Arenysaurus ardevoli- Arénin lisko — Euroopan viimeisimpiä ankannokkaisia
Dino-kortti
- Nimi: Arenysaurus ardevoli
- Suomeksi: Arénin lisko (myös ”Areny-lisko”)
- Nimen merkitys: ”Ardèvolin Arén-lisko” (sukunimi yhdistää espanjalaisen kaupungin Arén (kataloniksi Areny) Pyreneillä + kreikan sauros = ”lisko”; lajinimi ardevoli kunnioittaa Lluís Ardèvolia, espanjalaista/katalonialaista geologia)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen Maastrichtian-vaihe), noin 67,7–65,8 miljoonaa vuotta sitten (magnetostratigrafia, chron C30n)
- Löytöpaikka: Espanja (Aragonia, Huesca, Arén, Blasi-paikat, Tremp-muodostuma, eteläiset Keski-Pyreneet)
- Pituus: noin 5–6 metriä
- Paino: arviolta 1 tonni
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pieni ontto harja keskellä päätä, yksi viimeisistä eurooppalaisista lambeosauriineista, kuvattu Pereda-Suberbiola et al. 2009, ensimmäinen ja täydellisin lambeosauriini-aivokopa Euroopasta!, hyvin korostunut frontaalinen kuvu, lähisukulainen Blasisaurus canudoille (samasta sijainnista)
Arenysaurus on yksi Euroopan mielenkiintoisimpia ankannokkaisia — yksi viimeisimpiä lambeosauriineja, joka eli aivan ennen dinosaurusten sukupuuttoa. Sukunimi tulee Arén-kaupungista (kataloniksi Areny) Espanjan Pyreneillä, lähellä Aragonian ja Katalonian rajaa, ja kreikan sanasta sauros (lisko). Lajinimi ardevoli on omistettu Lluís Ardèvolille, espanjalaiselle/katalonialaiselle geologille. Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua Arénin liskoksi.
Arénin lisko eli myöhäisellä liitukaudella, myöhäisessä Maastrichtian-vaiheessa, noin 67,7–65,8 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Espanjan Pyreneillä, Tremp-muodostuman Blasi-paikkoilla Arénin kunnassa Huescan provinssissa. Magnetostratigrafia sijoittaa fossiilit chron C30n -normaaliperjoidiin. Aikuinen yksilö oli vain noin 5–6 metriä pitkä ja painoi noin tonnin — huomattavasti pienempi kuin pohjoisamerikkalaiset sukulaisensa.
Holotyyppi ja kuvaushistoria
Holotyyppi (kerätty MPZ-numerolla, Museo de Ciencias Naturales de la Universidad de Zaragoza) on osittainen, artikuloitunut kallo, alaleukajäänteitä ja postcraniaalisia elementtejä, mukaan lukien selkärankoja, lantio- ja raajaluut. Tärkeintä — se on ensimmäinen ja täydellisin lambeosauriini-aivokopa, jonka Eurooppa on tuottanut!
Lajin kuvasivat Xabier Pereda-Suberbiola, José Ignacio Canudo, Penélope Cruzado-Caballero, José Luis Barco, Nieves López-Martínez, Oriol Oms ja José Ignacio Ruiz-Omeñaca vuonna 2009 Comptes Rendus Palevol -lehdessä (8(6):559-572), otsikolla ”The last hadrosaurid dinosaurs of Europe: A new lambeosaurine from the Uppermost Cretaceous of Aren (Huesca, Spain)”.
Vuonna 2013 Cruzado-Caballero ja kollegat julkaisivat uuden, yksityiskohtaisen kuvauksen postcraniaalisesta luurangosta Journal of Vertebrate Paleontologyssa, mukaan lukien uutta tietoa kallon luista (jugaali, maxilla, hampaisto). Uusi filogeneettinen analyysi sijoitti Arenysauruksen ja Blasisauruksen Parasaurolophini-haaraan, dichotomiassa Parasaurolophus-suvun kanssa.
Diagnostiikkapiirteitä
Arenysauruksen erottavia piirteitä (Pereda-Suberbiola et al. 2009) ovat:
- Hyvin korostunut frontaalinen kuvu (”very prominent frontal dome”)
- Lähes pystysuorat prequadratic (squamosal) ja jugal (postorbital) -prosessit
- Anteriorisesti orientoitunut deltopectoraalinen harja humeruksessa
- Lyhyt frontaali (pituus/leveys ~0,5)
- Parietaalin keskirivinen harja postorbital-squamosal-puomin tasolla
- Parietaali ei ulotu takaraivolle
- Squamosal matala kotiloidi-ontelon yläpuolella
Pienentynyt saariolosuhteissa
Tämän lajin pieni koko on todennäköinen seuraus saari-kääpiöitymisestä (insular dwarfism). Liitukauden lopun Eurooppa ei ollut yhtenäinen manner vaan saaristo — Ibero-Armorican-saari Espanjan ja Ranskan alueella, Adriatic-Dinaric-saari (Italia/Kreikka), Kreta-saari ja muita pieniä saaria, jotka erottivat eläinpopulaatioita toisistaan. Saariolosuhteissa isot eläimet usein pienentyvät, koska resurssit ovat rajalliset eivätkä saaret voi tukea jättiläiskokoisia lajeja.
Tämä on sama ilmiö kuin Telmatosaurus transsylvanicuksella Romaniassa — toinen eurooppalainen pienennelty hadrosauroidi (Hațeg-saarelta) — sekä Tethyshadros insularis’illa Italiasta (Adriatic-Dinaric-saari). Kaikki nämä edustavat Eurooppa-ilmiötä, jossa mantereelta saapuneet lajit pienenivät saaristossa. Se on ekologisesti samankaltainen kuin nykyiset pienentyneet lajit, kuten Floresin ”hobbiti”-ihmiset (Homo floresiensis) tai sukupuuttoon kuolleet Välimeren saarinorsut (Palaeoloxodon-suvun pienennetyt lajit).
Pieni ontto harja
Tämän lajin harja oli pieni ja ontto, kuten muillakin lambeosauriineilla, mutta sen muoto on omalaatuinen. Cruzado-Caballero et al. 2013 -uusi filogeneettinen analyysi liitti Arenysauruksen Parasaurolophus-suvun lähelle Parasaurolophini-haarassa — mikä on yllättävää, koska Parasaurolophuksella on tunnetusti pitkä, taaksepäin kaartuva torvi-harja, kun taas Arenysauruksen harja on lyhyempi ja vähemmän dramaattinen.
Harjan pieni koko saattoi olla yhtä saari-elämän seuraus. Sukupuolivalinta toimii tehokkaammin suurissa populaatioissa; pienissä saarten populaatioissa selviytymis- ja lisääntymispaineet voivat dominoida näyttävien koristeiden evoluutiota. Siksi Arenysauruksen harja pysyi pienempänä kuin isompien sukulaistensa.
Pyreneiden dinosauristeema
Arénin lisko eli Pyreneiden alueella, joka oli liitukauden lopulla Ibero-Armorican-saaristoa. Tremp-muodostuman Blasi-paikoilta tunnetaan useita muita selkärangallisia, mukaan lukien:
- Blasisaurus canudoi — toinen lambeosauriini, tämän lajin lähisukulainen, samasta sijainnista (Cruzado-Caballero et al. 2010)
- Pararhabdodon isonensis — basaali hadrosauroidi (ei aito lambeosauriini)
- Lirainosaurus astibiae — pieni titanosauri-sauropodi (toinen saari-pienennys-esimerkki!)
- Arenysuchus gascabadiolorum — krokotyyli-sukulainen (myös Arénistä!)
- Kaloja, sammakoita, liskoja, kilpikonnia, krokotyylejä, teropodeja
Pyreneiden fossiilialueet ovat antaneet paleontologeille arvokasta tietoa Euroopan dinosaurusten viimeisistä vuosista. Espanjan ja Ranskan paleontologit ovat aktiivisesti kaivanneet alueella 2000-luvun alusta lähtien, ja jokaisella uudella löytöllä saamme paremman kuvan tästä unohdetusta maailmasta.
Viimeiset ankannokkaiset ennen sukupuuttoa
Tämän lajin ikä on dramaattinen — 65,8 miljoonaa vuotta sitten oli käytännössä sukupuuttoraja. Chicxulubin asteroidin isku ja sitä seurannut massasukupuutto pyyhkivät pois kaikki ei-lintulaiset dinosaurukset. Arénin lisko eli aivan tämän tapahtuman kynnyksellä.
Yhdessä Olorotitanin (Aasiassa, Amur-joen alueella), Hypacrosauruksen ja Edmontosauruksen (Pohjois-Amerikassa) ja muiden pohjois- ja eteläalueiden hadrosauridien kanssa Arenysaurus edustaa viimeistä ankannokkaisten sukupolvea. Nämä olennot eivät tienneet, että maailma oli muuttumassa pysyvästi.
Pereda-Suberbiola et al. 2009 -bíogeografinen huomio: Arenysauruksen ja muiden eurooppalaisten lambeosauriinien sukulaisuus aasialaisten lajien kanssa viittaa vähintään yhteen geodispersaalitapahtumaan Aasiasta Eurooppaan ennen keskimmäistä-myöhäistä Campania (~80 miljoonaa vuotta sitten).
Euroopan dinosaurusten erityisyys
Eurooppalaisten hadrosauridien tutkimus on viime vuosikymmenien aikana kasvanut merkittävästi. Tämän lajin, Blasisauruksen ja Pararhabdodonin löytäminen on paljastanut, että Euroopan ankannokkaiset olivat omaleimainen ja monimuotoinen ryhmä — eivät vain pohjoisamerikkalaisten sukulaistensa pikkuversioita, vaan omalla tavallaan erikoistuneita saarieläimiä.
Tämä laajentaa käsitystämme ankannokkaisten koko evoluutiohistoriasta. Eurooppa ei ollut mikään ”hadrosaurien periferia” vaan oma ekologinen kenttänsä, jossa ryhmä kehittyi saariolosuhteisiin ja tuotti omaleimaisia pienennettyjä muotoja.
Arénin liskon perintö
Tämä laji on Espanjan dinosauruspaleontologian merkkipaalu. Sen löytö ja kuvaaminen vuonna 2009 oli suuri tieteellinen tapahtuma, joka teki Pyreneiden fossiilialueet tunnetuiksi kansainvälisesti. Arenysaurus on tärkeä kahdesta syystä: se edustaa Euroopan viimeistä ankannokkaisten sukupolvea, ja se on hieno esimerkki saari-kääpiöitymisestä dinosaurusten maailmassa. Lisäksi sen aivokopa on ensimmäinen tieteellisesti kuvattu lambeosauriini-aivokopa Euroopasta, mikä antaa arvokasta tietoa eurooppalaisten ankannokkaisten neuroanatomiasta.
Se muistuttaa meitä siitä, että myöhäisen liitukauden Eurooppa oli täynnä omalaatuisia dinosaurusyhteisöjä, joiden tarinat kerrotaan vasta nyt. Vielä vuonna 2025 jatkuvat kaivaukset Tremp-muodostumassa ja muilla Pyreneiden fossiilialueilla tuottavat uusia löytöjä, jotka kertovat liitukauden lopun Euroopasta enemmän kuin koskaan ennen.
Lue lisää muista ankannokkaisista: