Brachiosaurus — Jurakauden pilvenpiirtäjä joka kurkotti puiden latvoihin kuin kirahvi
Dino-kortti:
- Nimi: Brachiosaurus altithorax
- Suomeksi: Käsivarsilisko
- Nimen merkitys: ”Käsivarsilisko” (kreikaksi brachion = käsivarsi, sauros = lisko) — viittaus siihen, että etujalat olivat takajalkoja pidemmät
- Eli: Myöhäinen jurakausi, 154–150 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Colorado, Utah)
- Pituus: 22–23 metriä
- Korkeus: 12–13 metriä (pää kohotettuna)
- Paino: 35–40 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Etujalat pidemmät kuin takajalat (ainutlaatuinen sauropodeille), kirafimainen pystysuora ryhti, korkea kupumainen kallo sierainaukkojen kanssa kallon päällä, pitkä kaula noin 9 metriä, suhteellisen lyhyt häntä
Brachiosaurus on dinosaurus, joka sai kokonaisen sukupolven pysähtymään ja tuijottamaan ylös. Jurassic Park -elokuvan kohtaus, jossa paleontologi Alan Grant näkee Brachiosauruksen ensimmäistä kertaa ja vaipuu sanattomaksi, on yksi elokuvahistorian ikonisimmista hetkistä. Eikä ihme: todellinen Brachiosaurus kohosi 12–13 metriä korkeaksi — tarpeeksi korkeaksi kurkottamaan viisikerroksisen talon ikkunaan. Se oli yksi korkeimmista eläimistä, joka on koskaan kävellyt maan päällä.
Brachiosaurus eli myöhäisellä jurakaudella noin 154–150 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa, Morrison-muodostuman aikana. Se jakoi elinympäristönsä muiden jurakauden ikonien kanssa: Diplodocus, Apatosaurus, Stegosaurus ja Allosaurus elivät kaikki samoilla alueilla. Se oli jättiläisten aikakausi — ja Brachiosaurus oli yksi korkeimmista.
Kirafimainen ryhti — ainutlaatuinen sauropodien joukossa
Käsivarsiliskon näkyvin piirre on sen poikkeuksellinen ryhti. Toisin kuin useimmat sauropodit — kuten Diplodocus ja Apatosaurus — joiden etujalat olivat takajalkoja lyhyemmät ja joiden selkälinja kallistui eteenpäin, sekä etujalat olivat takajalkoja pidemmät. Tämä antoi sille kirafimaisen, ylöspäin kallistuvan ryhdin, jossa hartiat olivat lonkkaa korkeammalla ja kaula kohosi luonnostaan ylöspäin.
Tämä anatominen erikoisuus antoi käsivarsiliskolle ratkaisevan edun: se pääsi käsiksi kasvillisuuteen, joka oli muille sauropodeille tavoittamattomissa. Siinä missä Diplodocus ja Apatosaurus laidunsivat matalammalta — lakaisten kaulalla laajan alueen läheltä maanpintaa — käsivarsilisko kurkotti suoraan ylöspäin puiden latvoihin, kuten jättimäinen kirahvi. Tämä ekologinen erikoistuminen tarkoitti, ettei se kilpaillut suoraan samoista ravintoresursseista matalalaiduntajien kanssa.
Sieraimet pään päällä — hengittämisen mysteeri
Käsivarsiliskon kallo on erikoinen: sierainaukot sijaitsevat korkealla kallon päällä, otsan alueella, eivätkä kuonon kärjessä kuten useimmilla eläimillä. Tämä piirre johti aiemmin teoriaan, jonka mukaan käsivarsilisko olisi elänyt osittain vedessä — sieraimet olisivat toimineet kuin snorkkeli, kun eläin kahlasi syvässä vedessä. Teoria on sittemmin kumottu — valtava eläin olisi murskautunut vedenpaineen alla — mutta sierainten sijainti on yhä mielenkiintoinen.
Nykyinen teoria ehdottaa, ettei sierainaukon sijainti kallossa kerro suoraan ulkoisten sierainten paikasta. Pehmytkudos — liha, rustorakenteet ja iho — olisivat muodostaneet ulkoiset sieraimet todennäköisesti kuonon kärjessä, kuten muillakin eläimillä. Kallon sisäiset sierainaukot ovat vain osa monimutkaista nenäontelorakennetta, joka saattoi liittyä aivojen jäähdytykseen, äänentuottoon tai kostean ilman kierrätykseen.
Ruoankulutus — elävä metsänhakkuukone
Brachiosaurus söi arviolta 200–400 kiloa kasviainesta päivässä. Tämä valtava kulutus johtui yksinkertaisesta biologiasta: niin suuri eläin tarvitsee valtavasti energiaa pelkästään elintoimintojensa ylläpitämiseen. Sen pienet, lusikkamaisiset hampaat sopivat lehtien ja neulasten riipimiseen oksista — mutta eivät pureskeluun. Kuten kaikki sauropodit, se nieli kasviaineksen kokonaisena ja antoi jättiläismäisen suolistonsa hoitaa ruoansulatuksen bakteerien avulla.
Hänen ruokavalio koostui todennäköisesti havupuista, käpypalmuja ja korkealla kasvavista saniaisista. Sen korkeus antoi sille pääsyn latvustoon, johon muut kasvinsyöjät eivät yltäneet. Mutta tämä erikoistuminen oli myös riski: jos korkeiden puiden kasvillisuus väheni, koska hän ei voinut helposti siirtyä matalampaan kasvillisuuteen, koska sen koko ruumiinrakenne oli optimoitu korkealle kurkottamiseen.
Giraffatitan — Afrikan kaksoisolento
Pitkään tunnettiin afrikkalainen ”Brachiosaurus brancai” — valtava luuranko Tansanian Tendaguru-muodostumasta, joka on yhä esillä Berliinin luonnonhistoriallisessa museossa maailman suurimpana pystyyn koottuna dinosaurusluurankona. Mutta vuonna 2009 tutkijat osoittivat, ettei afrikkalainen eläin ollut sama laji kuin pohjoisamerikkalainen lisko. Se erotettiin omaksi suvukseen nimellä Giraffatitan — ”kirahvijättiläinen”.
Ero on merkittävä: todellinen jättiläinen tunnetaan suhteellisen huonosti — vain muutamia osittaisia luurankoja Pohjois-Amerikasta. Giraffatitan tunnetaan paljon paremmin. Suurin osa ”Brachiosaurus-tiedosta”, jota populaarikulttuurissa levitetään, koskee itse asiassa Giraffatitania — mukaan lukien Berliinin luurangon mitat. Todellinen versio saattoi olla hieman pienempi tai suurempi — emme tiedä varmasti.
Jurassic Park ja kulttuuriperintö
Brachiosauruksen kulttuurinen merkitys on valtava. Jurassic Park -elokuvan kohtaus — jossa se syö puun lehtiä ja aivastaa paleontologi Ellie Sattlerin päälle — teki siitä ehkä tunnetuimman pitkäkaulaisen dinosauruksen. Elokuvan CGI-teknologia oli vuonna 1993 mullistavaa, ja sen ensimmäinen näkeminen valkokankaalla oli monille katsojille elämää muuttava kokemus.
Mutta elokuvan dinosaurus ei ole tieteellisesti aivan tarkka. Se on esitetty viettämässä aikaa vesialueilla ja syömässä oksia läheltä maanpintaa — molemmat epätodennäköisiä todelliselle eläimelle. Todellinen ”hän” oli kuivan maan eläin, joka kurkotti puiden latvoihin eikä kastunut.
Lue lisää pitkäkaulaisista dinosauruksista: Diplodocus · Apatosaurus · Argentinosaurus · Dreadnoughtus · Nigersaurus · Kaikki pitkäkaulaiset dinosaurukset →