Tuojiangosaurus multispinus – Tuojianginlisko – Aasian Stegosaurus
Dino-kortti:
- Nimi: Tuojiangosaurus multispinus
- Suomeksi: Tuojianginlisko
- Nimen merkitys: ”Tuo-joen monipiikkinen lisko” – suku viittaa Tuo-jokeen (jiang = joki) Sichuanissa; lajinimi multispinus on latinaa, multus = monta, spina = piikki
- Eli: Myöhäinen jurakausi (oxford–kimmeridge), noin 160–158 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kiina, Sichuanin maakunta, Upper Shaximiao -muodostuma
- Pituus: 6,5–7 metriä
- Paino: 2,5–2,8 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Aasian parhaiten tunnettu stegosauri, kapeat ja terävät kolmiomaiset selkälevyt kahdessa rivissä, neljä häntäpiikkiä (klassinen ”thagomizer”), kuvattu täsmälleen 100 vuotta Stegosauruksen jälkeen
Tuojianginlisko on Kiinan kuuluisin stegosauri ja Aasian vastine pohjoisamerikkalaiselle Stegosaurukselle. Suvun nimi viittaa Tuo-jokeen Sichuanin maakunnassa. Lajinimi multispinus puolestaan tulee latinasta: multus (monta) ja spina (piikki), viitaten lukuisiin selkälevyihin ja häntäpiikkeihin.
Laji eli myöhäisellä jurakaudella oxford–kimmeridge-vaiheessa, noin 160–158 miljoonaa vuotta sitten – suunnilleen samoihin aikoihin kuin Stegosaurus Pohjois-Amerikassa, mutta toisella puolella maapalloa. Aikuinen yksilö oli noin 6,5–7 metriä pitkä ja painoi 2,5–2,8 tonnia – lähes samankokoinen kuin amerikkalainen sukulaisensa Stegosaurus, ja todiste siitä, että stegosaurit menestyivät globaalisti jurakauden lopulla.
Löytö ja tutkimushistoria
Lajin jäänteet löydettiin vuonna 1974 Wujiaban padon rakennustöiden yhteydessä Zigongissa Sichuanissa. Holotyyppi (CV 209) on melko täydellinen luuranko, josta puuttuu kuitenkin osia kallosta, alaleuoista, hännästä ja raajoista. Paratyyppi (CV 210), ristiluu, lisäsi tietoa lajin anatomiasta. Lajin kuvasivat Dong Zhiming, Zhou Shiwu, Li Xuanmin ja Chang Yijong vuonna 1977 – tämä oli tasan 100 vuotta sen jälkeen, kun Othniel Charles Marsh kuvasi Stegosauruksen (1877). Tieteellinen sattuma toi siten Aasian oman stegosaurin maailmankarttaan satavuotismerkkipaaluna.
Vuonna 1977 holotyyppi oli Aasian täydellisin tunnettu stegosaurifossiili, vaikka kallon osia, alaleukoja, hännän ja raajojen osia puuttuikin. Myöhemmin löydettiin lisää materiaalia, mukaan lukien nuoria yksilöitä, jotka täydensivät holotyyppiä kallon osilla – erityisesti aivokotelolla – ja alaleuoilla. Mountattu luuranko on Chongqingin kaupunginmuseossa (Municipal Museum of Chongqing) – yksi Kiinan paleontologian merkittävimpiä näyttelyitä. Lisäksi mountattu valos on Lontoon Natural History Museumissa, ja toinen mounttaus on Pekingin luonnonhistoriallisessa museossa.
Vuonna 1990 Peter Galton tunnisti autapomorfian (oman erottavan piirteen): häntänikamien selkäpiikkien etupuolella olevat luiset, ”hameen kaltaiset” jatkeet, jotka kulkevat edestä sivuille. Vuoden 2009 Mateuksen, Maidmentin ja Christiansenin analyysi sekä vuoden 2017 Raven & Maidment -tutkimus ovat sittemmin tarkastelleet lajin tarkkaa asemaa stegosaurien sukupuussa – jälkimmäinen ryhmitteli sen Huayangosauruksen ja sen sukulaisten kanssa.
Kapeat ja terävät selkälevyt
Tämän lajin selkälevyt erosivat merkittävästi Stegosauruksen leveistä, viisikulmaisista levyistä. Lajin selkälevyt olivat kapeita, teräviä ja kolmiomaisia – enemmän aseita kuin lämmönsäätelyelimiä. Ne kulkivat kahdessa rivissä kaulan juuresta hännän tyveen asti ja muodostivat näyttävän sahalaidan eläimen selkää pitkin.
Levyt kasvoivat suuremmiksi lonkka-alueella ja pienenivät pään ja hännän loppuosaa kohti – sama yleinen rakenne kuin Stegosauruksella, mutta muoto oli erilainen. Kapeat, kolmiomaiset levyt viittaavat siihen, että ne toimivat ensisijaisesti puolustuksessa ja lajintunnistuksessa – toisin kuin Stegosauruksen leveät levyt, joita on ehdotettu myös lämmönsäätelijöiksi.
Neljän piikin häntäase – thagomizer
Tuojiangosaurus multispinus -lajilla oli klassinen stegosaurien ”thagomizer” – neljä teräväkärkistä piikkiä hännän päässä, järjestettynä kahdeksi pariksi noin 45 asteen kulmassa pystysuoraan nähden. Tämä ase oli suunniteltu sivuttaisiskuihin: eläin heilautti häntäänsä petoeläintä kohti, ja terävät piikit saattoivat aiheuttaa vakavia vammoja.
Thagomizer on stegosaurien aktiivinen puolustusase – verrattavissa Jinyunpeltan ja muiden ankylosaurien häntänuijaan, vaikka toimintamekanismi on erilainen. Stegosaurien piikit lävistivät kohteen, ankylosaurien nuijat murskasivat. Edmontonian olkapiikit puolestaan edustivat passiivista puolustusta – kolme eri filosofiaa samaan ongelmaan.
Toisin kuin Stegosauruksella, tällä lajilla ei ollut tarpeeksi korkeita selkänikamien selkäpiikkejä lihasten kiinnittymiselle, joten se ei pystynyt nostautumaan takajaloilleen. Tämä rajoitti sen ravinnon matalalla kasvavaan kasvillisuuteen – sananjalkoihin, kortteisiin ja matalaan ginkgokasvustoon.
Sichuanin dinosaurusparatiisi
Tuojianginlisko löydettiin Upper Shaximiao -muodostumasta Sichuanissa – alueelta, josta tunnetaan myös Gigantspinosaurus (jättiläisolkapiikit). Aiemmasta Lower Shaximiao -muodostumasta (Dashanpu-louhokselta) tunnetaan Huayangosaurus (vanhin tunnettu stegosauri).
Kolme eri kiinalaista stegosauria Sichuanin alueella eri aikakausilta on poikkeuksellinen monimuotoisuus. Nämä kolme lajia erosivat toisistaan selvästi: tällä lajilla oli kapeat kolmiomaiset selkälevyt ja klassinen thagomizer, Huayangosauruksella pienet primitiiviset levyt ja hampaat kuonon etuosassa, ja Gigantspinosauruksella massiiviset olkapiikit mutta pienet selkälevyt. Kolme eri puolustusstrategiaa eri aikakausilla – todiste stegosaurien evoluutiosta Kiinassa.
Upper Shaximiao -ympäristö oli leveä, puolikuiva tulvatasanko, jossa virtaavat joet syöttivät sedimenttejä järviin. Sananjalat, korte ja ginkgot hallitsivat kasvillisuutta. Sauropodit kuten Mamenchisaurus jakoivat alueen stegosaurien kanssa, kukin syöden eri korkeudella. Yangchuanosaurus oli alueen suurin petoeläin – jopa 8 metriä pitkä allosauroidi, jota vastaan stegosaurien terävät häntäpiikit olivat välttämätön puolustus. Ekosysteemi muistutti monella tapaa Pohjois-Amerikan Morrison-muodostumaa: molemmissa eli suuria sauropodeja, stegosaureja ja suuria petoteropodeja rinnakkain, mikä kertoo jurakauden ekosysteemien samankaltaisuudesta eri mantereilla.
Stegosaurien maailmanlaajuinen levinneisyys
Tuojianginliskon olemassaolo Kiinassa todistaa, kuinka laajalle stegosaurit levisivät jurakaudella. Ryhmä tunnettiin alun perin vain Pohjois-Amerikasta (Stegosaurus) ja Euroopasta (Dacentrurus), mutta Kiinan löydöt osoittivat, että stegosaurit olivat globaali ryhmä. Myöhemmin on löydetty stegosaureja myös Afrikasta – tunnetuin niistä on Tansanian Kentrosaurus – ja mahdollisesti Intiasta.
Tämä laji on tässä globaalissa kuvassa Aasian pääedustaja – laji, joka todistaa stegosaurien menestyksen myös itäisessä Aasiassa. Wuerhosauruksen liitukauden stegosauri samalta mantereelta osoittaa, kuinka pitkään ryhmä menestyi Kiinassa – jurakaudesta vielä liitukaudelle asti.
Anatomia ja ruumiinrakenne
Tällä lajilla oli stegosaureille tyypillinen kapea ja matala pää, kookas vartalo ja matalat hampaat. Raajat, erityisesti etujalat, olivat melko lyhyet, mikä antoi eläimelle matalan, vakaan asennon. Hampaita oli alaleuassa vähintään 25, ja niissä oli paksu tyvi, jossa oli kohouma (cingulum). Hampaiden sisäpinta yhtyi kolmiomaiseksi pystysuoraksi keskiharjaksi, mikä on tyypillistä kasvinsyöjästegosaureille.
Selkänikamilla oli korkeat neuraalikaaret, ja lapaluussa oli suorakulmainen akromion-uloke. Nämä anatomiset yksityiskohdat erottavat lajin muista stegosaureista ja auttavat sen tarkassa luokituksessa. Eläimen kokonaisrakenne oli sopeutunut hitaaseen, vakaaseen liikkumiseen ja matalan kasvillisuuden syömiseen – ei nopeuteen tai ketteryyteen, vaan massiiviseen läsnäoloon ja tehokkaaseen puolustukseen.
Pään pienuus suhteessa ruumiiseen on stegosaurien tunnusomainen piirre. Aivot olivat pienet, ja eläin luotti enemmän vaistoihin kuin monimutkaiseen käyttäytymiseen. Tämä on tyypillistä kasvinsyöjille, joiden ei tarvinnut metsästää vaan ainoastaan löytää kasvillisuutta ja puolustautua saalistajilta. Selkälevyt ja häntäpiikit hoitivat puolustuksen, joten suuria aivoja ei tarvittu monimutkaiseen strategiseen ajatteluun. Aivojen rakenne tunnetaan myöhemmin löydettyjen aivokotelojen ansiosta, mikä tekee tästä lajista yhden parhaiten ymmärretyistä aasialaisista stegosaureista myös sisäisen anatomian osalta.
Selkälevyjen tehtävä
Stegosaurien selkälevyjen tehtävästä on kiistelty pitkään. Eri teorioiden mukaan ne saattoivat toimia lämmönsäätelyssä, lajintunnistuksessa, seksuaalisena näytöksenä tai puolustuksessa. Tämän lajin kapeat ja terävät levyt viittaavat siihen, että sen kohdalla puolustus ja lajintunnistus olivat tärkeimmät tehtävät – toisin kuin Stegosauruksen leveämmillä levyillä, joiden suuri pinta-ala olisi sopinut paremmin lämmönsäätelyyn.
Mikäli levyt olivat keratiinipinnoitettuja, kuten Hesperosauruksen ihofossiilit viittaavat stegosaureilla yleisesti olleen, ne olisivat olleet vielä terävämpiä ja näyttävämpiä elävällä eläimellä kuin paljaat luut antavat ymmärtää. Voimakkaat värit olisivat voineet tehdä niistä tehokkaita lajintunnistus- tai uhkasignaaleja. Tämä tekee lajista erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen stegosaurien selkälevyjen evoluution ymmärtämiseksi.
Löytöympäristön merkitys
Wujiaban padon rakennustyömaa osoittautui yhdeksi Kiinan tärkeimmistä jurakauden fossiilipaikoista. Sichuanin alue oli myöhäisellä jurakaudella rehevä, kostea ja monimuotoinen ekosysteemi, jossa eli runsaasti erilaisia dinosauruksia. Padon rakennustöiden yhteydessä paljastuneet luut antoivat ensimmäisen kattavan kuvan aasialaisesta stegosaurista, ja löytö nosti Sichuanin yhdeksi maailman tunnetuimmista dinosaurusalueista.
Holotyypin osien sijainti oli vuoteen 2006 mennessä osittain tuntematon, mikä on harmillista näin tärkeän fossiilin kohdalla. Onneksi myöhemmät löydöt, mukaan lukien nuoret yksilöt, ovat täydentäneet kuvaa lajin anatomiasta. Tuojiangosaurus multispinus on edelleen Aasian parhaiten ymmärretty stegosauri, ja se toimii vertailukohtana kaikille muille mantereen stegosaurilöydöille.
Stegosaurit vastaan ankylosaurit
Laji eli aikana, jolloin stegosaurit olivat hallitsevia panssaroituja kasvinsyöjiä. Mutta liitukaudella tilanne muuttui – ankylosaurit kuten Jinyunpelta, Edmontonia ja Ankylosaurus korvasivat stegosaurit useimmilla alueilla. Vain Aasiassa stegosaurit selviytyivät pidempään (Wuerhosaurus).
Syy vaihdokseen on todennäköisesti panssarin tehokkuus: ankylosaurien koko kehon peittävä panssari oli parempi suoja kuin stegosaurien selkälevyt, jotka jättivät kyljet ja vatsan paljaaksi. Varhaisista luulevyistä kehittynyt ankylosauripanssari osoittautui lopulta tehokkaammaksi evoluutiolliseksi ratkaisuksi kuin stegosaurien selkälevymalli. Tuojiangosaurus multispinus edustaa kuitenkin stegosaurien kukoistuskautta, jolloin ryhmä oli vielä monimuotoinen ja menestyvä – aikaa ennen ankylosaurien nousua hallitsevaksi panssaroiduksi kasvinsyöjäryhmäksi. Sen kapeat selkälevyt ja terävät häntäpiikit edustavat erästä stegosaurien evoluution huippua, jossa puolustusaseistus oli kehittynyt pitkälle.
Tieteellinen perintö
Tuojianginlisko on Kiinan stegosaurien kuningas – parhaiten tunnettu ja näyttävin kiinalainen selkälevylisko. Se on Chongqingin kaupunginmuseon päänäyttelyn tähti, Sichuanin paleontologian symboli ja vahva todiste siitä, kuinka stegosaurit menestyivät globaalisti jurakauden aikana.
Kapeat, terävät selkälevyt, tehokas thagomizer ja massiivinen koko tekevät Tuojiangosaurus multispinus -lajista Stegosauruksen arvoisen kilpakumppanin – Aasian oma versio maailman tunnetuimmasta panssaridinosauruksesta. Sen kuvaus tasan 100 vuotta Stegosauruksen jälkeen on kuin paleontologinen runo: uuden mantereen oma stegosauri esiteltiin juuri silloin, kun Marshin alkuperäisestä työstä tuli satavuotinen.