Anchiceratops ornatus – Lähisarvinaama – Albertan rannikon chasmosauriini
Dino-kortti:
- Nimi: Anchiceratops ornatus
- Suomeksi: Lähisarvinaama
- Nimen merkitys: Kreikan anchi (lähellä), keras (sarvi) ja ops (kasvot); lajinimi ornatus viittaa kaulurin koristeltuun reunaan
- Eli: Myöhäinen liitukausi (Maastrichtin alku), noin 72–71 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kanada, Alberta (Horseshoe Canyon -muodostuma, Red Deer River)
- Pituus: Noin 4,3–4,5 metriä
- Paino: Arviolta 1,2–1,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pitkä suorakaiteen muotoinen kaulus kolmiomaisilla reunaluilla, pitkät otsasarvet ja lyhyt nenäsarvi, rannikon kosteikkojen laji, poikkeuksellisen pitkäikäinen laji
Lähisarvinaama on yksi Albertan tunnetuimmista chasmosauriineista, eli sarvidinosauruksista, jotka hallitsivat Pohjois-Amerikan myöhäistä liitukautta. Sukunimi yhdistää kreikan sanat anchi (lähellä), keras (sarvi) ja ops (kasvot), sillä paleontologi Barnum Brown ajatteli vuonna 1914 lajin olevan välimuoto Monocloniuksen ja Triceratopsin välillä, eli lähellä molempia. Lajinimi ornatus viittaa kaulurin koristeltuun reunaan, joka on lajille tyypillinen. Tällainen pitkäikäinen dinosaurus on säilynyt fossiiliaineistossa poikkeuksellisen kauan, mikä tekee siitä erityisen kiinnostavan.
Anchiceratops ornatus eli myöhäisellä liitukaudella Maastrichtin alkuvaiheessa, noin 72–71 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Kanadan Albertassa. Aikuinen yksilö oli noin 4,3–4,5 metriä pitkä ja painoi arviolta 1,2–1,5 tonnia, joten kyseessä oli keskikokoinen ceratopsidi. Se oli huomattavasti pienempi kuin sen myöhempi sukulainen Triceratops. Hakusanana Anchiceratops dinosaurus johtaa juuri tähän lajiin, joka tarjoaa tutkijoille harvinaisen mahdollisuuden seurata yhden lajin vaiheita pitkän ajanjakson yli.
Löytö ja tutkimushistoria
Holotyyppi AMNH 5251 löytyi vuonna 1912 Barnum Brownin johtaman retkikunnan toimesta Red Deer Riverin rannalta Albertasta, paikasta nimeltä Tolman Ferry. Holotyyppi on kallon takaosa, mukaan lukien pitkä kaulus, ja se on edelleen tallessa American Museum of Natural History -museossa New Yorkissa. Brown kuvasi lajin tieteellisesti vuonna 1914 julkaisussaan, joka käsitteli uutta sarvidinosaurussukua Albertan liitukaudelta.
Vuonna 1924 Charles Sternberg löysi täydellisen kallon Morrinin pohjoispuolelta. Tämä kuvattiin viisi vuotta myöhemmin omaksi lajikseen nimellä A. longirostris, mutta sitä pidetään nykyään yleisesti tyyppilajin Anchiceratops ornatus rinnakkaisnimenä. Vuonna 1925 Sternberg löysi myös lähes täydellisen luurangon, jota pidettiin pitkään yhtenä parhaiten säilyneistä sarvidinosaurusten luurangoista. Vuonna 2010 Jordan Mallon kuitenkin ehdotti, että tämä luuranko saattaa todellisuudessa kuulua Arrhinoceratopsille, joka on sukulaislaji samasta muodostumasta. Sternberg oli alun perin liittänyt luurangon tähän lajiin osittain siksi, ettei ollut tietoinen Arrhinoceratopsin kuvauksesta, joka oli julkaistu vain vähän aiemmin. Jos tulkinta on oikea, lajista ei tunneta yhtään täysin varmaa vartalon luurankoa.
Pitkä, suorakaiteen muotoinen kaulus
Lajin tunnetuin piirre on sen pitkä, kapea ja suorakaiteen muotoinen kaulus, joka on yksi erottuvimmista koko ceratopsidien perheessä. Kaulurin reunoja koristavat kolmiomaiset reunaluut, jotka antavat sille sahalaitamaisen ulkonäön. Tämä reunakoristelu on niin tunnusomainen, että jopa pienet ja muuten epämääräiset kaulurin palaset voidaan tunnistaa lajiin pelkän reunarakenteen perusteella.
Tämä erottuu selvästi muiden chasmosauriinien kaulurin koristeluista, kuten Vagaceratopsin eteenpäin kaartuvista koukuista tai Utahceratopsin matalista ja pitkistä reunaluista. Jokainen sarvidinosauruslaji kehitti oman tunnistettavan tapansa koristella kaulurinsa reuna, ja tämän lajin suorakulmainen muoto kolmiomaisine reunaluineen on yksi selkeimmistä. Laji säilytti tämän tunnusomaisen kaulurimuodon koko pitkän olemassaolonsa ajan, mikä helpottaa sen tunnistamista eri-ikäisistä kerrostumista. Lisäksi sen kaulurin aukot olivat pienemmät kuin monilla muilla chasmosauriineilla, mikä on yksi sen erottavista piirteistä. Kaulurin koko ja muoto viittaavat siihen, että se palveli ennen kaikkea näyttäytymistä ja lajintunnistusta.
Sarvet ja klassinen rakenne
Lajilla oli kolme sarvea, eli yksi lyhyt eteenpäin osoittava nenäsarvi ja kaksi pitkää otsasarvea silmien yläpuolella. Tämä on klassinen chasmosauriinien malli, sama kuin Triceratopsilla mutta pienemmässä mittakaavassa. Otsasarvet kaartuivat hieman ulospäin ja olivat lievästi sivuille suunnattuja, mikä on tyypillistä monille chasmosauriineille. Yhdessä pitkän kaulurin kanssa sarvet tekivät lajista vaikuttavan ja helposti tunnistettavan näköisen.
Lajia on aiemmin pidetty sukupuolisesti kaksimuotoisena, eli vahvempia ja pitempisarvisia yksilöitä luultiin koiraiksi ja lyhyemmillä sarvilla varustettuja naaraiksi. Mallonin vuonna 2012 tekemä tilastollinen analyysi kuitenkin hylkäsi tämän oletuksen, sillä yksilöiden välinen vaihtelu mahtuu yhden lajin normaalin vaihtelun sisään, eikä selvästä sukupuolten erottelusta ole todisteita. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka vanhoja tulkintoja voidaan tarkentaa nykyaikaisilla menetelmillä. Sukupuolieron osoittaminen fossiileista on yleisestikin vaikeaa, koska luut harvoin paljastavat eläimen sukupuolen luotettavasti.
Rannikon kosteikkojen laji
Lähisarvinaama on harvinainen löytö verrattuna muihin alueen sarvidinosauruksiin, ja sen fossiileja löytyy lähes aina merisedimenttien läheltä. Tämä viittaa siihen, että laji oli rannikon kosteikkojen, soiden ja jokisuiden eläin, toisin kuin monet muut ceratopsidit, jotka suosivat kuivempaa maastoa. Erikoistuminen rannikkoympäristöön on yksi lajin kiinnostavimmista piirteistä. Samanlaista rannikkoon erikoistumista on havaittu myös eteläisemmällä Agujaceratopsilla, mikä osoittaa, että kaukaisetkin sukulaislajit saattoivat suosia samankaltaisia elinympäristöjä.
Horseshoe Canyon -muodostuman ympäristö oli leveä rannikkotasanko, jossa oli mutkittelevia jokia, turvepitoisia soita, jokien suistoja, tulvatasankoja ja kosteikkoja. Lähellä oli laaja sisämeri, joka jakoi Pohjois-Amerikan kahdeksi mantereeksi. Ilmasto oli lämmin ja kostea, lauhkean ja subtrooppisen väliltä. Tällainen pitkäikäinen dinosaurus menestyi juuri tässä kosteassa rannikkoympäristössä, joka tarjosi runsaasti ravintoa mutta jonne useimmat muut sarvidinosaurukset eivät erikoistuneet. Rannikkoympäristön runsas kasvillisuus tarjosi vakaan ravinnonlähteen, mikä saattoi osaltaan selittää lajin pitkän menestyksen.
Poikkeuksellisen pitkäikäinen laji
Yksi lajin merkittävimmistä erityispiirteistä on sen poikkeuksellisen pitkä lajielinkaari. Mallon kollegoineen havaitsi vuonna 2012, että useimmat sarvidinosauruslajit esiintyvät fossiiliaineistossa vain muutaman sadan tuhannen vuoden ajan, mutta tätä lajia tavataan useiden miljoonien vuosien ajalta. Tämä on harvinaisuus dinosaurusten joukossa, sillä useimmat lajit korvautuivat melko nopeasti uusilla muodoilla. Pitkä lajielinkaari tarkoittaa, että laji säilyi käytännössä muuttumattomana hyvin pitkään.
Lajin pitkäikäisyydelle on esitetty useita mahdollisia selityksiä. Yksi on vähäisempi kilpailu sukulaislajien kanssa, toinen on elinympäristön pysyvyys sisämeren vetäytyessä, ja kolmas on yleispätevämpi elämäntapa, jonka ansiosta laji pystyi sopeutumaan monenlaisiin ympäristöihin. Tällainen pitkäikäinen dinosaurus on arvokas tutkimuskohde, koska se auttaa ymmärtämään, miksi jotkin lajit kestävät ajassa pidempään kuin toiset. Pitkä lajielinkaari tekee siitä myös tärkeän esimerkin laajemmassa keskustelussa siitä, mikä tekee lajista menestyksekkään. Tämä on kiinnostava kysymys myös nykyisten eläinten kohdalla, sillä osa lajeista säilyy lähes muuttumattomina hyvin pitkään, kun taas toiset muuttuvat nopeasti.
Pohjoisen Laramidian ekosysteemi
Lähisarvinaama on pohjoisen Laramidian edustaja, samaan tapaan kuin Utahceratops, Agujaceratops ja Avaceratops edustavat eteläisempiä alueita. Albertan myöhäisen liitukauden ekosysteemissä se eli yhdessä monien muiden dinosaurusten kanssa, kuten suurten hadrosauridien, petodinosaurusten, Pachyrhinosauruksen ja muiden chasmosauriinien rinnalla. Alue oli runsas ja monimuotoinen elinympäristö.
Achelousauruksen kaltaiset kyhmykasvoiset centrosauriinit edustavat samaa pohjoisen Laramidian sarvidinosaurusten monimuotoisuutta. Tällainen pitkäikäinen dinosaurus kuten Anchiceratops ornatus oli harvinainen löytö verrattuna moniin muihin alueen ceratopsideihin, ja sen rannikkoinen elinympäristö rajoitti todennäköisesti populaation kokoa. Siitä huolimatta laji selvisi pitkään, mikä viittaa siihen, että sen erikoistuminen rannikkoympäristöön oli onnistunut sopeutuma. Pohjoisen Laramidian sarvidinosaurukset muodostivat oman erillisen yhteisönsä, joka poikkesi eteläisten alueiden lajistosta.
Tieteellinen perintö
Lähisarvinaama on Kanadan paleontologian klassikko ja yksi ensimmäisistä Albertasta kuvatuista chasmosauriineista. Sen pitkä kaulus kolmiomaisine reunaluineen on yksi sarvidinosaurusten tunnistettavimmista piirteistä, ja sen poikkeuksellinen lajielinkaari tekee siitä myös tärkeän tutkimuskohteen, kun selvitetään, miksi jotkin lajit kestävät ajassa pitkään. Harva laji yhdistää yhtä selkeästi tunnusomaisen ulkonäön ja kiinnostavan tieteellisen kysymyksen. Laji on ollut tunnettu jo yli sadan vuoden ajan, mikä tekee siitä yhden pitkäikäisimmistä tutkimuskohteista myös tieteen historian kannalta.
Tätä lajia tutkitaan edelleen aktiivisesti, ja Mallonin vuosien 2010 ja 2012 työt osoittavat, että jopa hyvin tunnettujen lajien luokittelua ja elintapoja voidaan tarkentaa uusilla menetelmillä. Holotyyppi New Yorkin American Museum of Natural History -museossa ja Sternbergin aineisto Kanadan luonnontieteellisessä museossa Ottawassa ovat kaksi pohjoisamerikkalaisen paleontologian aarretta, jotka kertovat Albertan rannikon dinosaurusyhteisöstä yli 70 miljoonan vuoden takaa. Anchiceratops ornatus säilyttää paikkansa yhtenä pohjoisen Laramidian merkittävimmistä ja parhaiten tunnetuista sarvidinosauruksista.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä dinosaurus Anchiceratops oli?
Anchiceratops oli keskikokoinen kasvinsyöjä sarvidinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 72–71 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Albertassa Kanadassa. Se oli chasmosauriini, jonka tunnistaa pitkästä, suorakaiteen muotoisesta kauluristaan ja kolmesta sarvestaan. Se eli rannikon kosteikoissa.
Miksi Anchiceratops on tieteellisesti tärkeä?
Sillä oli poikkeuksellisen pitkä lajielinkaari, sillä sitä tavataan fossiiliaineistossa useiden miljoonien vuosien ajalta, kun useimmat sarvidinosaurukset esiintyvät vain lyhyen ajan. Tämä tekee siitä tärkeän tutkimuskohteen, kun selvitetään, mikä tekee lajista pitkäikäisen ja menestyksekkään.
Millainen kaulus Anchiceratopsilla oli?
Sen kaulus oli pitkä, kapea ja suorakaiteen muotoinen, ja sen reunaa koristivat kolmiomaiset reunaluut. Tämä kaulurin muoto on niin tunnusomainen, että jopa pienet palaset voidaan tunnistaa lajiin sen perusteella.
Missä Anchiceratops eli?
Laji eli Albertan rannikon kosteikoissa, soissa ja jokisuilla laajan sisämeren rannalla. Se oli erikoistunut kosteaan rannikkoympäristöön, toisin kuin monet muut sarvidinosaurukset, jotka suosivat kuivempaa ja sisämaisempaa maastoa.