Apatosaurus — Dinosaurusten historian kuuluisin nimikiista ja Brontosauruksen paluu
Dino-kortti:
- Nimi: Apatosaurus louisae
- Suomeksi: Petollinen lisko
- Nimen merkitys: ”Petollinen lisko” (kreikaksi apate = petos/harha, sauros = lisko) — viittaus nikamien harhaanjohtavaan muotoon, joka muistutti mosasaurien nikamia
- Eli: Myöhäinen jurakausi, 152–151 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Colorado, Oklahoma, Utah, Wyoming)
- Pituus: 21–23 metriä
- Paino: 20–25 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Massiivinen, tukeva ruumiinrakenne verrattuna Diplodocukseen, pitkä piiskamainen häntä, pieni pää, paksu kaula, vahvat pylväsmäiset jalat
Apatosaurus on dinosaurus, joka kantaa mukanaan paleontologian historian kuuluisinta nimikiistaa — tarinaa, joka alkoi 1800-luvun ”luusodasta” ja ratkesi lopullisesti vasta 2015. Kysymys kuului: onko Brontosaurus olemassa? Ja vastaus on: kyllä — mutta tarina on paljon monimutkaisempi kuin kukaan odotti.
Kaikki alkoi ”luusodan” kuumeisimmasta vaiheesta. Vuonna 1877 Othniel Charles Marsh nimesi pikaisesti uuden sauropodin nimellä Apatosaurus ajax muutamista luista, jotka hän löysi Coloradosta. Kaksi vuotta myöhemmin, 1879, Marsh nimesi toisen, näyttävämmän luurangon nimellä Brontosaurus excelsus — ”ukkosen lisko”. Nimi oli täydellinen: se kuulosti mahtavalta ja tarttui välittömästi yleisön mielikuvitukseen.
Brontosaurus katoaa — ja palaa
Vuonna 1903 paleontologi Elmer Riggs tutki molempia luurankoja ja totesi, etteivät ne olleet riittävän erilaisia ollakseen eri sukuja. Taksonomian sääntöjen mukaan ensiksi nimetty nimi saa etusijan — joten Brontosaurus yhdistettiin Apatosaurukseen, ja nimi Brontosaurus katosi virallisesta tieteellisestä käytöstä.
Mutta yleisö ei saanut muistoa. Brontosaurus oli jo juurtunut populaarikulttuuriin — leluihin, kirjoihin, postimerkkeihin ja elokuviin. Ihmiset jatkoivat nimen käyttöä vuosikymmenestä toiseen, ja paleontologit korjasivat heitä jokaisella kerralla: ”Brontosaurusta ei ole olemassa, se on Apatosaurus.” Tilanne kesti yli vuosisadan.
Sitten tuli vuosi 2015. Emanuel Tschopp ja kollegat julkaisivat massiivisen, 300-sivuisen analyysin diplodocidien sukulaisuussuhteista. Tutkimus osoitti, että Brontosaurus excelsus oli sittenkin riittävän erilainen Apatosaurus ajaxista ollakseen oma sukunsa. Brontosaurus palasi — ei populaarikulttuurin voimasta vaan tieteellisen analyysin tuloksena.
Nykyään molemmat nimet ovat voimassa: Apatosaurus ja Brontosaurus ovat läheisiä sukulaisia mutta erillisiä sukuja. Kiista, joka kesti 112 vuotta, on päättynyt — ja molemmat osapuolet voittivat.
Tukeva jättiläinen
Petollinen lisko oli massiivinen eläin — 21–23 metriä pitkä ja 20–25 tonnia painava. Verrattuna lähisukulaiseensa Diplodocukseen se oli lyhyempi mutta huomattavasti painavampi ja tukevampi. Jos Diplodocus oli ballerina, petollinen lisko oli voimanostaja — leveä, paksujalkkainen ja massiivinen.
Sen jalat olivat pylväsmäisiä ja tukevia — suunniteltuja kannattamaan valtavaa painoa. Jokainen jalanjälki oli pyöreä ja suuri kuin pesuvatia, ja jälkifossiilit osoittavat, että se käveli hitaasti ja vakaasti. Se ei ollut nopea eläin, mutta sen ei tarvinnutkaan olla: aikuisena se oli liian suuri minkään pedon saalistettavaksi.
Väärä pää — vuosisadan virhe
Petollisen liskon tarina sisältää vielä toisen kuuluisan virheen. Kun ensimmäiset luurangot löydettiin, niistä puuttui kallo. Marsh asetti luurankoon Camarasauruksen kallon — lyhyen, tylpän ja leveän pään — koska se oli ainoa sauropodinkallo, jonka hän tunsi. Tämä väärä pää esiteltiin museoissa ympäri maailmaa yli 70 vuoden ajan.
Vasta 1970-luvulla tutkijat osoittivat, että petollisen liskon todellinen kallo muistutti Diplodocuksen kalloa — pitkä, kapea ja hevosmainen, kynähampaineen. Museot vaihtoivat päitä hiljaa ja häpeillen. Carnegie Museumin Apatosaurus-luuranko sai oikean päänsä vasta 1979 — lähes vuosisata löytönsä jälkeen.
Piiskamainen häntä
Kuten Diplodocuksella, myös petollisella liskolla oli pitkä, piiskamainen häntä, joka oheni huipulle ja saattoi tuottaa terävän pamahduksen. Mutta petollisen liskon häntä oli todennäköisesti vielä voimakkaampi kuin sukulaisensa: massiivisempi tyvi ja paksummat nikamien tukipylväät viittaavat siihen, että hännän isku olisi ollut tuhoisampi. Jotkut tutkijat ovat spekuloineet, että hännän isku olisi voinut murtaa Allosauruksen luita.
Sauropodien ekologinen jakautuminen
Petollinen lisko eli samalla alueella ja samaan aikaan kuin Brachiosaurus ja Diplodocus — kolme jättiläismäistä sauropodia samassa ekosysteemissä. Miten ne kaikki mahtuivat? Vastaus on ekologinen erikoistuminen: ne söivät eri korkeuksilta. Brachiosaurus kurkotti latvoihin, Diplodocus lakaisisi matalaa kasvillisuutta, ja petollinen lisko toimi jossain näiden välissä — keskikorkeudella, missä kilpailu oli vähäisintä.
Tämä ekologinen jakautuminen muistuttaa nykyistä Afrikan savannin tilannetta, jossa kirahvi, norsu ja seepra jakavat saman elinympäristön mutta syövät eri tasolla ja eri kasvillisuutta. Morrison-muodostuman sauropodiyhteisö oli yksi maapallon historian monimuotoisimmista suuren kasvinsyöjäyhteisöistä.
Lue lisää pitkäkaulaisista dinosauruksista: Brachiosaurus · Diplodocus · Argentinosaurus · Dreadnoughtus · Nigersaurus · Kaikki pitkäkaulaiset dinosaurukset →