1935, AMNH:n johtaja); angustirostris on latinaa ja tarkoittaa ”kapeakuonoista” (angustus + rostrum); morrisi kunnioittaa William Morrisia
- Eli: Myöhäinen liitukausi (varhainen Maastrichtian-vaihe), noin 70–68 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kanada (Albertan Horseshoe Canyon -muodostuma), Mongolia (Nemegt-muodostuma), USA (Kalifornian Moreno-muodostuma)
- Pituus: 10–12 metriä (S. angustirostris vähintään 20 % pidempi kuin S. osborni)
- Paino: arviolta 3–5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Taaksepäin suuntautuva luupiikki (koostuu nasaali-, frontaali- ja prefrontaali-luista), kolme tunnettua lajia kolmelta alueelta (Kanada, Mongolia, Kalifornia), holotyypit AMNH 5220 ja PIN 551/8, säilyneitä pigmenttijälkiä (Bell 2012)!
Kolmen mantereen löytö
Saurolophus on yksi parhaiten tunnetuista ankannokkaisista dinosauruksista ja poikkeuksellinen siinä, että siitä tunnetaan kolme eri lajia kolmelta alueelta! Sukunimi tarkoittaa ”liskoharjaa” — yhdistäen kreikan sauros (lisko) ja lophos (harja). Suomi-nimi seuraa samaa logiikkaa: yhdistää sanat ”piikki” ja ”harja” sen omaleimaisen pään rakenteen mukaan.
Piikkiharja eli myöhäisellä liitukaudella, varhaisessa Maastrichtian-vaiheessa, noin 70–68 miljoonaa vuotta sitten:
- S. osborni (Brown 1912): Kanadan Albertan Horseshoe Canyon -muodostumasta. Lajinimi kunnioittaa Henry Fairfield Osbornia, AMNH:n kuuluisaa johtajaa
- S. angustirostris (Rozhdestvensky 1952): Mongolian Gobin aavikolta, Nemegt-muodostumasta. Lajinimi tarkoittaa latinaa ”kapeakuonoinen” (angustus + rostrum)
- S. morrisi (Prieto-Márquez 2013): Kalifornian Moreno-muodostumasta USA:ssa — uusin laji, kuvattu vain reilu kymmenen vuotta sitten!
Kolme lajia kolmelta eri alueelta on poikkeuksellinen ilmiö hadrosauridien joukossa.
Taaksepäin suuntautuva luupiikki
Tämän lajin tavaramerkki on sen taaksepäin suuntautuva luupiikki pään päällä. Toisin kuin lambeosauriinien ontot kuvut, tämä rakenne oli kiinteä luuta — se kuului saurolofiineihin, ankannokkaisten alaryhmään ilman ontoa harjaa. Piikki kohosi pään päältä taaksepäin ja saattoi olla yli 20 senttimetriä pitkä aikuisilla yksilöillä.
Bell 2011 -tutkimuksen mukaan piikki ei ole vain yksittäinen luu — se koostuu kolmesta yhdistyneestä luusta:
- Nasaali-luut (nenäluut)
- Frontaali-luut (otsaluut)
- Prefrontaali-luut
Yhdessä nämä muodostavat sauvamaisen kruunun, joka ulottuu kallon takaosan yli.
Piikin toiminta on ollut keskustelunaihe paleontologien keskuudessa. Koska luu oli kiinteä, se ei voinut toimia resonanssikammiona kuten Parasaurolophuksen ontto torvi. Sen sijaan piikki saattoi olla lajintunnistusmerkki, sukupuolivalinnan koriste tai kannattelevana tukirakenteena nahkalle, joka muodosti pää-päällä olevan dramaattisen ”viuhka- tai harjarakenteen”. Uudet löydöt viittaavat siihen, että piikkiin kiinnittyi ihoa tai rustoa, joka teki siitä eläessä vielä isomman ja dramaattisemman kuin paljaat luut osoittavat.
Bell 2011 — modernin tutkimuksen vahvistus
Phil R. Bell julkaisi vuonna 2011 Acta Palaeontologica Polonicassa (56(4):703-722) tärkeän revision otsikolla ”Cranial Osteology and Ontogeny of Saurolophus angustirostris from the Late Cretaceous of Mongolia with Comments on Saurolophus osborni from Canada”. Tutkimus vahvisti molempien lajien pätevyyden ja tarkensi anatomisia eroja:
- S. angustirostris on vähintään 20 % pidempi kuin S. osborni suurimmilla aikuisilla yksilöillä
- Premaxilla (yläleukaluu): mongolialaisella ”strongly reflected oral margin” ja ”upturned premaxillary body”
- Prenarial fossa (sieraimen edusta): mongolialaisella ”broadly arcing anterior margin”
- Jugal (poskiluu): mongolialaisella eteenpäin suuntautuva piikki, joka näkyy jopa juveniileissa
- Quadrate (neliöluu): mongolialaisella vahvasti kaartuva sivulta katsottuna
Filogeneettinen analyysi vahvisti sisartaksoni-suhteen S. angustirostris ja S. osborni välillä — eli ne ovat lähimmät sukulaiset toisilleen.
Bell 2012 — pigmenttijäljet
Vielä mielenkiintoisempi havainto on Bellin 2012 PLOS ONE -tutkimus (7(2):e31295), jossa hän osoitti väripigmenttien jälkien säilymisen Mongolian S. angustirostris -fossiileissa!
Tämä on yksi ensimmäisiä kertoja, kun dinosauruksen väritystä on voitu tutkia näin tarkasti — ihopainaumissa havaittiin vaaleita ja tummia alueita, jotka viittaavat raidoittaiseen tai kuvioituun väritykseen. Eläin saattoi olla siis selkeästi väritetty — kuten nykyajan zebrat tai antiloopit. Tämä on ainutlaatuinen ikkuna dinosaurusten visuaaliseen ulkomuotoon.
Kolme mannerta — Beringin maasilta avoin
Tämä laji on harvinainen esimerkki siitä, että samaa sukua löytyy sekä Pohjois-Amerikasta että Aasiasta. Tämä viittaa siihen, että ankannokkaisten ryhmä vaelsi mantereiden välillä Beringin maasiltaa pitkin. Lajien pieni anatominen ero (~20 % kokoero, premaxillan, jugalin ja quadraten erot) viittaa siihen, että ne erkaantuivat suhteellisen äskettäin yhteisestä esi-isästä.
S. morrisi -löytö Kaliforniasta (Prieto-Márquez 2013) lisäsi vielä yhden palasen kuvioon — laji on löydetty nyt Kanadasta, Mongoliasta JA Kaliforniasta, eli sen levinneisyys oli laajempi kuin aiemmin ajateltiin.
Tämä poikkeuksellinen levinneisyys teki tästä lajista tärkeän tutkimuskohteen biogeografeille. Se osoittaa, että myöhäisen liitukauden dinosaurusten maailma ei ollut täysin eristäytynyt mantereisiin, vaan että jotkut eläimet onnistuivat levittäytymään laajalti.
Ihon jäljet — fossiilien aarteenarka
Piikkiharjasta on säilynyt poikkeuksellisen hyvin ihon painaumia. Brown 1912 -alkuperäiset löydöt sisälsivät kolme luurankoa, joissa oli ihopainaumia leuasta, lonkista, jalasta ja hännästä. Iho oli suomumainen, samanlainen kuin nykyaikaisella matelijalla, mutta suomut olivat suurempia selässä ja pienempiä vatsan alla.
Mongolian Dragon’s Tomb -bonebed Nemegt-muodostumassa, johon Soviet Palaeontological Expeditions 1946–1949 löysi useita yksilöitä Nemegtin ja Altan Uulin alueilla, sisälsi lukuisia ihopainaumia sekä juveniileja että aikuisia yksilöitä. Tämä antoi paleontologeille ennennäkemättömän kuvan siitä, miltä laji näytti eläessään.
Yhdessä Brown 1912 -alkuperäisten Albertan löytöjen ja Mongolian Dragon’s Tomb -aineiston kanssa, tästä lajista on enemmän tietoa eläimen ulkonäöstä kuin useimmista muista dinosauruksista.
Laumaeläin
Piikkiharja eli todennäköisesti suurissa laumoissa. Tähän viittaavat massafossiilipaikat, joista on kaivettu esiin useita yksilöitä samoilta alueilta — erityisesti Mongolian Dragon’s Tomb, jossa on löydetty kymmeniä yksilöitä eri ikäisinä. Aikuiset yksilöt saavuttivat noin 10–12 metrin pituuden ja painoivat 3–5 tonnia — suuri eläin, mutta laumassa se oli vielä vaikeampi saalis petoeläimille.
Sen aikalaisia Mongoliassa Nemegt-muodostumassa olivat:
- Tarbosaurus bataar — Mongolian iso tyrannosauridi (Tyrannosauruksen sukulainen)
- Nemegtosaurus mongoliensis — sauropodi
- Opisthocoelicaudia skarzynskii — sauropodi
- Therizinosaurus cheloniformis — jättiläiskynsidinosaurus
- Mononykus ja Adasaurus — pieniä teropodeja
Kanadassa Horseshoe Canyon -muodostumassa S. osborni jakoi elinympäristönsä:
- Albertosaurus sarcophagus — tyrannosauridi
- Edmontosaurus regalis — toinen iso saurolofiini
- Pachyrhinosaurus canadensis — sarvidinosaurus (ei Triceratops, joka eli Hell Creekissä)
- Anchiceratops, Hypacrosaurus altispinus
Molemmilla mantereilla se oli yksi viimeisistä lajeista ennen K-Pg-rajan sukupuuttoa (66 mya), mutta ei aivan viimeinen — Edmontosaurus annectens ja jotkut aasialaiset lambeosauriinit (Olorotitan, Amurosaurus) selviytyivät vielä muutaman miljoonan vuoden pidempään.
Piikkiharjan perintö
Tämä laji on paleontologiassa tärkeä monestakin syystä:
- Klassinen esimerkki ankannokkaisten monimuotoisuudesta — saurolofiinit kehittivät omat erikoiset pääratkaisunsa ilman ontoa harjaa
- Kolmen mantereen levinneisyys todistaa myöhäisen liitukauden dinosaurusten bíogeografisen yhteyden Aasian ja Pohjois-Amerikan välillä Beringin maasilan kautta
- Bell 2012 -pigmenttitutkimus antoi ainutlaatuisen ikkunan dinosauruksen väritykseen
- Brown 1912 ja Rozhdestvensky 1952 -kuvaukset ovat klassikkoja paleontologian historiassa
- S. morrisi 2013 -kolmas laji osoittaa, että uusia löytöjä tehdään yhä — paleontologia ei ole valmis
Piikkiharja on muistutus siitä, että hadrosauridit olivat yksi onnistuneimmista dinosaurusryhmistä koskaan. Paleontologit jatkavat tämän suvun tutkimusta, ja uudet fossiililöydöt sekä Kanadasta että Mongoliasta — sekä yllättäen Kaliforniasta — tuovat jatkuvasti lisää tietoa siitä, miten tämä suku levittäytyi mantereelta toiselle ja kuinka sen elämäntavat erosivat eri ilmasto-oloissa.
Lue lisää muista ankannokkaisista: