Anchiceratops – Lähisarvinaama — suorakulmaisen suojuksen ceratopsi
Dino-kortti
- Nimi: Anchiceratops ornatus
- Suomeksi: Lähisarvinaama
- Nimen merkitys: ”Lähellä oleva sarvinaama” (kreikan anchi + keras + ops)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 72–71 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kanada (Alberta, Horseshoe Canyon -muodostuma)
- Pituus: 6 metriä
- Paino: Arviolta 2,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Suorakulmainen otsasuojus reunapiikeillä, pitkät eteenpäin suunnatut otsasarvet, hyvin tunnettu fossiiliaineistosta, rannikkoalueiden dinosaurus
Anchiceratops on yksi parhaiten tunnettuja myöhäisen liitukauden sarvidinosauruksia — laji, josta tunnetaan useita lähes täydellisiä luurankoja. Sen nimi tarkoittaa ”lähellä olevaa sarvinaamaa” kreikan sanoista anchi (lähellä) ja keras (sarvi) ja ops (kasvot). Suomeksi lajia voidaan kutsua lähisarvinaamaksi.
Laji eli myöhäisellä liitukaudella noin 72–71 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Kanadan Albertassa. Aikuinen yksilö oli 6 metriä pitkä ja painoi noin 2,5 tonnia — kookas chasmosauriini, jonka näyttävä otsasuojus on yksi dinosaurusten tunnistettavimpia.
Suorakulmainen otsasuojus
Anchiceratopsin tavaramerkki on sen suorakulmainen otsasuojus — toisin kuin useimmilla ceratopseilla, joiden suojus on pyöreä tai kolmiomainen. Suojuksen reunoja koristivat kuusi pientä epoccipital-piikkiä, jotka antoivat reunalle pehmeän koristelun. Suojuksen takareunassa oli kaksi suurempaa kyhmyä.
Tämä suorakulmainen muoto erottaa sen selvästi Vagaceratopsin eteenpäin kaartuvista koukuista, Regaliceratopsin kruunumaisesta kuviosta ja Utahceratopsin pyöreästä suojuksesta. Jokaisella ceratopsilla oli oma tunnistettava ”kasvojen allekirjoitus”.
Pitkät otsasarvet
Sen otsasarvet olivat pitkät ja eteenpäin suunnatut — tyypilliset chasmosauriinin piirre. Ne sopivat sekä puolustukseen petoeläimiä vastaan että lajinsisäisiin dominanssitaisteluihin. Nenäsarvi oli lyhyempi mutta vahva.
Sarvien rakenne viittaa aktiiviseen käyttöön: fossiileista on löydetty paranevia luunvammoja sarvien tyvissä, mikä todistaa taisteluista toisten lähisarvinaamojen kanssa. Tämä on suora todiste siitä, kuinka ceratopsit käyttivät sarviaan — eivät vain koristuksia vaan todellisia aseita. Achelousauruksen kyhmyt eivät jättäneet vastaavia vammoja — niiden taistelut olivat todennäköisesti turvallisempia.
Rannikkoalueiden dinosaurus
Se eli todennäköisesti rannikkoalueilla ja kosteikkometsissä — toisin kuin monet muut ceratopsit, jotka elivät avoimilla tasangoilla. Tämä päätelmä perustuu fossiilikerrostumien sedimenttianalyysiin, joka osoittaa rannikkoelinympäristöjä.
Tämä on mielenkiintoinen ekologinen ero. Agujaceratopsin kuuma ja kuiva Texasin ympäristö, Avaceratopsin Montanan sisämaa ja lähisarvinaaman Albertan rannikkokosteikko — kolme eri ceratopsia kolmessa eri elinympäristössä, kaikki menestymässä omissa lokeroissaan.
Barnum Brownin löytö
Anchiceratopsin fossiilit löysi Barnum Brown — sama legenda, joka löysi ensimmäisen T. rexin — vuonna 1912 Albertan Red Deer Riverin alueelta. Brown tunnisti nopeasti, että kyseessä oli uusi laji, ja se kuvattiin tieteellisesti 1914. Sittemmin on löydetty useita lähes täydellisiä luurankoja, mikä tekee lajista yhden parhaiten tunnetuista myöhäisen liitukauden ceratopseista.
Anchiceratopsin perintö
Tämä laji on hyvin dokumentoitu ceratopsi, joka tarjoaa paleontologeille rikkaan aineiston sarvidinosaurusten anatomiasta, kasvusta ja ekologiasta. Se on myös tärkeä todiste siitä, kuinka ceratopsit sopeutuivat erilaisiin elinympäristöihin — tämä ei ollut vain avoimien tasankojen laji vaan rannikkometsien asukas. Yhdessä klusterin muiden lajien kanssa se täydentää kuvaa ceratopsien uskomattomasta monimuotoisuudesta myöhäisellä liitukaudella.
Tutustu muihin sarvidinosauruksiin