Elasmosaurus — kaulanikamaa ja historian pisin kaula yhdessäkään eläimessä
Dino-kortti:
- Nimi: Elasmosaurus platyurus
- Suomeksi: Ohutlevylisko
- Nimen merkitys: ”Ohutlevyinen lisko” (kreikaksi elasma = ohut levy, sauros = lisko)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 80–68 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Kansas)
- Pituus: Noin 14 metriä
- Kaulan pituus: 7 metriä (puolet kokonaispituudesta)
- Paino: Arviolta 2–3 tonnia
- Ruokavalio: Kalansyöjä
- Tunnusmerkit: 72 kaulanikamaa — enemmän kuin millään muulla tunnetulla eläimellä, pieni pää suhteessa kaulaan, neljä suurta räpyläevää, tynnyrimäinen vartalo, lyhyt häntä, pienet terävät hampaat
Elasmosaurus on eläin, jonka kaula on niin pitkä, ettei sen ensimmäinen tutkija uskonut silmiään — ja kokosi luurangon väärin päin. Elasmosaurus oli pitkäkaulaisista plesiosaureista pisin ja äärimmäisin: 7 metrin kaula, joka sisälsi 72 nikamaa, pienen pään varassa massiivisen vartalon edessä. Yksikään muu tunnettu eläin — maa- tai merieläin — ei ole kehittänyt kaulaa, jossa olisi yhtä monta nikamaa.
Elasmosaurus löydettiin vuonna 1868 on yksi paleontologian historian kuuluisimmista virheistä. Edward Drinker Cope — ”luusodan” toinen osapuoli — kokosi ensimmäisen luurangon siten, että kallo oli hännän päässä. Hän oletti, että pitkä rakenne oli häntä, koska niin pitkä kaula tuntui mahdottomalta. Hänen kilpailijansa Othniel Charles Marsh huomautti virheestä julkisesti — ja nolattu Cope yritti ostaa kaikki julkaisunsa kappaleet takaisin estääkseen häpeän leviämisen. Tämä tapaus syvensi kahden miehen välistä vihamielisyyttä ja kiihdytti ”luusotaa” entisestään.
Pisin kaula merien historiassa
Ohutlevyliskon näin Suomalaisittain sanottuna sen kaula oli 7 metriä pitkä — puolet koko eläimen pituudesta. Vertailun vuoksi: kirahvin kaula on noin 2,5 metriä. Sauropodien kaula oli pidempi kokonaisuudessaan (Mamenchisauruksen 15 metriä), mutta niissä oli vähemmän nikamia — Mamenchisauruksella 19, ohutlevyliskolla 72.
Suuri nikamamäärä teki kaulasta joustavamman kuin sauropodien kaula. Mutta joustavuudella oli rajansa: jokainen nivel liikkui vain muutaman asteen, ja kaula ei taipunut jyrkkiin kaariin. Pitkä kaula oli joustava kuin letkumainen käärme — se aaltoili pehmeästi mutta ei kääntynyt terävästi.
Miten näin pitkää kaulaa käytettiin? Todennäköisin teoria on, että ohutlevylisko ui hitaasti lähellä pintaa tai pohjaa ja pyydysti kaloja nopealla kaulan sivuttaisiskulla. Massiivinen vartalo pysyi paikallaan samalla kun pieni pää ampui sivulle kuin piiska — nappaamassa kalan ennen kuin se ehti reagoida. Tämä on analogia Plesiosauuruksen vaatimattomamman kaulan kanssa, mutta äärimmäisemmässä mittakaavassa.
Mahakivet — painolastijärjestelmä
Ohutlevyliskon vatsasta on löydetty pyöreitä, kiillotettuja kiviä — gastroliteja eli mahakiviä. Niiden tarkoitus on kiistanalainen. Perinteinen teoria ehdottaa, että kivet auttoivat ruoansulatuksessa — murskaamalla kalaa mahassa. Mutta toinen teoria on vakuuttavampi: kivet toimivat painolastina, joka auttoi eläintä hallitsemaan kelluvuuttaan vedessä.
Pitkä, ontto kaula oli luonnostaan kelluttava — se pyrki nostamaan eläimen etupäätä ylös. Vatsaan nielemänsä kivet olisivat vastapainottaneet tätä kelluvuutta ja pitäneet eläimen vakaana vedessä. Samaa strategiaa käyttävät nykyiset krokotiilit, jotka niellevät kiviä pysyäkseen veden alla.
Liitukauden Läntinen sisämeri
Ohutlevylisko eli liitukauden Pohjois-Amerikan Läntisen sisämeren vedessä — samassa ympäristössä kuin Mosasaurus ja Pteranodon. Tämä lämmin, matala sisämeri oli yksi liitukauden rikkaimmista ekosysteemeistä: kaloja, haita, ammoniitteja, merimatelioita ja lentoliskoja kaikkialla.
Ohutlevylisko ei ollut huippupeto — se oli pikemminkin hiipijä, joka vaani kalaparvia pitkällä kaulallaan ja vältteli suurempia petoja kuten mosasaureja. Sen pienet hampaat eivät pystyneet pureskelemaan suuria saaliita, ja sen uintinopeus oli rajallinen massiivisen vartalon vuoksi.
Lue lisää merihirviöistä: Mosasaurus · Plesiosaurus · Ichthyosaurus · Kronosaurus · Liopleurodon · Kaikki merihirviöt →