Mosasaurus — Liitukauden merien ehdoton huippupeto ja varaanien jättiläissukulainen
Dino-kortti:
- Nimi: Mosasaurus hoffmannii
- Suomeksi: Maas-joen lisko
- Nimen merkitys: ”Maas-joen lisko” (latinasta Mosa = Maas-joki + sauros = lisko)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, 82–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Eurooppa (Alankomaat, Belgia), Pohjois-Amerikka, Afrikka, Antarktis
- Pituus: 13–17 metriä
- Paino: Arviolta 10–15 tonnia
- Ruokavalio: Lihansyöjä (huippupeto) — kaloja, haita, merimatelioita, ammoniitteja, merikilpikonnia
- Tunnusmerkit: Massiiviset kaksinivelleikat, kartiomaiset murskaushampaat, sivusuunnassa litistynyt häntäevä, räpylämäiset raajat, binokulaarinen näkö, käärmeen kaltainen kaksinivelleuka
Mosasaurus on eläin, joka muutti käsityksemme maapallon historiasta — kirjaimellisesti. Kun sen ensimmäinen fossilli löydettiin 1760-luvulla Alankomaiden Maastrichtista, se todisti ensimmäistä kertaa, että lajeja voi kuolla sukupuuttoon. Tuolloin vallitsi yleinen käsitys, ettei Jumala sallisi luomustensa kadota. Mosasaurus lisko kumosi tämän uskomuksen ja avasi oven koko paleontologian tieteenalalle.
Mutta Mosasaurus ei ollut dinosaurus. Se ei ollut edes dinosaurusten läheinen sukulainen. Se oli mosasauridi — meressä elävä jättiläislisko, joka kehittyi pienistä maaliskoista ja palasi mereen liitukauden aikana. Nykyisten varaanien ja käärmeisen kaukainen sukulainen, tämä merimatelija kasvoi jopa 17 metriä pitkäksi ja hallitsi liitukauden viimeisten 20 miljoonan vuoden valtameriä tavalla, johon yksikään muu meriläin ei pystynyt.
Historian ensimmäinen fossiilikontroverssi
Ensimmäinen tunnettu kallo löydettiin Maastrichtin kaupungin lähellä olevasta kalkkikivilouhoksesta noin vuonna 1764. Löytö aiheutti välittömästi kiistan: paikallinen kirurgi Hoffman halusi sen itselleen, mutta maan omistaja vei asian oikeuteen ja voitti. Kun Ranskan vallankumoukselliset armeijat valloittivat Maastrichtin vuonna 1795, kallo takavarikoitiin ja kuljetettiin Pariisiin, jossa Georges Cuvier tutki sen ja tunnisti sen meressä eläneeksi jättimäiseksi matelijaksi.
Cuvier’n päätelmä oli mullistava: eläin oli kuollut sukupuuttoon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tieteellinen yhteisö hyväksyi sukupuuton käsitteen. Ilman Maas-joen liskon löytöä koko paleontologian tiede olisi kehittynyt eri tavalla — ja mahdollisesti myöhemmin.
Kaksinivelleikat — käärmeen suu liskon vartalossa
Maas-joen liskon saalistusstrategia perustui sen hämmästyttäviin leukoihin. Toisin kuin useimmat matelijat, mosasaurien leuka oli kaksinivelinen — alaleuassa oli ylimääräinen nivel keskellä, joka mahdollisti suun avaamisen poikkeuksellisen laajaan kulmaan. Tämä rakenne muistuttaa käärmeiden leukamekanismia ja mahdollisti suurten saaliiden nielemisen.
Hampaat olivat kartiomäisiä ja massiivisia — suunniteltuja murskaamaan, eivät leikkaamaan. Maas-joen lisko söi kirjaimellisesti kaiken: kaloja, haita, ammoniitteja, merikilpikonnia, muita merimatelioita ja jopa toisia mosasaureja. Ammoniitin kuorista on löydetty mosasaurien purentajälkiä, ja joidenkin mosasaurien vatsasta on löydetty toisen mosasaurin luita — todiste kannibalismista.
Uiminen — ei käärmeen vaan hain tavoin
Pitkään uskottiin, että mosasaurit uivat aaltoilevalla vartalon liikkeellä — kuin merisnake. Mutta vuonna 2013 julkaistu tutkimus paljasti, että Maas-joen liskon häntä oli varustettu pystysuuntaisella häntäevällä — kuten hailla. Häntänikamien muoto ja ihofossiilit osoittavat, että hännän kärjessä oli ylöspäin kaartuva tukipylväs ja alaspäin laajeneva pehmeä evä.
Tämä tarkoittaa, että Maas-joen lisko ui kuten hai — tehokkaalla häntäiskulla, joka tuotti jatkuvan eteenpäin työntävän voiman. Tämä on paljon energiatehokkaampi uintitapa kuin aaltoileva liike ja mahdollisti pitkien matkojen nopean uimisen. Etujalat olivat muuttuneet räpylöiksi, ja niitä käytettiin lähinnä suunnan hallintaan ja jarruttamiseen.
Jurassic World ja populaarikulttuuri
Jurassic World -elokuva (2015) teki Maas-joen liskosta uuden sukupolven suosikin kohtauksessa, jossa se hyppää altaasta ja nappaa jättiläishaita ruuaksi. Kohtaus on visuaalisesti tehokas mutta tieteellisesti liioiteltu — elokuvan eläin on paljon suurempi kuin mikään tunnettu yksilö. Mutta peruskonsepti — merien ylin peto, joka söi haita ja muita meripetoja — on täysin linjassa fossiilinäytön kanssa.
Elokuva esitti Maas-joen liskon dinosauruksena, mikä on virhe. Mosasaurit olivat merimatelioita, jotka kehittyivät maaliskoista täysin erillään dinosauruksista. Ne jakoivat saman aikakauden mutta eivät samaa sukupuuta. Dinosaurukset hallitsivat maata, lentoliskot ilmaa ja mosasaurit — yhdessä plesiosaaurien ja ichthyosaurien kanssa — merta.
Globaali hallitsija
Fossiileja on löydetty kaikilta mantereilta — Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta, Antarktisesta ja Australiasta. Se oli aidosti globaali huippupeto, joka menestyi kaikissa liitukauden valtamerissä. Sen levinneisyys ylitti kaikkien tunnettujen maapetojen levinneisyyden ja osoittaa, kuinka tehokkaasti mosasaurit sopeutuivat merielämään vain muutamassa kymmenessä miljoonassa vuodessa.
Kun asteroidi iski 66 miljoonaa vuotta sitten, kaikki mosasaurit kuolivat sukupuuttoon — samassa joukkosukupuutossa kuin suuret dinosaurukset ja lentoliskot. Merien huippupedon rooli siirtyi lopulta valkohaille ja miekkavalailla — mutta yksikään nykyinen meripeto ei vastaa mosasaurien kokoa ja voimaa.
Lue lisää merihirviöistä: Plesiosaurus · Ichthyosaurus · Elasmosaurus · Kronosaurus · Liopleurodon · Kaikki merihirviöt →