Huayangosaurus taibaii – Huayanginlisko – Vanhin tunnettu stegosauri
Dino-kortti:
- Nimi: Huayangosaurus taibaii
- Suomeksi: Huayanginlisko
- Nimen merkitys: Sukunimi viittaa Huayangiin – Sichuanin maakunnan vanhaan nimeen ja Jin-dynastian aikaiseen Hua Yang Guo Zhi -kronikkaan, joka on Kiinan vanhin tunnettu paikalliskronikka; lajinimi taibaii kunnioittaa kiinalaista runoilija Li Baita, jonka kohteliaisuusnimi oli Taibai
- Eli: Keskijura (bathon–callov), noin 168–163 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kiina – Sichuanin maakunta, lähellä Zigongia, Dashanpu-louhos, Lower Shaximiao -muodostuma
- Pituus: 4–4,5 metriä
- Paino: Noin 500 kg
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Vanhin tunnettu stegosauri, etuhampaat (premaxillary teeth) kuonossa – primitiivinen piirre, pienet selkälevyt kahdessa rivissä, kaksi paria häntäpiikkejä, kaksi suurta olkapääpiikkiä, oma perhe Huayangosauridae stegosaurien evoluutiopuun perustana
Huayanginlisko on yksi vanhimpia tunnettuja stegosaureja – keskijurakauden dinosaurus, joka auttaa paleontologeja ymmärtämään, kuinka selkälevyisten dinosaurusten ryhmä kehittyi. Huayangosauruksen sukunimi viittaa Sichuanin maakunnan vanhaan nimeen Huayang, joka mainitaan myös Jin-dynastian (3.–5. vuosisata) aikaisessa Hua Yang Guo Zhi -kronikassa – Kiinan vanhimmassa tunnetussa paikalliskronikassa. Lajinimi taibaii puolestaan kunnioittaa suurta kiinalaista runoilija Li Baita (701–762), jonka kohteliaisuusnimi oli Taibai. Tämä tekee Huayanginliskosta yhden runollisimmin nimettyjä dinosauruslajeja koko paleontologiassa.
Laji eli keskijurakaudella noin 168–163 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Kiinan Sichuanin maakunnassa – yli 15 miljoonaa vuotta ennen kuuluisaa Stegosaurusta, joka ilmestyi Pohjois-Amerikan myöhäisjurakaudelle. Aikuinen yksilö oli 4–4,5 metriä pitkä ja painoi noin 500 kg – huomattavasti pienempi kuin myöhempi Stegosaurus, joka saattoi yltää jopa 9 metrin pituuteen ja muutamiin tonneihin. Huayanginlisko edusti aikaa, jolloin koko stegosauriryhmä oli vasta muotoutumassa.
Löytö ja tutkimushistoria
Holotyyppi (IVPP V6728) ja yhteensä 12 stegosaurin yksilöä löytyivät vuosina 1979–1980 Dashanpu-louhoksesta lähellä Zigongin kaupunkia Sichuanissa. Löytöpaikka kuuluu Lower Shaximiao -muodostuman kerroksiin, jotka ovat bathon–callov-vaiheen ikäisiä eli noin 168–163 miljoonaa vuotta vanhoja. Dashanpu-louhos on yksi maailman rikkaimmista keskijurakauden fossiilipaikoista, ja sen kerrostumat ovat tuottaneet kymmeniä dinosaurus- ja muita selkärankaislajeja – Huayangosaurus mukaan lukien.
Kiinalaiset paleontologit Dong Zhiming, Tang Zilu ja Zhou Shiwu kuvasivat lajin tieteellisesti vuonna 1982. Holotyyppi sisältää suhteellisen täydellisen kallon, kolme kaularangan nikamaa, kolme selkänikamaa, neljä lantion nikamaa, 20 hännän nikamaa, kaksi jalkapöydänluuta, kolme sormiluuta, kolme selkälevyä, yhden piikin ja kolme muuta osteodermia. Tämä on poikkeuksellisen täydellinen aineisto stegosaurilajille, ja sen ansiosta Huayanginlisko on yksi parhaiten tunnetuista varhaisista stegosaureista.
Vuonna 1992 Paul Sereno ja Dong Zhiming julkaisivat tarkemman kallon kuvauksen ja kladistisen analyysin koko Stegosauria-ryhmästä – tämä Huayangosaurus-keskeinen työ on edelleen yksi keskeisimpiä viiteteoksia stegosaurien evoluution ymmärtämiseen. Vuonna 2006 Susannah Maidment, Wei Guangbiao ja David Norman julkaisivat puolestaan postkraniaalisen luurangon uudelleenkuvauksen, joka päivitti monia Huayangosauruksen anatomisia yksityiskohtia ja vahvisti sen aseman stegosaurien sukupuun perustassa.
Mountattuja luurankoja Huayanginliskosta on näytteillä Zigongin dinosaurusmuseossa (世界恐龙之乡 – ”Maailman dinosaurusten kotiseutu”) ja Chongqingin kaupunkimuseossa Sichuanissa. Zigongin museo on rakennettu suoraan Dashanpu-louhoksen päälle, ja se on yksi Kiinan vierailluimpia paleontologisia kohteita – noin miljoona kävijää vuosittain.
Primitiivinen stegosauri
Huayanginliskon anatomia paljastaa, miltä stegosaurit näyttivät evoluution varhaisvaiheessa. Sillä oli useita primitiivisiä piirteitä, joita myöhemmiltä stegosaureilta puuttui: seitsemän etuhammasta (premaxillary teeth) kuonossa, pienemmät ja piikkimäisemmät selkälevyt, suhteessa pidemmät etujalat, ja erittäin runsas, korkea hammaslukema – noin 25–30 maxillaarihammasta jokaisella puolella leukaa.
Etuhampaat ovat erityisen tärkeä primitiivinen piirre. Myöhemmillä stegosaureilla, kuten Stegosauruksella, kuonon etuosa oli hampaaton sarvinokka (rhamphotheca) – kuten nykyisillä linnuilla ja kilpikonnilla. Huayanginliskolla nokka oli olemassa, mutta sen takana oli vielä hampaat – fossiilinen muistutus siitä, että stegosaurien sarvinokka kehittyi vähitellen, ei kerralla. Myös selkälevyt olivat alkuvaiheen muodossa: pienempiä, paksumpia ja piikkimäisempiä kuin Stegosauruksen klassiset kolmiomaiset levyt.
Nämä piirteet osoittavat, kuinka stegosaurit kehittyivät vähitellen kohti Stegosauruksen tuttua muotoa – selkälevyt kasvoivat ja sileyivät, etujalat lyhenivät suhteessa takajalkoihin, ja kuonon hampaat katosivat sarvinokan korvatessa ne. Tämä laji on tämän prosessin alkuvaiheen malliesimerkki, ja se on saanut oman taksonomisen perheensä Huayangosauridae, jota pidetään stegosaurien basaalisimpana haarana. Huayangosauridae sisältää nykyisin pääasiassa vain Huayanginliskon itsensä – muut suvun jäsenet ovat huonosti tunnettuja tai kiistanalaisia.
Olkapääpiikit ja häntäpiikit
Yksi lajin erikoisimpia piirteitä on kaksi suurta piikkiä olkapäiden alueella. Nämä parascapular-piikit – jotka Huayanginlisko jakaa myöhempien primitiivisten stegosaurien kuten Gigantspinosauruksen kanssa – saattoivat puolustaa eläintä sivuilta tulevilta hyökkäyksiltä. Tämä on järkevää, koska Huayanginlisko oli huomattavasti matalampi kuin myöhemmät stegosaurit, ja siten haavoittuvaisempi suurten petoeläinten hyökkäyksille.
Hännän päässä oli kaksi paria pitkiä piikkejä, kuten myöhemmilläkin stegosaureilla. Tämä häntäase – ns. ”thagomizer” – oli yhteinen ja peritty piirre kaikilla stegosaureilla, ja sen läsnäolo Huayanginliskolla viittaa siihen, että häntäpiikit kehittyivät hyvin varhain stegosaurien evoluutiossa. Itse asiassa häntäpiikit saattavat olla yksi stegosaurien synapomorfioista – piirre, joka erottaa ne muista panssaridinosauruksista ja periytyi koko ryhmän esi-isältä.
Sichuanin dinosaurusparatiisi
Huayanginlisko löydettiin Lower Shaximiao -muodostumasta Sichuanissa – yhdeltä maailman rikkaimmista jurakauden fossiilialueista. Samalta alueelta tunnetaan kymmeniä dinosauruslajeja, mukaan lukien sauropodit Shunosaurus (tunnettu häntänuijastaan), Datousaurus, Omeisaurus ja Protognathosaurus, ornitopodit Xiaosaurus, sekä suuri petoeläin Gasosaurus. Tämä antaa harvinaisen kattavan kuvan keskijuran ekosysteemistä.
Sichuanin keskijuran ekosysteemi oli lämmin, kostea metsä, jossa virtaavat joet kuljettivat sedimenttejä ja hautasivat eläimiä nopeasti. Tämä tehokas hautautumisprosessi on syy siihen, miksi Dashanpu-louhos on tuottanut niin paljon hyvin säilyneitä luurankoja – kuolleet eläimet jäivät tulvasaviin nopeasti, eivätkä ehtineet rapautua tai hajota saalistajien toimesta. Myöhemmin samasta alueesta, Upper Shaximiao -muodostumasta (myöhempi jurakausi), löytyy useita muita stegosaureja: Chungkingosaurus, Chialingosaurus, Gigantspinosaurus ja Sichuanin kuuluisin stegosauri, Tuojiangosaurus.
Stegosaurien ja ankylosaurien yhteys
Tämä laji auttaa ymmärtämään stegosaurien ja ankylosaurien suhdetta. Molemmat ryhmät kuuluvat Thyreophoraan – panssaroitujen dinosaurusten ylähaaraan, joka jakautui näihin kahteen pääryhmään keskijurakaudella. Varhainen pikkukilpilisko (Scutellosaurus, 196 mya) edustaa aikaa ennen tätä jakautumista; Huayanginlisko (165 mya) edustaa varhaista stegosauria jakautumisen jälkeen.
Ankylosaurihaarassa vastaavia varhaisia lajeja tunnetaan vähemmän, mikä tekee stegosaurien varhaisesta fossiilirekisteristä erityisen arvokkaan. Sauropeltan ja Gastonian kaltaiset ankylosaurit ovat paljon myöhempiä (115–125 mya) – stegosaurit tulivat ensin, ainakin niiden fossiilirekisterin perusteella. On mahdollista, että varhaisia ankylosaureja oli olemassa Huayanginliskon aikana, mutta niiden fossiileja ei ole vielä löydetty samasta kerrostumasta.
Selkälevyjen evoluutio
Lajin pienet selkälevyt edustavat selkälevyevoluution ensimmäistä vaihetta. Stegosauruksen metrin korkuiset levyt ovat sen lopputulos – mutta ne eivät ilmestyneet tyhjästä. Pienistä, vaatimattomista, piikkimäisistä levyistä kehittyi vähitellen näyttävämpiä rakenteita, jotka toimivat lajintunnistuksessa, parittelunäytössä ja mahdollisesti lämmönsäätelyssä. Sereno & Dong -tutkimus 1992 selvitti, että Huayanginliskon levyt olivat kahdessa rinnakkaisessa rivissä keskellä selkää – sama perusrakenne kuin Stegosauruksella, vaikka muoto ja koko erosivat olennaisesti.
Levyjen sisäinen rakenne kertoo myös niiden tehtävästä. Stegosauruksen levyissä on runsaasti verisuonia ja huokoisuutta, mikä tukee lämmönsäätelyhypoteesia. Huayanginliskon vastaavat osteodermit ovat sen sijaan tiiviimpiä ja vähemmän verisuonitettuja. Ne olisivat siten olleet huomattavasti vähemmän tehokkaita lämmönsäätelijöinä – tämä on yksi argumentti sen puolesta, että lämmönsäätely olisi ollut myöhemmin kehittynyt levyjen toissijainen tehtävä, ei niiden alkuperäinen tarkoitus. Alkuperäinen funktio saattoi olla ennemmin lajitunnistus tai puolustus.
Aikuiset, juveniilit ja ekologia
Dashanpu-louhoksen 12 yksilön bone bed on poikkeuksellisen arvokas paitsi anatomisesti, myös ekologisesti. Aineistossa on sekä aikuisia että nuorempia yksilöitä, mikä antaa harvinaisen ikkunan stegosaurien populaatiodynamiikkaan. Jos näin monta yksilöä haudattui samaan kerrostumaan, on todennäköistä, että Huayanginliskot eivät olleet täysin yksinäisiä – vähintäänkin tulvan tapauksessa eläimet kerääntyivät samalle alueelle, ja saatettavasti perheryhmät tai pienet laumat olivat normaalia käyttäytymistä.
Ekologisesti laji oli matala laiduntaja. Sen lyhyet etujalat pitivät pään lähellä maata, ja sen pieni kallo ja heikot leuat sopivat pehmeään kasvillisuuteen – saniaisiin, käpypalmuihin ja matalan kasvillisuuden lehtiin. Lajin paljous Dashanpu-louhoksen aineistossa viittaa siihen, että ekosysteemissä oli riittävästi laidunmaata ylläpitämään suurta stegosauripopulaatiota. Etuhampaiden olemassaolo viittaa myös siihen, että Huayanginlisko saattoi käsitellä kovempaakin kasvillisuutta kuin myöhemmät hampaattomat stegosaurit, joiden sarvinokka oli erikoistunut pehmeiden lehtien nyhtämiseen.
Huayanginliskon pieni koko olisi tehnyt siitä haavoittuvaisemman saalistajille verrattuna myöhempiin suuriin stegosaureihin. Gasosaurus – Lower Shaximiao -muodostuman ainoa tunnettu suuri petoeläin – oli mahdollisesti yksi tärkeimmistä uhista. Olkapääpiikit ja häntäpiikit tarjosivat juuri sen aktiivisen puolustuksen, jota matala kokoluokka vaati.
Tieteellinen perintö
Huayanginlisko on stegosaurien evoluution avainlaji – primitiivinen edustaja, joka auttaa ymmärtämään kuinka selkälevyt ja häntäpiikit kehittyivät. Se on myös Kiinan Sichuanin paleontologian kuuluisuus ja todiste siitä, kuinka Aasian jurakausi oli panssaridinosaurusten kehityksen keskeinen näyttämö. Aasiassa olisi siten ollut keskeinen rooli koko thyreoforien evoluution alkuvaiheessa.
Toistuvasti on esitetty, että koko Stegosauria-ryhmä olisi voinut alkujaan kehittyä Aasiassa, ja Huayanginlisko olisi sen vanhin tunnettu edustaja. Mikäli näin on, se merkitsisi mannerten välistä levittäytymistä myöhemmin – stegosaurit olisivat siirtyneet Aasiasta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan, kun mannerten asema oli vielä lähellä toisiaan jurakauden alkupuolella. Tämä hypoteesi vaatii kuitenkin lisää fossiililöytöjä toisilta mantereilta varhaisemmilta jurakauden vaiheilta vahvistuakseen.
Lajin nimi yhdistää modernin paleontologian Kiinan vanhimpaan kirjalliseen perinteeseen – Hua Yang Guo Zhi -kronikkaan ja Li Bain runouteen – tehden siitä yhden runollisimmin nimettyjä dinosauruksia. Jokainen mountattu luuranko Zigongin museossa muistuttaa siitä, miten Sichuanin maaperä on antanut maailmalle yhden tärkeimpiä ikkunoita keskijuran dinosauruksiin.