Quetzalcoatlus — Kaikkien aikojen suurin lentävä eläin joka käveli kuin kirahvi
Dino-kortti:
- Nimi: Quetzalcoatlus northropi
- Suomeksi: Höyhenkäärmeenjumala
- Nimen merkitys: Nimetty asteekkien höyhenkäärmejumala Quetzalcoatlin mukaan + lentokoneiden suunnittelija John Northrop
- Eli: Myöhäinen liitukausi, 68–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Texas)
- Siipien kärkiväli: 10–12 metriä
- Korkeus maassa: 4–5 metriä (kirahvin korkuinen)
- Paino: Arviolta 200–250 kiloa
- Ruokavalio: Todennäköisesti kaikkiruokainen (pieniä dinosauruksia, liskoja, nisäkkäitä, kaloja)
- Tunnusmerkit: Valtava siipien kärkiväli, pitkä jäykkä kaula, hampaaton terävä nokka, pienet pää suhteessa kaulaan, erittäin pitkät etujalat maassa
Quetzalcoatlus on eläin, joka tuntuu mahdottomalta. Siipien kärkiväli 10–12 metriä — laajempi kuin pienlentokoneen siivet. Maassa seisoessaan kirahvin korkuinen. Ja silti se lensi. Höyhenkäärmeenjumalan mukaan nimetty jättiläislentolisko on kaikkien aikojen suurin tunnettu lentävä eläin, ja sen olemassaolo haastaa käsityksemme siitä, mikä on fysikaalisesti mahdollista.
Se eli aivan liitukauden lopussa — 68–66 miljoonaa vuotta sitten — Pohjois-Amerikassa. Se käveli samoilla tasangoilla kuin Tyrannosaurus rex ja Triceratops, ja se oli yksi viimeisistä lentoliskoista ennen asteroidin iskua. Ensimmäinen fossiili löydettiin vuonna 1971 Texasin Big Bend National Parkista, ja se nimettiin 1975 asteekkien höyhenkäärmejumala Quetzalcoatlin mukaan.
Miten se lensi?
Tämä on kysymys, joka on vaivannut tutkijoita vuosikymmeniä. 200–250 kiloa painava eläin 10–12 metrin siivillä — miten se pääsi ilmaan, ja miten se pysyi siellä?
Vastaus löytyy biomekaniikasta ja vertailuista nykyisiin lintuihin. Toisin kuin linnut, pterosaurit laukaisivat itsensä ilmaan eturaajoillaan — nelijalkainen laukaisu, jossa voimakkaat siipi-käsivarret ponnauttivat eläimen ilmaan yhdellä tehokkaalla ponnistuksella. Tämä on paljon tehokkaampi kuin lintujen takajalkalaukaisu, ja se selittää, miten niin suuri eläin pääsi ilmaan.
Ilmassa höyhenkäärmeenjumala oli liitolentäjä — se hyödynsi nousevia ilmavirtoja ja termiilejä pysyäkseen ilmassa minimaalisella energialla. Samaan tapaan kuin nykyiset kondorit ja albatrssit, se olisi voinut lentää satoja kilometrejä päivässä lähes ilman siipien räpyttelyä. Sen ontot, ilmatäytteiset luut tekivät siitä äärimmäisen kevyen kokoonsa nähden — luuston paino oli murto-osa kokonaispainosta.
Kirahvi joka lentää
Maassa seisoessaan höyhenkäärmeenjumala näytti uskomattomalta. Se käveli neljällä jalalla, etujalat — eli taitetut siivet — tukevina etujaloina ja pitkä kaula kohotettuna. Eläin oli 4–5 metriä korkea — kirahvin luokkaa — ja se saalistit todennäköisesti kävellen, kuten jättiläismäinen marabou-haikara.
Tämä maalla saalistamisen teoria — ”terrestrial stalking” — on nykyään hallitseva käsitys höyhenkäärmeenjumalan elintavoista. Toisin kuin pienempi Pteranodon, joka kalasti merien yllä, höyhenkäärmeenjumala eli sisämaassa ja saalistit maalla. Sen pitkä, hampaaton nokka olisi toiminut kuin jättiläisen pinsetti — nappaamassa pieniä dinosauruksia, nisäkkäitä, liskoja ja jopa vasta kuoriutuneita dinosaurusten poikasia suoraan pesästä.
Ajatus on häiritsevä: 5 metriä korkea, siivellisissä lentolisko kävelemässä liitukauden tasangoilla ja nostelemassa dinosaurusten poikasia nokallaan. Se on eläin, joka näyttäisi fantasia-elokuvasta — mutta se oli todellinen.
Azhdarchidien perhe
Höyhenkäärmeenjumala kuuluu azhdarchidien perheeseen — jättiläislentoliskojen ryhmään, joka hallitsi myöhäisen liitukauden ilmatilaa ympäri maailmaa. Samaan perheeseen kuuluu romanialainen Hatzegopteryx, joka oli lähes yhtä suuri ja toimi Hatsegin saaren huippupetona kääpiödinosaurusten puuttuessa. Azhdarchideja on löydetty kaikilta mantereilta — ne olivat todella globaali ryhmä.
Azhdarchidien yhteisiä piirteitä ovat pitkä jäykkä kaula, hampaaton nokka, suhteellisen pieni pää ja valtavat siivet. Ne olivat kaikki todennäköisesti maalla saalistavia lentoliskoja — toisin kuin merikalastajat kuten Pteranodon tai Anhanguera.
Sukupuuton kynnyksellä
Höyhenkäärmeenjumala eli aivan liitukauden lopussa — se oli yksi viimeisistä lentoliskoista. Pterosaurien monimuotoisuus oli laskenut liitukauden loppua kohti, ja suuret azhdarchidien kaltaiset jättiläiset olivat harvoja jäljellä olevia ryhmiä. Kun Chicxulub-asteroidi iski 66 miljoonaa vuotta sitten, se tuhosi kaikki pterosaurit — ja samalla päätti 160 miljoonan vuoden lentoliskojen aikakauden.
Mutta pterosaurien perintö elää lintujen muodossa — ei suoraan, sillä linnut kehittyivät dinosauruksista eikä pterosaureista, mutta taivaan ekologisissa lokeroissa. Siellä missä höyhenkäärmeenjumala kerran liiti, lentävät nykyään albatrssit, kondorit ja merikotkat. Taivas ei ole koskaan ollut tyhjä.
Lue lisää lentoliskoista: Pteranodon · Dimorphodon · Pterodactylus · Rhamphorhynchus · Anhanguera · Kaikki lentoliskot →