Gryposaurus – Koukkunokkalisko — roomalaisen profiilin saurolofiini
Dino-kortti
- Nimi: Gryposaurus notabilis (typellaji), G. latidens, G. monumentensis (mahdollisesti myös ?G. alsatei)
- Suomeksi: Koukkunokkalisko
- Nimen merkitys: ”Koukkunokkainen lisko” (sukunimi yhdistää kreikan grypos = ”koukkunokkainen” + sauros = ”lisko”; lajinimi notabilis = latinaa ”merkittävä”; latidens = ”leveähampainen”; monumentensis viittaa Grand Staircase-Escalante National Monumentiin Utahissa)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen Santon – myöhäinen Campan), noin 80–75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Albertan Dinosaur Park -muodostuma, Montanan Lower Two Medicine -muodostuma, Utahin Kaiparowits-muodostuma)
- Pituus: noin 7,5–8 metriä
- Paino: arviolta 2,5–3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Luinen kyhmy nenäluun päällä (paired nasal bones), kolme tunnustettua lajia (mahdollisesti neljäs ?G. alsatei), säilyneitä ihonjälkiä (G. notabilis MSNM V345), kuuluu saurolofiineihin (kiinteäharjaiset hadrosauridit), typellajin holotyyppi NMC 2278
Gryposaurus on visuaalisesti yksi omaleimaisimpia ankannokkaisia — sen kyhmynenä antaa sille tunnistettavan roomalaisen sotilaan profiilin. Sukunimi tarkoittaa ”koukkunokkaista liskoa” — yhdistäen kreikan sanat grypos (koukkunokkainen) ja sauros (lisko). Lajinimet ovat informatiivisia: notabilis on latinaa ja tarkoittaa ”merkittävä”, latidens ”leveähampainen”, ja monumentensis viittaa Grand Staircase-Escalante National Monumentiin Utahissa, jossa kolmas laji löydettiin. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua koukkunokkaliskoksi.
Koukkunokkalisko eli myöhäisellä liitukaudella, myöhäisestä Santonista myöhäiseen Campaniin (~80–75 miljoonaa vuotta sitten), Pohjois-Amerikassa — Albertassa, Montanassa ja Utahissa. Ensimmäinen Gryposaurus-laji kuvattiin tieteellisesti vuonna 1914 Lawrence Lamben toimesta julkaisussa ”On Gryposaurus notabilis, a new genus and species of trachodont dinosaur from the Belly River Formation of Alberta” (Ottawa Naturalist 27:145-155). Aikuiset yksilöt olivat noin 7,5–8 metriä pitkiä ja painoivat 2,5–3 tonnia — keskikokoisia saurolofiineja.
Holotyyppi ja löytöhistoria
Typellaji G. notabilisin holotyyppi on NMC 2278 (Canadian Museum of Nature), joka koostuu kallosta ja osittaisesta luurangosta. Sen keräsi George F. Sternberg vuonna 1913 Red Deer -joelta nykyisen Dinosaur Park -muodostuman alueelta Albertassa. Lambe kuvasi sen seuraavana vuonna kiinnittäen huomion sen epätavalliseen nenäkohoumaan. Alkuperäinen muodostumamääritys ”Belly River Formation” on nykyään tarkennettu Dinosaur Park -muodostumaan (Belly River Groupin yläosa).
G. notabilisista on löydetty huomattava määrä materiaalia: kymmenen täydellistä kalloa ja 12 osittaista, sekä monia postcraniaalisia luurankoja. Lisäksi kaksi luurankoa kalloineen, jotka aikoinaan luokiteltiin G. incurvimanusiksi (Parks 1920), pidetään nykyään G. notabilisin synonyyminä. Tämä tekee tästä lajista yhden parhaiten tunnetuista hadrosauridoista — sen luuranko on monumentaalinen referenssi koko ankannokkaisten ryhmälle.
Luinen kyhmy nenäluun päällä
Tämän suvun tavaramerkki on sen luinen kyhmy nenäluun päällä — kohoava rakenne nenän yllä, joka antaa profiilille omaleimaisen ”koukkunenäisen” ulkonäön. Tämä rakenne muodostuu paired nasal bones -luista (kahdesta nenäluusta), jotka kohoavat pyöristyneeksi kohoumaksi silmien etupuolella, saavuttaen jopa kallon takaosan korkeimman pisteen. Se on ainutlaatuinen rakenne ankannokkaisten joukossa.
Toisin kuin lambeosauriinien ontot harjat tai Saurolophuksen taaksepäin suuntautuva piikki, koukkunokkaliskon kyhmy oli kiinteää luuta pelkkänä nenäkohoumana. Sen tehtävänä oli todennäköisesti visuaalinen näyttö — se teki päästä erottuvan kaukaa ja toimi lajintunnistusmerkkinä. Se saattoi myös olla sukupuolivalinnan tuote: urokset, joilla oli näyttävämpi kyhmy, voittivat naaraiden suosion. Jotkut paleontologit ovat ehdottaneet, että kyhmyä peitti värikkäällä iholla tai sarveiskerroksella, joka korosti sen näyttävyyttä entisestään.
Kolme (mahdollisesti neljä) tunnettua lajia
Gryposauruksesta tunnetaan kolme tunnustettua lajia, mahdollisesti neljäs:
- G. notabilis Lambe 1914 — typellaji, Dinosaur Park -muodostuma, Alberta (~76 mya)
- G. latidens Horner 1992 — Lower Two Medicine -muodostuma, Pondera County, Montana, myöhäinen Santon – varhainen Campan (~80 mya, vanhin laji). Sen nenäkohouma on yhtä korostunut kuin G. notabilisilla, mutta sijaitsee etummaisempana kuonossa, ja hampaat ovat vähemmän derivoituneita
- G. monumentensis Gates & Sampson 2007 — Kaiparowits-muodostuma, Utah, myöhäinen Campan (~75 mya). Holotyyppi RAM 6797 (Raymond M. Alf Museum). Robustimpi kallo, predentaali suurempine sahalaitaisine nystyröineen, joiden mukaan hammas-leuka oli erityisen vahva
- ?G. alsatei Lehman et al. 2016 — fragmentaarinen materiaali Big Bend National Parkista Texasista, myöhäinen Maastrichtian (~69–66 mya). Jos vahvistettu, tämä tarkoittaisi, että suvun ajallinen kantama olisi yli 10–13 miljoonaa vuotta!
Jokaisella lajilla on hieman erilainen kyhmymuoto — joku pienempi, toinen korkeampi, kolmas leveämpi. Tämä monimuotoisuus tekee suvusta hyvän tutkimuskohteen siihen, miten saman suvun lajit eroavat toisistaan visuaalisesti samalla kun ne jakavat yhteiset anatomiset piirteet.
Ihonjäljet
Tästä suvusta on säilynyt hyvin säilyneitä ihonjälkiä — erityisesti G. notabilis -lajista. Iho oli suomumainen, samanlainen kuin nykyisillä matelijoilla, mutta suomut olivat vaihtelevan kokoisia ruumiinosien välillä. Selässä oli isompia kilpiä, vatsassa pienempiä suomuja.
MSNM V345 (Museo di Storia Naturale di Milano, Italia) on erityisen merkittävä yksilö — noin 18-vuotinen aikuinen G. notabilis, joka löydettiin 1922 Dinosaur Provincial Parkista Albertassa ja kuvattiin uudelleen yksityiskohtaisesti Bertozzo et al. 2017 Geological Magazine -lehdessä. Tämä on yksi suurimmista tunnetuista G. notabilis -yksilöistä.
Yhdessä Brachylophosauruksen ”Leonardon”-mumion ja muiden hadrosauridien ihojälkien kanssa nämä fossiilit antavat meille kokonaiskuvan hadrosauridien ulkonäöstä eläessään.
Ekosysteemin jäsen
Koukkunokkalisko eli aikana, jolloin Pohjois-Amerikka oli hadrosauridien monimuotoinen kultakausi (”Hadrosaur heyday”). G. notabilisin aikalaisia Dinosaur Park -muodostumassa olivat:
- Lambeosaurus magnicristatus — kirvesharjainen lambeosauriini
- Corythosaurus casuarius — kypäräpäinen lambeosauriini
- Parasaurolophus walkeri — torviharjainen lambeosauriini
- Prosaurolophus maximus — toinen saurolofiini, lähisukulainen
- Centrosaurus apertus, Chasmosaurus belli — sarvidinosauruksia
- Gorgosaurus libratus — tyrannosauridi-saalistaja
- Stegoceras validum ja Foraminacephale brevis — paksupäisiä
Tämä yhteisö oli ekologisesti lokeroitunut. Eri lajit söivät kasvillisuutta eri korkeuksilta, käyttivät eri alueita ja esiintyivät mahdollisesti eri vuodenaikoina. Kyhmynenä teki tämän suvun edustajista visuaalisesti erottuvan, vaikka ne jakoivat elinalueensa monien kilpailijoiden kanssa.
Kyhmynenän evoluutio
Kyhmynenä on evolutionaarisesti mielenkiintoinen. Se ei kehittynyt pelkästään tällä suvulla — Kritosaurus navajovius (toinen saurolofiini) ja jopa Rhinorex condrupus (Gates & Sheetz 2015, lähisukulainen Neslen-muodostumasta Utahista) kehittivät samankaltaisia nenäkohoumia, kuitenkin erilaisilla muodoilla. Tämä on esimerkki rinnakkaiskehityksestä (konvergentista evoluutiosta) — sama ratkaisu syntyi useita kertoja eri evolutionaarisissa haaroissa, joskin Gryposaurus, Kritosaurus ja Rhinorex kuuluvat samaan Kritosaurini-haaraan Saurolophinaen sisällä.
Paleontologit ovat pohtineet, miksi kyhmyt kehittyivät uudelleen ja uudelleen. Paras selitys on sukupuolivalinta: jos kyhmy oli tehokas signaali parittelussa, se levittäytyi nopeasti populaatiossa. Useat eri sukut ”keksivät” kyhmyn itsenäisesti, koska ratkaisu oli ekologisesti onnistunut.
Koukkunokkaliskon perintö
Koukkunokkalisko on paleontologian visuaalisesti tunnistettavimpia saurolofiineja. Sen kyhmynenä tekee siitä välittömästi erottuvan, ja se on hieno esimerkki ankannokkaisten harja-monimuotoisuudesta ilman ontoja rakenteita. Gryposaurus muistuttaa meitä siitä, että saurolofiinien harjat — vaikka ne olivat kiinteitä, ei onttoja — olivat yhtä visuaalisesti näyttäviä ja biologisesti tärkeitä kuin lambeosauriinien torvet ja kypärät.
Sen erinomaisesti säilynyt fossiiliaineisto (kymmenen täydellistä kalloa, ihonjälkiä, postcraniaalisia luurankoja) tekee siitä monumentaalisen referenssin koko hadrosauridien ryhmälle. Modernit tutkimukset, erityisesti Gates & Sampson 2007 -G. monumentensis -kuvaus ja Bertozzo et al. 2017 -uudelleenkuvaus G. notabilisesta, ovat syventäneet ymmärrystä saurolofiinien evoluutiosta ja anatomian yksityiskohdista.
Lue lisää muista ankannokkaisista: