Acrotholus – Korkeakupuinen paksupäinen
Dino-kortti
- Nimi: Acrotholus audeti
- Suomeksi: Korkeakupu
- Nimen merkitys: ”Korkea kupu” (kreikan akros = korkea, tholos = kupoli)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 85 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Alberta, Kanada
- Pituus: Noin 2 metriä
- Paino: Arviolta 40 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Suhteellisen paksuin kupu koko paksupäisten ryhmässä, Pohjois-Amerikan vanhin tunnettu paksupäinen, kuvattu 2013, todennäköisesti vahvin puskuri sukulaistensa joukossa
Acrotholus on Pohjois-Amerikan vanhin tunnettu paksupäinen dinosaurus. Sen nimi tarkoittaa ”korkeaa kupua” — kreikan akros (korkea) ja tholos (kupoli). Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua korkeakuvuksi, viitaten sen omaleimaiseen pääraakenteeseen.
Korkeakupu eli myöhäisellä liitukaudella noin 85 miljoonaa vuotta sitten Kanadan Albertan maakunnassa. Tämä tekee siitä merkittävästi vanhemman kuin kuuluisammat sukulaisensa Pachycephalosaurus ja Sphaerotholus — jopa 20 miljoonaa vuotta vanhemman. Laji kuvattiin tieteellisesti vasta 2013 paleontologi Derek Larsonin ja kollegojen toimesta.
Paksuin kupu ryhmässä
Acrotholuksen tavaramerkki on sen suhteellisen paksuin kupu koko paksupäisten ryhmässä. Suhteessa eläimen kokoon kupu oli massiivisempi kuin millään muulla tunnetulla lajilla — jopa paksumpi kuin kuuluisan Pachycephalosauruksen. Tämä viittaa siihen, että korkeakupu oli ryhmän vahvin puskuri.
Kuvan paksuus tarkoitti käytännössä sitä, että tämä eläin pystyi kestämään erittäin kovia iskuja. Biomekaaniset analyysit ovat osoittaneet, että sen pääskalp saattoi vastaanottaa yli kaksinkertaisen iskun verrattuna moneen muuhun paksupäiseen. Nykyiset puskueläimet kuten viiksiharjasvuohi ja amerikanbiisoni tarjoavat luultavasti parhaan vertailukohdan — koiraat käyttivät kuppaansa kamppailuissa naaraiden suosiosta.
Vanhin — mutta ei alkeellinen
Huolimatta varhaisesta ajoituksestaan Acrotholus ei ole alkeellinen. Filogeneettiset analyysit osoittavat, että sen kupu oli jo täysin kehittynyt ja se kuului kehittyneimpään paksupäisten ryhmään — Pachycephalosaurinae. Tämä tarkoittaa, että paksupäiset olivat saavuttaneet täyden evoluutionsa jo 85 miljoonaa vuotta sitten.
Löytö mullisti käsityksemme paksupäisten ryhmän evoluutiohistoriasta. Aiemmin tiedettiin, että ryhmä menestyi liitukauden lopussa, mutta korkeakupu osoitti että paksupäisiä eli Pohjois-Amerikassa paljon aikaisemmin kuin oli oletettu — ja niiden kupurakenteet olivat jo täysin kehittyneitä. Tämä siirsi ryhmän evolutionaarisen alkupisteen Pohjois-Amerikassa vähintään 85 miljoonaan vuoteen sitten.
Albertan fossiilirikkaus
Acrotholus löytyi Albertan Milk River -muodostumasta, joka on yksi Kanadan tärkeimmistä fossiilialueista. Samalla alueella on löytynyt muita varhaisia paksupäisiä kuten Colepiocephale ja Hanssuesia. Alue kertoo siitä, että myöhäinen liitukausi oli paksupäisten kultakausi Pohjois-Amerikassa.
Löytö kertoi myös jotain paleontologisesta käytännöstä: pienten eläinten kallot säilyvät fossiilisesti erittäin harvoin. Paksupäisten kuvut ovat poikkeus, koska ne olivat niin tiheitä ja kestäviä. Larson ja kollegat totesivat tutkimuksessaan, että tämän ryhmän lajeja oli luultavasti paljon enemmän kuin fossiiliaineisto antaa ymmärtää — monien lajien kalloja ei vain ole säilynyt.
Korkeakupuelämäntapa
Tämä pieni kaksijalkainen kasvinsyöjä söi alle metrin korkeudella olevaa kasvillisuutta. Se eli aikana, jolloin Alberta oli lämpimämpi ja kosteampi kuin nykyään — kasvillisuus koostui havupuista, saniaisista ja liitukauden uusista kukkakasveista. Eläin sai monipuolista ravintoa ja eli todennäköisesti pienissä perheryhmissä.
Sen luonnolliset viholliset olivat aikansa saalistajia — tyrannosauroidien esi-isiä kuten Daspletosaurus, joka eli samalla alueella hieman myöhemmin. Paksupäisten nopeus ja ketteryys oli niiden paras puolustus — kupu ei ollut puolustusase saalistajia vastaan, vaan lajin sisäiseen käyttöön tarkoitettu työkalu.
Acrotholuksen perintö
Tämä laji on tärkeä paksupäisten ryhmän historiallisen ymmärryksen kannalta. Se työnsi ryhmän ensiesiintymisen Pohjois-Amerikassa paljon varhaisemmaksi kuin aiemmin oli ajateltu, ja se osoitti, että nämä dinosaurukset olivat jo 85 miljoonaa vuotta sitten kehittäneet erikoistuneita pään rakenteita. Vuoden 2013 kuvaus on yksi viime vuosien tärkeimpiä paleontologisia löytöjä pohjoisamerikkalaisista dinosauruksista. Sen avulla nykyisin pystymme rekonstruoimaan pohjoisamerikkalaisten paksupäisten koko evoluutiohistorian 20 miljoonan vuoden aikana.
Lue lisää muista paksupäisistä: