Gryposaurus – Koukkunokkalisko — kyhmynenän omaleimainen profiili
Dino-kortti
- Nimi: Gryposaurus notabilis, G. latidens, G. monumentensis
- Suomeksi: Koukkunokkalisko
- Nimen merkitys: ”Koukkunokkainen lisko” (kreikan grypos = koukkunokka, sauros = lisko)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 77 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Alberta, Montana, Utah)
- Pituus: Noin 9 metriä
- Paino: Arviolta 3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Luinen kyhmy nenäluun päällä, kolme tunnettua lajia, säilyneitä ihonjälkiä, kuuluu saurolofiineihin
Gryposaurus on visuaalisesti yksi omaleimaisimpia ankannokkaisia — sen kyhmynenä antaa sille tunnistettavan roomalaisen sotilaan profiilin. Sen nimi tarkoittaa ”koukkunokkaista liskoa” — kreikan grypos (koukkunokka) ja sauros (lisko). Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua koukkunokkaliskoksi.
Koukkunokkalisko eli myöhäisellä liitukaudella noin 77 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa — Albertassa, Montanassa ja Utahissa. Ensimmäinen Gryposaurus-laji kuvattiin tieteellisesti 1914 Lawrence Lamben toimesta. Aikuinen yksilö oli noin 9 metriä pitkä ja painoi 3 tonnia — keskikokoinen saurolofiini.
Luinen kyhmy nenäluun päällä
Gryposauruksen tavaramerkki on sen luinen kyhmy nenäluun päällä — kohoava rakenne nenän ylästä, joka antaa sen profiilille omaleimaisen ”koukkunenäisen” ulkonäön. Tämä on ainutlaatuinen rakenne ankannokkaisten joukossa. Toisin kuin lambeosauriinien ontot harjat tai Saurolophuksen taaksepäin suuntautuva piikki, Gryposauruksen kyhmy oli solid luuta pelkkänä nenäkohoumana.
Kyhmyn tehtävänä oli todennäköisesti visuaalinen näyttö — se teki päästä erottuvan kaukaa ja toimi lajintunnistusmerkkinä. Se saattoi myös olla sukupuolivalinnan tuote: koiraat, joilla oli näyttävämpi kyhmy, voittivat naaraiden suosion. Jotkut paleontologit ovat ehdottaneet, että kyhmyä peitti värikkäällä iholla tai sarveiskerroksella, joka korosti sen näyttävyyttä entisestään.
Kolme tunnettua lajia
Gryposauruksesta tunnetaan kolme tunnustettua lajia:
- G. notabilis — tyyppilaji, Albertan Dinosaur Park -muodostumasta
- G. latidens — Montanan Judith River -muodostumasta, aikaisempi
- G. monumentensis — Utahin Kaiparowits-muodostumasta, suurempi yksilö
Jokaisella lajilla on hieman erilainen kyhmymuoto — joku pienempi, toinen korkeampi, kolmas leveämpi. Tämä monimuotoisuus tekee suvusta hyvän tutkimuskohteen siihen, miten saman suvun lajit eroavat toisistaan visuaalisesti samalla kun ne jakavat yhteiset anatomiset piirteet.
Ihonjäljet
Lajista on säilynyt hyvin säilyneitä ihonjälkiä — erityisesti sen G. notabilis -lajista. Iho oli suomumainen, samanlainen kuin nykyisillä matelijoilla, mutta suomut olivat vaihtelevan kokoisia ruumiinosien välillä. Selässä oli isompia kilpiä, vatsassa pienempiä suomuja.
Tämä on arvokasta tietoa, koska se auttaa paleontologeja ymmärtämään, miltä saurolofiinit todella näyttivät eläessään. Yhdessä Brachylophosauruksen ”Leonardon”-mumion ja muiden hadrosauridien ihojälkien kanssa nämä fossiilit antavat meille kokonaiskuvan hadrosauridien ulkonäöstä.
Ekosysteemin jäsen
Koukkunokkalisko eli aikana, jolloin Pohjois-Amerikka oli hadrosauridien monimuotoinen kultakausi. Sen aikalaisiin kuuluivat:
- Lambeosaurus — kirvesharjainen lambeosauriini
- Corythosaurus — kypäräpäinen lambeosauriini
- Parasaurolophus — torviharjainen lambeosauriini
- Prosaurolophus — pieni-piikkinen saurolofiini
Tämä yhteisö oli ekologisesti lokeroitunut. Eri lajit söivät kasvillisuutta eri korkeuksilta, käyttivät eri alueita ja esiintyivät mahdollisesti eri vuodenaikoina. Kyhmynenä teki Gryposauruksesta visuaalisesti erottuvan, vaikka se jakoi elinalueensa monien kilpailijoiden kanssa.
Kyhmynenän evoluutio
Kyhmynenä on evolutionaarisesti mielenkiintoinen. Se ei kehittynyt pelkästään tällä suvulla — Kritosaurus (toinen saurolofiini) ja jopa jotkut muut lajit kehittivät samankaltaisia nenäkumpareita, kuitenkin erilaisella muodolla. Tämä on esimerkki rinnakkaiskehityksestä (konvergentista evoluutiosta) — sama ratkaisu syntyi useita kertoja eri evolutionaarisissa haaroissa.
Paleontologit ovat pohtineet, miksi kyhmyt kehittyivät uudelleen ja uudelleen. Paras selitys on sukupuolivalinta: jos kyhmy oli tehokas signaali parittelussa, se levittäytyi nopeasti populaatiossa. Useat eri sukut ”keksivät” kyhmyn itsenäisesti, koska ratkaisu oli ekologisesti onnistunut.
Gryposauruksen perintö
Koukkunokkalisko on paleontologian visuaalisesti tunnistettavimpia saurolofiineja. Sen kyhmynenä tekee siitä välittömästi erottuvan, ja se on hieno esimerkki ankannokkaisten harja-monimuotoisuudesta ilman ontoja rakenteita. Gryposaurus muistuttaa meitä siitä, että saurolofiinien harjat — vaikka ne olivat kiinteitä, ei onttoja — olivat yhtä visuaalisesti näyttäviä ja biologisesti tärkeitä kuin lambeosauriinien torvet ja kypärät.
Lue lisää muista ankannokkaisista: