Protoceratops — Mongolian aavikon lammaskoinen esi-isä joka taisteli Velociraptoria vastaan
Dino-kortti:
- Nimi: Protoceratops andrewsi
- Suomeksi: Ensimmäiset sarvikasvot
- Nimen merkitys: ”Ensimmäinen sarvikasvot” (kreikaksi protos = ensimmäinen, keras = sarvi, ops = kasvot)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, 75–71 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Mongolia (Gobin aavikko), Kiina
- Pituus: 1,8 metriä
- Paino: 80–180 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pieni luinen kauluri ilman piikkejä, papukaijamainen nokka, EI varsinaisia sarvia (vain pieniä luukohoumia), matala pää, nelijalkaisesti kulkeva, satojen yksilöiden fossiilit tunnettu
Ensimmäiset sarvikasvot on ceratopsiaanien kasvinsyöjäryhmän vanhin tunnettu hyvin tutkittu edustaja — sukupuun varhainen haara, josta myöhemmät jättiläiset kuten Triceratops kehittyivät. Tämä lammaskoinen eläin eli Mongolian kuivilla aavikoilla myöhäisellä liitukaudella, ja siitä on tullut yksi parhaiten tunnetuista kaikista dinosauruksista: yli 400 yksilöä on löydetty, mukaan lukien munia, pesiä ja kaikenikäisiä poikasia.
Protoceratops löydettiin Roy Chapman Andrewsin johtamalla amerikkalaisella tutkimusmatkalla Mongoliaan 1920-luvulla. Retkue etsi alun perin varhaisen ihmisen jäänteitä — Henry Fairfield Osbornin kiistanalaisen ”out of Asia” -teorian mukaan ihminen olisi kehittynyt Aasiassa — mutta löysi sen sijaan dinosauruksia. Ensimmäiset sarvikasvot kuvattiin tieteellisesti 1923, ja nimi kunnioittaa retken johtajaa.
Aavikon lammas
Ensimmäiset sarvikasvot oli pienikokoinen — vain 1,8 metriä pitkä ja 80–180 kiloa painava. Se oli suunnilleen nykyisen lampaan tai pienen vuohen kokoinen, mutta paljon tukevampi ja massiivisempi rakenteeltaan. Sen pää oli suhteellisesti suuri — noin kolmannes koko vartalon pituudesta — ja sen kauluri oli jo selvästi kehittynyt, vaikka paljon pienempi kuin myöhemmillä sarvidinosauuruksilla.
Toisin kuin Triceratopsilla, Protoceratopsilla ei ollut varsinaisia sarvia. Sen sijaan sillä oli pieniä luukohoumia poskilla ja nokan yläpuolella — eräänlaisia ”sarven alkuja”, jotka viittaavat sarvien evoluution varhaiseen vaiheeseen. Kauluri oli myös vaatimaton — pieni ja kiinteä luulevy ilman Styracosauruksen piikkejä tai Triceratopsin massiivista laajuutta.
Papukaijamainen nokka oli jo täysin kehittynyt. Tämä on ceratopsiaanien tärkein yhteinen piirre — nokka leikkasi kasvit irti maasta tehokkaasti, ja takahampaat hoitivat pureskelun. Ensimmäiset sarvikasvot söi todennäköisesti kovia, kuivia kasveja, jotka olivat sopeutuneet aavikon olosuhteisiin — tyypillistä ruokaa Gobin liitukauden ympäristössä.
Taisteleva pari
Yksi paleontologian kuuluisimmista fossiileista löydettiin Mongoliasta vuonna 1971. ”Taisteleva pari” on fossiili, jossa Protoceratops ja Velociraptor ovat tallennettuja kesken taistelun. Velociraptorin sirppikynsi on upotettu Protoceratopsin kaulaan, ja Protoceratops on purrut kiinni Velociraptorin käsivarteen. Molemmat kuolivat taisteluun — todennäköisesti hiekkapyörteen hautaamana kesken kamppailun.
Tämä fossiili on suora todiste saalistuksesta. Se osoittaa, että pienet sarvidinosauurukset olivat tärkeää saalista pienille teropodeille, ja että taistelut olivat todellisia ja vakavia — ei vain teoreettisia spekulaatioita. Mutta se osoittaa myös, ettei saalistus ollut helppoa: Protoceratops taisteli takaisin ja olisi saattanut tappaa hyökkääjänsä ilman hiekkapyörrettä.
Fossiili on edelleen yksi dinosaurustutkimuksen ikonisimmista löydöistä ja todiste siitä, että fossiilit voivat tallentaa dramaattisia elämän hetkiä yhtä hyvin kuin rauhallisia kuolemahetkiä. Kaksi eläintä, jotka olivat tapella 75 miljoonaa vuotta sitten, ovat yhä kiinni toisissaan — paleontologian aikamatkailun lähin ekvivalentti.
Griippi-legenda
Paleontologi Adrienne Mayor on esittänyt kiehtovan teorian ensimmäisten sarvikasvojen ja griippi-myytin yhteydestä. Antiikin Kreikan ja myöhäisempien aikojen tarinoissa kuvataan griippiä — legendaarista olentoa kotkan nokkainen ja leijonan vartalolla. Tarinat sijoittuvat usein Keski-Aasiaan, samoille alueille joilla kultaa etsivät skyytit kertoivat matkoistaan.
Ensimmäisten sarvikasvojen fossiileja on runsaasti Gobin aavikolla, ja ne olivat näkyvissä pinnalla paljon ennen tieteellisiä kaivauksia. Eläimen luinen kauluri ja papukaijamainen nokka saattoivat helposti näyttää kotkannokkaiselta, nelijalkaiselta olennolta. On mahdollista, että kultaa etsivät antiikin ajan matkalaiset näkivät näitä fossiileja ja kehittivät griippi-tarinan niiden perusteella.
Teoria on spekulatiivinen mutta kiehtova. Jos se pitää paikkansa, ensimmäiset sarvikasvot on inspiroinut yhden länsimaisen kulttuurin kestävimmistä myyteistä — ja tehnyt sen satoja vuosia ennen paleontologian tieteen syntyä.
Pesäpaikat ja perhe-elämä
Mongoliasta on löydetty kymmeniä ensimmäisten sarvikasvojen pesäpaikkoja, ja ne ovat antaneet poikkeuksellisen tarkan kuvan sarvidinosauurusten perhe-elämästä. Pesät olivat ympyränmuotoisia maakuoppia, joissa oli 15–30 munaa järjestyneinä säteittäin. Useat pesät yhdellä alueella viittaavat siihen, että Protoceratops pesivät yhteisöinä.
Joistakin pesistä on löydetty poikasia — joskus jopa kymmeniä yksilöitä yhdessä — mikä viittaa siihen, että vanhemmat saattoivat hoitaa poikasia pesän jälkeen. Nuoret yksilöt ryhmittyivät todennäköisesti yhteen suojautuakseen pedoilta ja viettivät useita vuosia ennen aikuistumista. Tämä perhe-elämä muistuttaa nykyisten lintujen ja krokotiilien käyttäytymistä — ja tekee ensimmäisistä sarvikasvoista yhden sosiaalisesti ymmärretyimmistä dinosauruksista.
Lue lisää sarvikuonodinosauruksista: Triceratops · Styracosaurus · Pachyrhinosaurus · Centrosaurus · Chasmosaurus · Kaikki sarvikuonodinosaurukset →