Wuerhosaurus – Wuerhon lisko — yksi viimeisistä stegosaureista
Dino-kortti
- Nimi: Wuerhosaurus homheni
- Suomeksi: Wuerhon lisko
- Nimen merkitys: ”Wuerhon lisko” (Wuerho-kaupungin mukaan Xinjiangissa)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 130–100 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kiina (Xinjiang, Tugulu-muodostuma)
- Pituus: 7 metriä
- Paino: Arviolta 2–4 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Yksi viimeisistä stegosaureista, matalalat ja leveät selkälevyt (eri muoto kuin Stegosauruksella), liitukaudella elävä stegosauri (useimmat kuolivat jurakauden lopussa)
Wuerhosaurus on yksi viimeisistä stegosaureista — laji, joka eli vielä liitukaudella, kun suurin osa stegosauriryhmästä oli jo kuollut sukupuuttoon. Sen nimi viittaa Wuerhon kaupunkiin Kiinan Xinjiangissa. Suomeksi lajia voidaan kutsua Wuerhon liskoksi.
Wuerhosaurus eli varhaisella liitukaudella noin 130–100 miljoonaa vuotta sitten — 30–50 miljoonaa vuotta myöhemmin kuin useimmat muut stegosaurit, jotka hallitsivat jurakaudella. Aikuinen yksilö oli 7 metriä pitkä ja painoi 2–4 tonnia — samankokoinen kuin Stegosaurus mutta anatomisesti erilainen.
Viimeisten stegosaurien mysteeri
Useimmat stegosaurit kuolivat sukupuuttoon jurakauden lopussa noin 145 miljoonaa vuotta sitten. Mutta Wuerhosaurus ja muutama muu laji selviytyivät Aasiassa vielä kymmeniä miljoonia vuosia pidempään. Miksi ne selvisivät siellä missä muut hävisivät?
Vastaus saattaa liittyä Aasian eristäytyneisyyteen. Kiinan alue oli osittain eristynyt muista mantereista, ja siellä stegosaurit löysivät ekologisen lokeron, jossa ne pystyivät selviytymään. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ankylosaurit ja nodosaurit korvasivat stegosaurit — mutta Aasiassa molemmat ryhmät elivät rinnakkain.
Huayangosauruksen varhaisesta esi-isästä (165 Mya) Wuerhon liskon viimeisiin päiviin (100 Mya) stegosaurien tarina Kiinassa kesti yli 65 miljoonaa vuotta — pidempi kuin koko nisäkkäiden valtakausi asteroidin jälkeen.
Matalat ja leveät selkälevyt
Lajin selkälevyt olivat merkittävästi erilaiset kuin Stegosauruksen. Ne olivat matalat ja leveät — lähes suorakaiteen muotoisia — kun Stegosauruksen levyt olivat korkeita ja kolmiomaisia. Tämä ero viittaa erilaiseen tehtävään: matalat levyt toimivat todennäköisesti enemmän lämmönsäätelyssä kuin visuaalisessa viestinnässä.
Leveä, matala levy tarjoaa suuren pinta-alan auringonvalolle — tehokas lämmityskeino kylmässä tai viilennyskeino kuumassa. Gigantspinosauruksen pienet levyt + jättiläispiikit ja tämän lajin leveät levyt ilman suuria piikkejä osoittavat, kuinka eri stegosaurit painottivat eri rakenteita.
Stegosaurien korvautuminen ankylosauruksilla
Lajin tarina on myös tarina stegosaurien väistymisestä. Jurakaudella stegosaurit olivat hallitsevia panssaroituja kasvinsyöjiä kaikkialla. Liitukaudella ankylosaurit — kuten Sauropelta, Gastonia ja lopulta Ankylosaurus — korvasivat ne useimmilla alueilla.
Miksi ankylosaurit voittivat? Todennäköisesti siksi, että niiden täyspanssari tarjosi paremman suojan kuin stegosaurien selkälevyt. Selkälevyt suojasivat vain ylhäältä, mutta ankylosaurien osteodermi-panssari peitti koko selän ja kyljet. Minmin ja Scutellosauruksen kaltaiset ankylosaurit olivat täydellisemmin suojattuja — ja se ratkaisi kilpailun pitkällä aikavälillä.
Wuerhosauruksen perintö
Laji on stegosaurien viimeinen luku — todiste siitä, kuinka ryhmä selvisi osissa Aasiaa pitkään sen jälkeen, kun se oli kuollut muualla. Se on muistutus siitä, ettei evoluutio ole yksinkertaista korvautumista — vanhat ja uudet ryhmät elivät rinnakkain vuosimiljoonien ajan. Tämä kiinalainen stegosauri on myös todiste siitä, kuinka maantieteellinen eristyneisyys voi suojata lajeja sukupuutolta — sama ilmiö, joka selittää nykyisten Australian pussieläinten selviytymisen.
Tutustu muihin panssaridinosauruksiin