Liopleurodon — BBC:n luoma myyttinen jättiläinen joka oli todellisuudessa paljon pienempi
Dino-kortti:
- Nimi: Liopleurodon ferox
- Suomeksi: Sileäkylkihammas
- Nimen merkitys: ”Sileäkylkihammas” (kreikaksi leios = sileä, pleuron = kylki, odon = hammas)
- Eli: Keskijurakausi, noin 165–155 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Eurooppa (Englanti, Ranska, Saksa)
- Pituus: 6–7 metriä (todellinen), esitetty 25 m (BBC)
- Kallon pituus: Noin 1,5 metriä
- Paino: Arviolta 1–2 tonnia
- Ruokavalio: Lihansyöjä (huippupeto)
- Tunnusmerkit: Lyhyt kaula, suuret voimakkaat leuat, neljä suurta räpyläevää, tukeva virtaviivainen vartalo, kartiomaiset hampaat
Liopleurodon on dinosaurusten maailman suurin mediavirhe — eläin, jonka todellinen koko on murto-osa siitä, mitä yleisö uskoo. BBC:n Walking with Dinosaurs -sarja (1999) esitti sileäkylkihampaan 25 metriä pitkänä ja 150 tonnia painavana merijättiläisenä — ”suurimpana petona joka on koskaan elänyt”. Todellisuudessa Liopleurodon oli noin 6–7 metriä pitkä ja 1–2 tonnia painava. Yhä vaikuttava meripeto, mutta kaukana jättiläisestä.
Tämä suuruusluokkavirhe on jäänyt elämään populaarikulttuurissa niin tehokkaasti, että Liopleurodon on saanut eräänlaisen paleontologinen kaupunkilegendan. Internet-meemit, pelimaailma ja tietokirjat toistavat yhä 25 metrin lukemaa, vaikka jokainen alan tutkija tietää sen olevan väärä. Sileäkylkihampaan tarina on varoitus siitä, kuinka yksi hyvin tehty dokumentti voi muuttaa miljoonien ihmisten käsityksen esihistoriallisesta eläimestä — ja kuinka vaikeaa virhettä on korjata jälkikäteen.
Mistä 25 metriä tuli?
BBC:n sarja perustui äärimmäiseen arvioon, joka julkaistiin 1990-luvulla. Joitakin yksittäisiä irtohampaita ja luufragmentteja oli löydetty, ja ne ekstrapoloitiin äärimmäiseen kokoluokkaan vertaamalla pienempien, kokonaisten yksilöiden mittasuhteisiin. Ongelmana on, että yksittäisestä hampaasta on mahdotonta päätellä luotettavasti koko eläimen kokoa — hampaan koko ei skaalaudu lineaarisesti vartalon kokoon.
Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että suurimmat tunnetut sileäkylkihampaan fossiilit viittaavat 6–7 metrin pituuteen. Jotkut suuremmat fragmentit saattavat kuulua toisiin pliosaurilajeihin tai suurempiin yksilöihin, mutta 25 metriä on täysin perusteeton. Realistinen arvio suurimalle tunnetulle yksilölle on ehkä 10 metriä — ja sekin on spekulatiivinen.
On ironista, että BBC:n sarja — joka oli muuten uraauurtava ja tieteellisesti kunnianhimoinen — teki pahimman virheensä juuri sileäkylkihampaan kohdalla. Sarjan muut eläimet olivat kooltaan suurin piirtein oikein, mutta sileäkylkihampaan liioittelu oli niin räikeä, että se on heikentänyt sarjan uskottavuutta jälkikäteen.
Todellinen eläin — silti pelottava
Mutta 6–7 metriä pitkä meripeto ei ole mitätön. Sileäkylkihammas oli jurakauden Euroopan merien huippupeto — samankokoinen kuin nykyinen suuri valkohai ja huomattavasti voimakkaammilla leuoilla varustettu. Sen kallo oli noin 1,5 metriä pitkä, ja sen leuat olivat täynnä kartiomäisiä, voimakkaita hampaita, jotka sopivat sekä leikkaamiseen että murskaamiseen.
Kuten muutkin pliosaurit — mukaan lukien Kronosaurus — sileäkylkihammas oli lyhytkaulainen ja suuripäinen huippupeto. Se ui neljällä voimakkaalla räpyläevällä ja saalistit kaikkea, mikä liikkui: kaloja, mustekaloita, muita merimatelioita ja jopa pieniä plesiosaureja. Se oli jurakauden merien johtava peto Euroopan rannikkovesillä.
Hajuaisti — vedenalainen nuuskija
Yksi sileäkylkihampaan kiinnostavimmista piirteistä on sen kehittynyt hajuaisti. Kallon sisäisen rakenteen tutkimukset ovat paljastaneet, että hajuaistikäpälät olivat poikkeuksellisen suuret suhteessa aivojen kokoon. Tämä viittaa siihen, että eläin saattoi haistaa saaliinsa pitkien matkojen päästä vedessä — samaan tapaan kuin nykyiset hait paikantavat veren hajun kilometrien päästä.
BBC:n sarja esitti sileäkylkihampaan ”haistamassa” saaliin vedessä, ja tämä yksityiskohta on itse asiassa tieteellisesti perusteltu — toisin kuin eläimen koko. On hauska ironia: sarjan suurin virhe oli koko, mutta sen pienin yksityiskohta — hajuaisti — oli oikein.
Pliosaurit kontekstissa
Sileäkylkihammas eli keskijurakaudella, noin 165–155 miljoonaa vuotta sitten — kymmeniä miljoonia vuosia ennen Kronosaurusta ja yli 80 miljoonaa vuotta ennen Mosasaurusta. Se edustaa pliosaurien varhaista kukoistuskautta, jolloin nämä lyhytkaulaiset meripedot olivat valtamerien hallitsevia saalistajia.
Pliosaurit menivät sukupuuttoon liitukauden loppupuolella, ja niiden ekologisen lokeron valtasivat mosasaurit — toisesta matelijaryhmästä kehittyneet meripedot. Tämä valtakunnan vaihto — pliosaureilta mosasaureille — on yksi mesotsoisen ajan merien suurista evoluutiotarinoista.
Opetus median voimasta
Sileäkylkihampaan tarina opettaa arvokkaan läksyn. Yksi televisio-ohjelma vuodelta 1999 muutti miljoonien ihmisten käsityksen eläimestä, jota useimmat eivät olleet koskaan kuulleet aiemmin. Vääristynyt kuva on elänyt yli 25 vuotta ja elää yhä — koska mielikuvaa on paljon vaikeampaa korjata kuin luoda. Tiede korjaa itseään, mutta populaarikulttuuri ei välttämättä seuraa perässä.
Sileäkylkihammas ansaitsee tulla tunnetuksi sellaisena kuin se todella oli: 6–7 metrinen, voimaleukkainen jurakauden meripeto, joka hallitsi Euroopan rannikkovesiä — ei 25-metrinen merimonni, mutta silti eläin, jonka kohtaaminen olisi ollut kuolettavaa kenelle tahansa.
Lue lisää merihirviöistä: Mosasaurus · Plesiosaurus · Ichthyosaurus · Elasmosaurus · Kronosaurus · Kaikki merihirviöt →