Torosaurus latus – Lävistettylisko – kahden suuren aukon kuningas
Dino-kortti:
- Nimi: Torosaurus latus
- Suomeksi: Lävistettylisko (yleinen käännös ”Härkälisko” perustuu virheelliseen tulkintaan)
- Nimen merkitys: Kreikan verbistä toreō (lävistää, porata) ja sauros (lisko) – viittaa otsasuojuksen kahteen suureen aukkoon; lajinimi latus on latinaa ja tarkoittaa ”leveä”
- Eli: Myöhäinen liitukausi (maastricht), noin 68–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Wyoming, Montana, Etelä- ja Pohjois-Dakota ym.) ja Kanada (Saskatchewan)
- Pituus: Noin 7,5–9 metriä
- Paino: Arviolta 4–8 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Yksi pisimmistä tunnetuista maaeläinten kalloista, kaksi suurta aukkoa otsasuojuksessa, kaksi pitkää otsasarvea ja lyhyt nenäsarvi, eli samaan aikaan kuin Triceratops, hyvin harvinainen löytö
Lävistettylisko omistaa yhden paleontologian hämmästyttävimmistä ennätyksistä, sillä sillä oli yksi pisimmistä tunnetuista kalloista koko maaeläinten historiassa. Sukunimi tulee kreikan verbistä toreō (lävistää, porata) ja sanasta sauros (lisko), ja se viittaa otsasuojuksen kahteen suureen aukkoon. Lajinimi latus on latinaa ja tarkoittaa ”leveä”, mikä viittaa suojuksen muotoon. Tällainen Wyomingin dinosaurus on yksi liitukauden viimeisten vuosien näyttävimmistä sarvidinosauruksista, ja juuri Torosaurus dinosaurus on monelle dinosaurusten ystävälle tuttu nimi.
Suomalainen käännös ”Härkälisko” perustuu yleiseen virhetulkintaan, jossa nimen alku on yhdistetty latinan sanaan taurus tai espanjan sanaan toro (härkä). Tämä on virheellinen tulkinta: Torosaurus latus ei tarkoita härkäliskoa vaan lävistettyä liskoa. Sekaannus johtuu siitä, ettei Othniel Charles Marsh koskaan selittänyt nimeä papereissaan, ja vasta vuonna 1896 hän totesi, että aukot otsasuojuksessa antoivat aiheen nimeen. Virheellinen käännös on silti jäänyt elämään suomenkielisessä kielenkäytössä, mikä kuvaa hyvin sitä, miten sitkeitä vakiintuneet nimet voivat olla.
Suuri kallo
Lajin kallon valtava koko johtuu sen pitkästä otsasuojuksesta. Suojus ulottui taaksepäin kuin suuri kilpi, ja sitä keventivät kaksi suurta aukkoa eli parietaalifenestraa. Ilman näitä aukkoja kallo olisi ollut liian painava eläimen kannateltavaksi, sillä kaulan lihasten oli tuettava valtavaa rakennelmaa joka hetki. Luonto kehitti aukot nerokkaaksi rakenteelliseksi ratkaisuksi, joka säilytti suuren koon mutta vähensi painoa. Lävistettyliskon suojus oli pidempi ja sulavampi kuin monilla muilla sarvidinosauruksilla.
Kallon pituudesta on esitetty erilaisia arvioita. Varhaiset mittaukset antoivat noin 2,2–2,4 metriä, ja myöhemmät arviot ovat nousseet jopa lähelle 2,6 metriä. Joka tapauksessa kyseessä on yksi pisimmistä tunnetuista kalloista koko maaeläinten historiassa. Otsasuojuksen tehtävä oli todennäköisesti monipuolinen: lajintunnistus, parittelunäyttö, kaulalihasten kiinnityskohta ja mahdollisesti lämmönsäätely, sillä suuri pinta-ala mahdollisti tehokkaan lämmönvaihdon.
Marshin nimeämä ja Hatcherin löytämä
Holotyyppi YPM 1830 on osittainen kallo, jonka löysi John Bell Hatcher vuonna 1891 kaakkois-Wyomingin Niobrara Countyn alueelta Lance-muodostumasta. Hatcher oli kuuluisan paleontologin Othniel Charles Marshin palveluksessa toiminut kenttätyönjohtaja, ja hän oli aiemmin löytänyt useita Triceratops-fossiileja samalta seudulta. Marsh kuvasi lajin tieteellisesti samana vuonna 1891 American Journal of Science -lehdessä, vain kaksi vuotta Triceratopsin nimeämisen jälkeen.
Marsh nimesi samalla kaksi lajia: Torosaurus latus (holotyyppi YPM 1830) ja T. gladius (YPM 1831), joka perustui vielä suurempaan kalloon. Nimi gladius on latinaa ja tarkoittaa miekkaa, ja se viittasi otsasuojuksen sivuluun pitkulaiseen muotoon. Myöhempi tutkimus yhdisti T. gladiuksen samaksi lajiksi Torosaurus latus -lajin kanssa, sillä erot olivat yksilöllistä vaihtelua. Vuonna 1946 Charles Gilmore kuvasi vielä toisen lajin, T. utahensisin, jonka asema on edelleen kiistanalainen.
Ruumiinrakenne ja ravinto
Pään näyttävien rakenteiden lisäksi tämä laji oli tukeva ja nelijalkainen kasvinsyöjä, jonka pituus oli noin 7,5–9 metriä ja paino useita tonneja. Vahvat raajat kannattelivat raskasta ruumista, ja eturaajat olivat hieman takaraajoja lyhyemmät, mikä on sarvidinosauruksille tyypillistä. Eläin liikkui todennäköisesti melko hitaasti mutta tasaisesti laiduntaen.
Suun edessä oli vahva papukaijamainen nokka, joka katkaisi kasvillisuutta tehokkaasti. Nokan takana sijaitsivat hammasakut, joissa oli satoja rinnakkain järjestäytyneitä hampaita. Ne muodostivat tehokkaan leikkaavan pinnan, joka jauhoi kovankin kasviaineksen hienoksi. Tämä mahdollisti monenlaisen kasvillisuuden hyödyntämisen, mikä oli etu liitukauden lopun vaihtelevassa ympäristössä.
Triceratops vai Torosaurus?
Vuonna 2010 paleontologit John Scannella ja Jack Horner esittivät kiistanalaisen teorian Journal of Vertebrate Paleontologyssa: tämä laji olisi vain täysikasvuinen Triceratops. Heidän mukaansa Triceratopsin otsasuojus kasvoi ja kehitti aukot iän myötä, jolloin se muuttui lopulta Torosaurus latus -lajin kaltaiseksi. Pääargumenttina oli, ettei nuoria Torosaurus-yksilöitä ole koskaan löydetty, vaikka Triceratopsista tunnetaan kymmeniä eri-ikäisiä yksilöitä. Tämä havainto oli teorian vahvin tukijalka.
Teoria on yhä kiistanalainen. Longrich ja Field osoittivat vuonna 2012 sekä Maiorino kollegoineen vuonna 2013, että kallon luuhistologia eli kasvurakenne ja yksityiskohtainen anatomia viittaavat siihen, että kyseessä ovat itsenäiset lajit. Vuonna 2016 julkaistu uusi Hell Creekin näyte vahvisti tätä tulkintaa. Keskustelu jatkuu yhä, ja juuri tämä kiista tekee lajista yhden paleontologian kuumimmista puheenaiheista. Tällainen Wyomingin dinosaurus on siis edelleen tieteellinen arvoitus. Vastustajat huomauttavat myös, että joillakin yksilöillä otsasuojuksen aukot ovat liian täydellisesti muodostuneet ollakseen pelkkä ikääntymisen tuote.
Erittäin harvinainen löytö
Toisin kuin Triceratopsia, jota tunnetaan kymmenistä kalloista, lävistettyliskoa tunnetaan vain noin yhdeksän yksilön verran. Holotyypin lisäksi merkittäviä löytöjä on tehty Hell Creek -muodostumasta Montanassa ja Etelä-Dakotassa sekä Frenchman-muodostumasta Kanadan Saskatchewanissa. Useimmiten kallon takaosa, joka sisältää tunnistettavat aukot, on säilynyt vain puutteellisena.
Tämä harvinaisuus on yksi syistä, miksi laji on niin kiehtova, sillä jokainen uusi löytö on tärkeä tieteellinen tapahtuma. Harvinaisuus on myös keskeinen osa Triceratops-kiistaa: jos nuoria yksilöitä ei yksinkertaisesti ole, se voi tarkoittaa joko sitä, että laji eli pienissä populaatioissa, tai sitä, että se edustaa Triceratopsin harvinaista vanhuusvaihetta. Kummassakin tapauksessa fossiiliaineiston niukkuus tekee tulkinnasta vaikeaa. Useimmat tunnetut yksilöt ovat lisäksi vain osittaisia, mikä hankaloittaa vertailua entisestään.
Otsasarvet ja puolustus
Lajilla oli kaksi pitkää, eteenpäin kaartuvaa otsasarvea ja lyhyt nenäsarvi, eli samankaltainen aseistus kuin Triceratopsilla. Sarvien muoto vaihteli yksilöittäin: joillakin otsasarvet olivat pitkät ja kaartuvat, toisilla lyhyemmät ja suoremmat. Sarvet olivat todennäköisesti sekä puolustusaseita petoja vastaan että lajinsisäisiä taisteluvälineitä, joilla yksilöt mittelivät keskenään esimerkiksi paritteluoikeuksista.
Tyrannosaurus rex eli samalla alueella ja samaan aikaan, ja fossiiliaineistosta tunnetaan todisteita näiden kahden eläinryhmän kohtaamisista. Triceratopsin luista on löydetty Tyrannosauruksen hampaiden jälkiä, ja on todennäköistä, että myös tämä laji joutui kohtaamaan saman pedon. Sarvet ja valtava kallo olivat tehokas puolustus suurtakin saalistajaa vastaan, ja täysikasvuinen yksilö oli vaikea kohde. Otsasuojuksen aukot saattoivat tehdä siitä haavoittuvamman kuin Triceratopsin umpinainen suojus, mutta toistaiseksi tästä ei ole varmaa näyttöä.
Hell Creekin ekosysteemi
Laji eli Hell Creek -muodostumassa ja vastaavissa kerrostumissa, kuten Lance-muodostumassa Wyomingissa ja Frenchman-muodostumassa Saskatchewanissa. Kyseessä on yksi historian tutkituimmista dinosaurusekosysteemeistä. Samaan aikaan samalla alueella elivät Triceratops, Tyrannosaurus rex, Edmontosaurus, Ankylosaurus ja Pachycephalosaurus. Tämä oli dinosaurusten viimeinen kukoistuskausi ennen Chicxulubin asteroidin iskua.
Laji oli huomattavasti harvinaisempi kuin Triceratops, sillä sen fossiileja tunnetaan vain murto-osa Triceratopsin määrästä. Tämä voi johtua monesta syystä. Ehkä se eli harvemmissa populaatioissa tai erilaisessa elinympäristössä, tai sitten kyse on Triceratopsin harvinaisesta vanhuusvaiheesta, johon vain harvat yksilöt selvisivät. Tällainen Wyomingin dinosaurus on joka tapauksessa ollut osa rikasta ja monimuotoista yhteisöä aivan dinosaurusten aikakauden lopulla. Sen elinympäristö oli rehevä ja kostea tasanko, jossa kasvoi runsaasti ravintoa suurille kasvinsyöjille. Juuri tämä Wyomingin dinosaurus eli siten viimeisten ei-lintumaisten dinosaurusten joukossa ennen joukkosukupuuttoa.
Tieteellinen perintö
Lävistettylisko on paleontologian suuri arvoitus, sillä sen asema itsenäisenä sukuna on yhä keskustelun alla. Se on muistutus siitä, kuinka paljon paleontologiassa on yhä ratkaisematonta: jopa yli 130 vuoden tutkimuksen jälkeen ei tiedetä varmasti, onko kyseessä oma laji vai Triceratopsin aikuismuoto. Tämä mysteeri tekee siitä yhden kiehtovimmista sarvidinosauruksista ja erinomaisen esimerkin siitä, että tiede on jatkuva prosessi eikä lopullisten vastausten kokoelma.
Laji on myös tärkeä muistutus siitä, ettei suomenkielinen lajinimistö ole aina tieteellisesti tarkka. Vakiintunut nimi ”Härkälisko” perustuu yli sata vuotta vanhaan virhetulkintaan, jonka Marsh itse korjasi jo vuonna 1896. Oikeampi käännös viittaa lävistettyyn rakenteeseen, joka kuvaa otsasuojuksen aukkoja. Kun tutkijat löytävät tulevaisuudessa uusia yksilöitä, erityisesti nuoria, ne saattavat lopulta ratkaista koko Triceratops-kysymyksen. Siihen asti tämä laji säilyttää paikkansa yhtenä liitukauden lopun kiehtovimmista eläimistä.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä dinosaurus Torosaurus oli?
Torosaurus oli suuri kasvinsyöjä sarvidinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 68–66 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Se kuului chasmosauriineihin ja eli samaan aikaan ja samalla alueella kuin Triceratops.
Kuinka suuri Torosauruksen kallo oli?
Torosauruksen kallo oli yksi pisimmistä tunnetuista maaeläinten kalloista. Arviot vaihtelevat noin 2,2 metristä lähelle 2,6 metriä, mikä tekee siitä poikkeuksellisen suuren myös sarvidinosaurusten joukossa.
Oliko Torosaurus sama eläin kuin Triceratops?
Tämä on kiistanalainen kysymys. Vuonna 2010 ehdotettiin, että Torosaurus olisi täysikasvuinen Triceratops, mutta useat myöhemmät tutkimukset pitävät niitä erillisinä lajeina. Keskustelu jatkuu yhä.
Miksi Torosaurusta on löydetty niin vähän?
Torosauruksen fossiileja tunnetaan vain noin yhdeksän yksilön verran, kun taas Triceratopsia tunnetaan kymmenistä kalloista. Tämä harvinaisuus on yksi keskeinen osa lajin tieteellistä arvoitusta.