Kuinka monta dinosauruslajia on – tunnetut lajit ja tulevaisuuden arviot
Kuinka monta dinosauruslajia on? Tämä on yksi paleontologian peruskysymyksistä, ja vastaus on yllättävän monimutkainen. Tällä hetkellä tunnetaan noin 1 100 nimettyä dinosauruslajia, mutta todellinen lajimäärä oli varmasti paljon suurempi.
Luku riippuu myös siitä, mitä lasketaan mukaan. Linnut huomioiden dinosauruksia on tuhansia, mutta ei-lintulajeja vain reilu tuhat.
Kuinka monta dinosauruslajia on, on siis sekä yksinkertainen että vaikea kysymys. Tarkka luku muuttuu jatkuvasti uusien löytöjen myötä.
Tunnetut lajit vuonna 2026
Vuoden 2026 alkuun mennessä paleontologit ovat tieteellisesti kuvanneet noin 1 100–1 200 ei-lintudinosauruslajia. Tämä luku kasvaa joka vuosi.
Viime vuosina on kuvattu keskimäärin 40–50 uutta lajia vuodessa. Se tekee dinosaurustutkimuksesta yhden paleontologian aktiivisimmista aloista.
Jokainen uusi löytö voi muuttaa sukupuun rakennetta. Siksi lajimäärä on jatkuvasti tarkentuva arvio, ei kiinteä luku.
Suurin osa lajeista tunnetaan vain osittaisista luurangoista. Täydellinen ja ehjä fossiili on äärimmäisen harvinainen löytö.
Lajimäärä jakautuu eri pääryhmiin
- Theropoda (petoeläimet ja lintujen esi-isät): noin 350 lajia
- Sauropodomorpha (pitkäkaulaiset): noin 250 lajia
- Ornithischia (lintulantioiset – sarvidinosaurukset, panssaroidut, hadrosaurukset ja muut): noin 400 lajia
Jos mukaan lasketaan nykyiset linnut, jotka ovat dinosauruksia, lajimäärä nousee yli 12 000:een. Yleensä ”dinosauruslajien” määrällä tarkoitetaan kuitenkin ei-lintulajeja.
Linnut ovat tämän vuoksi keskeinen osa koko keskustelua. Ne osoittavat, että dinosaurusten suku jatkuu yhä monilajisena.
Kuinka monta lajia todellisuudessa eli?
Paleontologit ovat arvioineet, että fossiloituminen on hyvin harvinainen tapahtuma. Vain murto-osa kaikista koskaan eläneistä lajeista on jättänyt jäljen fossiiliaineistoon.
Arviot ei-lintudinosaurusten todellisesta kokonaismäärästä vaihtelevat suuresti:
- Varovainen arvio: noin 1 500–2 000 lajia
- Maltillinen arvio: noin 2 000–3 000 lajia
- Rohkea arvio: jopa yli 5 000 lajia
Tämä tarkoittaa, että tunnemme ehkä 30–50 prosenttia kaikista koskaan eläneistä dinosauruslajeista. Loput odottavat löytämistä maan alla tai ovat fossiloituneet paikkoihin, joita ei ole vielä kaivettu.
Osa lajeista taas katosi jättämättä lainkaan fossiileja. Niiden olemassaolosta emme tule koskaan saamaan varmuutta.
Arvioiden suuri vaihtelu kertoo, kuinka epävarmaa kokonaiskuva on. Eri menetelmät antavat hyvin erilaisia lukuja.
Miksi niin moni laji on löytämättä?
Fossiilit syntyvät vain tietyissä olosuhteissa. Eläimen on kuoltava paikkaan, jossa sedimentti peittää sen nopeasti.
Suurin osa dinosauruksista kuoli olosuhteissa, joissa fossiileja ei synny – ne mätänivät, syötiin tai hajosivat. Erityisesti seuraavat alueet ovat aliedustettuja:
- Trooppiset metsät – kostea ympäristö hajottaa luut nopeasti, joten tropiikista tunnetaan vähän lajeja
- Vuoristoalueet – kivet kuluvat pois eroosion vaikutuksesta
- Pienet lajit – pienten eläinten luut fossiloituvat heikommin kuin suurten
- Merenpohjat – osa muinaisista mantereista on nykyään meren alla
Tämän takia tunnemme paremmin suuret, kuivien alueiden lajit kuin pienet metsälajit tai saariympäristöjen erikoisuudet. Esimerkiksi T. rex Pohjois-Amerikan länsiosista tunnetaan hyvin.
Fossiiliaineisto on siis valikoiva otos menneestä elämästä. Se painottuu tiettyihin aikoihin, paikkoihin ja eläintyyppeihin.
Kuinka monta dinosauruslajia on jäänyt löytymättä, jää näin arvailujen varaan. Maaperä kätkee yhä valtavan osan tarinasta.
Löydösten kiihtyvä tahti
1800-luvulla uusia dinosauruslajeja kuvattiin muutamia vuodessa. 1900-luvun alussa tahti nousi noin kymmeneen vuodessa, ja 2000-luvulla löydösten määrä on suorastaan räjähtänyt.
Erityisesti Kiinan ja Argentiinan valtavat fossiilialueet ovat tuottaneet kymmeniä uusia lajeja joka vuosi. Tahti ei näytä hidastumisen merkkejä.
Kiina on nykyään maailman tuottoisin dinosauruslöytömaa, ja sieltä on löydetty eniten uusia lajeja 2000-luvulla. Argentiinan Patagonia on toinen huippupaikka, ja myös Mongoliasta, Brasiliasta ja Afrikasta löytyy jatkuvasti uusia lajeja.
Missä oli eniten dinosauruksia? -artikkelissa kerrotaan lisää lajien maantieteellisestä jakautumisesta.
Uudet tekniikat, kuten tietokonemallinnus ja tarkka kuvantaminen, nopeuttavat tutkimusta entisestään. Myös aiemmin sivuutetut fossiilit tutkitaan nyt uudelleen.
Synonyymiongelma
Kaikki noin 1 100 nimettyä lajia eivät välttämättä ole aitoja. Synonyymiongelma tarkoittaa, että sama dinosaurus on saatettu nimetä useaan kertaan eri fossiileista.
Esimerkiksi Brontosaurus ja Apatosaurus pidettiin pitkään samana lajina. Vuonna 2015 ne erotettiin jälleen omiksi suvuikseen, vaikka asiasta yhä keskustellaan.
Paleontologit arvioivat, että ehkä 10–20 prosenttia nykyisistä lajeista voi olla synonyymejä. Aineiston tarkentuessa osa nimistä todennäköisesti yhdistyy.
Toisaalta monet ”lajit” ovat oikeasti saman eläimen eri ikävaiheita. Nuori yksilö voi näyttää niin erilaiselta kuin aikuinen, että se on nimetty omaksi lajikseen. Tämä on ongelma erityisesti sarvidinosauruksilla ja tyrannosauruksilla.
Lajien rajat eivät ole aina selviä edes nykyeläimillä. Fossiileista niitä on vielä vaikeampi vetää luotettavasti.
Miten uusi laji nimetään?
Uuden dinosauruslajin nimeäminen vaatii riittävän hyvin säilyneen fossiilin. Sen on erotuttava selvästi jo tunnetuista lajeista.
Tutkija kuvaa löydön tieteellisessä julkaisussa ja antaa sille kaksiosaisen latinankielisen nimen. Vasta vertaisarvioinnin jälkeen laji katsotaan virallisesti päteväksi.
Joskus myöhemmät löydöt osoittavat nimen virheelliseksi tai päällekkäiseksi. Siksi lajiluettelo elää ja tarkentuu jatkuvasti.
Nimeämisprosessi on tarkka ja melko hidas. Se varmistaa, että tieteellinen lajiluettelo pysyy mahdollisimman luotettavana.
Vertailu nykyisiin eläimiin
Dinosaurukset elivät 165 miljoonaa vuotta. Tuona aikana ei elänyt 1 100 lajia yhtä aikaa, vaan lajit tulivat ja menivät.
Kerralla maapallolla eli ehkä 100–200 ei-lintudinosauruslajia. Se on verrattavissa nykyisten suurten nisäkkäiden, kuten norsujen, kirahvien ja leijonien, lajimäärään.
Lajimäärä myös vaihteli aikakausien välillä. Liitukauden lopulla monimuotoisuus oli todennäköisesti suurimmillaan koko dinosaurusten historiassa.
Vertailu nykyeläimiin auttaa hahmottamaan lukuja. Dinosaurusten monimuotoisuus oli aikanaan vaikuttava mutta ei rajaton.
Nykyisiä lintulajeja on yli 10 000 – paljon enemmän kuin ei-lintudinosauruslajeja oli koskaan yhtä aikaa.
Onko dinosauruksia enää olemassa -artikkelissa kerrotaan, kuinka linnut ovat itse asiassa monimuotoisempia kuin esi-isänsä koskaan olivat.
Lue lisää dinosaurusaiheista: