Plesiosaurus — Pitkäkaulainen merimatelija joka inspiroi Loch Nessin hirviötä
Dino-kortti:
- Nimi: Plesiosaurus dolichodeirus
- Suomeksi: Lähes lisko
- Nimen merkitys: ”Lähes lisko” (kreikaksi plesios = lähellä/lähes, sauros = lisko)
- Eli: Varhainen jurakausi, noin 200–175 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Englanti (Dorsetin rannikko, Lyme Regis)
- Pituus: 3–5 metriä
- Paino: Arviolta 200–500 kiloa
- Ruokavalio: Kalansyöjä
- Tunnusmerkit: Pitkä joustava kaula, pieni pää, neljä suurta räpyläevää, tynnyrimäinen vartalo, lyhyt häntä
Plesiosaurus on nimi, joka kantaa mukanaan kahta tarinaa: todellisen jurakauden merimatelijan tarinaa ja Loch Nessin hirviön legendaa. Molemmat alkavat samasta paikasta — Englannin Dorsetin rannikolta, jossa nuori fossiilienkerääjä Mary Anning teki löydön, joka muutti paleontologian suunnan.
Vuonna 1823 Anning löysi lähes kokonaisen pitkäkaulaisen merimatelijan luurangon Lyme Regisin liuskekivistä. Se oli ensimmäinen kerta, kun tällainen eläin nähtiin kokonaisena, ja sen ulkonäkö hämmästytti tiedemaailmaa. William Conybeare kuvasi lajin tieteellisesti ja antoi sille nimen ”lähes lisko” — viittaus siihen, ettei se ollut aivan lisko muttei muukaan tuttu eläin. Se oli jotain uutta.
Mary Anningin perintö
Plesiosauruksen tarina on erottamaton Mary Anningin tarinasta. Anning oli köyhän perheen tytär, joka ansaitsi elantonsa keräämällä fossiileja Dorsetin rannoilta ja myymällä niitä keräilijöille ja tutkijoille. Hän löysi ensimmäisen tunnetun ichthyosauruksen luurangon jo 12-vuotiaana, ja lähes liskon löytö vakiinnutti hänen asemansa yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä paleontologeista — vaikka naisten kontribuutiot jätettiin aikakaudella järjestelmällisesti huomiotta.
Anning ei koskaan saanut virallista tieteellistä tunnustusta elinaikanaan. Hän ei voinut julkaista tieteellisiä artikkeleita eikä liittyä tiedeseuroihin. Mutta hänen löytönsä — mukaan lukien ensimmäiset tunnetut ichthyosaurus- ja plesiosaaurifossiilit sekä ensimmäinen tunnettu lentoliskofossiili Englannista — muuttivat käsityksemme maapallon historiasta peruuttamattomasti. Nykyään hänet tunnustetaan yhdeksi paleontologian historian merkittävimmistä hahmoista.
Neljä räpylää — ainutlaatuinen uintimalli
Lähes liskon uintitapa oli ainutlaatuinen eläinkunnassa. Toisin kuin kalat tai mosasaurit, jotka uivat hännällään, ja toisin kuin nykyiset kilpikonnat, jotka uivat eturäpylöillään, lähes lisko käytti kaikkia neljää räpylää samanaikaisesti. Neljä suurta, litteää evää liikkuivat ylös-alas-liikkeellä — kuten linnun siivet ilmassa — tuottaen eteenpäin työntävää voimaa.
Tietokonemallinnukset ovat osoittaneet, että tämä neljän evän uintimalli oli yllättävän tehokas — erityisesti kiihdytyksissä ja käännöksissä. Etuevät tuottivat pääosan työntövoimasta, ja takaevät lisäsivät vauhtia ja vakauttivat liikettä. Tämä uintitapa ei ollut nopein mahdollinen — ichthyosaurit olivat nopeampia — mutta se oli ketterä ja monipuolinen.
Pitkä kaula — miten sitä käytettiin?
Plesiosauruksen pitkä kaula on sen tunnetuin piirre — ja samalla suurin mysteeri. Kaulassa oli runsaasti nikamia, ja se oli joustava mutta ei äärettömän taipuisa. Pitkään uskottiin, että kaula nousi vedenpinnan yläpuolelle kuin käärme — klassinen ”Loch Ness” -asento. Mutta biomekaniset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei kaula taipunut riittävästi tähän asentoon. Se pysyi todennäköisesti suurimmaksi osaksi vaakasuorassa veden alla.
Pitkä kaula mahdollisti nopean sivuttaisliikkeen — Plesiosaurus pystyi kääntämään pientä päätään nopeasti ja nappaamaan kaloja sivulta ilman, että massiivinen vartalo liikkui. Tämä on analoginen strategia sauropodien pitkään kaulaan — ne lakaissivat suuren alueen ilman liikkumista, mutta vedessä eivätkä maalla.
Loch Nessin hirviö
On mahdotonta puhua plesiosaureista mainitsematta Loch Nessin hirviötä. 1930-luvulta lähtien Skotlannin Loch Ness -järvessä on väitetty havaitun pitkäkaulaista, merimatelijamaista olentoa. Kuuluisa ”kirurgin valokuva” vuodelta 1934 — joka osoittautui huijaukseksi vuonna 1994 — muistuttaa plesiosauria niin paljon, ettei yhtäläisyys ole sattumaa.
Mutta voisiko plesiosauri todella elää Loch Nessissä? Tieteellinen konsensus on yksiselitteinen: ei. Ensinnäkin plesiosaurit kuolivat sukupuuttoon 66 miljoonaa vuotta sitten. Toiseksi Loch Ness on vain noin 10 000 vuotta vanha — se muodostui jääkauden jälkeen. Kolmanneksi järvi on liian kylmä matelijalle, liian pieni ylläpitämään elinkelpoista populaatiota ja liian niukkaravintoinen suurelle pedolle.
Silti legenda elää — ja se on suurelta osin plesiosaaurien ansiota. Pitkäkaulaisen merimatelijan siluetti on niin tunnistettava ja kiehtova, ettei se koskaan täysin katoa ihmisten mielikuvituksesta.
Lue lisää merihirviöistä: Mosasaurus · Ichthyosaurus · Elasmosaurus · Kronosaurus · Liopleurodon · Kaikki merihirviöt →