Tylosaurus proriger – Kyhmynenälisko — Kansasin sisämeren kuningas
Dino-kortti
- Nimi: Tylosaurus proriger
- Suomeksi: Kyhmynenälisko
- Nimen merkitys: ”Kyhmylisko” (sukunimi yhdistää kreikan tylos = ”kyhmy, paksunnos” + sauros = ”lisko”; lajinimi proriger on latinaa ja tarkoittaa ”keulan kantajaa” — prora = laivan keula + gerere = kantaa, viittaa kuonon kyhmyyn kuin laivan keulaan!)
- Eli: Myöhäinen liitukausi (Coniacian–Campanian -vaiheet), noin 85–78 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Kansas, Niobrara Chalk -muodostuma), Kanada
- Pituus: 12–14 metriä
- Paino: arviolta 7–8 tonnia
- Ruokavalio: Lihansyöjä (kaloja, haita, muita mosasaureja, lintuja, merikilpikonnia)
- Tunnusmerkit: Yksi suurimpia mosasaureja, sylinterimäinen kuonon kyhmy puskurina, taipuisa ruumis, haarniskasuomukset iholla, Kansasin sisämeren kuningas, kuvasi Cope 1869/1872
Pelottavin mosasauri
Tylosaurus on yksi suurimpia ja pelottavimpia mosasaureja koskaan. Sen nimi tarkoittaa ”kyhmyliskoa” kreikan sanoista tylos (kyhmy, paksunnos) ja sauros (lisko). Suomeksi lajia voidaan kutsua kyhmynenäliskoksi sen kuonon päässä olevan erikoisen luisen rakenteen takia.
🎯 Hauska etymologia: Lajinimi proriger tarkoittaa ”keulan kantajaa” latinaksi — kuonon kyhmy on kuin laivan keula! Tämä nimi sopii täydellisesti eläimen saalistustapaan.
Kyhmynenälisko eli myöhäisellä liitukaudella noin 85–78 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Pohjois-Amerikan keskustaa peittäneessä sisämeressä. Aikuinen yksilö oli 12–14 metriä pitkä ja painoi 7–8 tonnia — apexpeto omassa ekosysteemissään.
Tämä jättimosasauri oli suurempi kuin monet valaat ja pystyi saalistamaan mitä tahansa mitä meressä eli.
Lajin kuvasi Edward Drinker Cope vuonna 1869, alunperin nimellä Macrosaurus proriger, mutta vuonna 1872 hän siirsi sen uuteen sukuun Tylosaurus.
Kyhmy puskurina
Tämän lajin tavaramerkki on sylinterimäinen kyhmy kuonon päässä — erikoinen luinen kärki, josta laji saa nimensä. Tämä rakenne ei ollut koristus vaan toimi puolustus- ja hyökkäysaseena.
Paleontologit ovat löytäneet fossiileja, joissa kyhmyssä on parantuneita luunmurtumia — todiste siitä, että laji käytti sitä törmäyshyökkäyksiin.
Tämä laji iski uhria kuin törmäysalus — luinen kärki osui ensin, tainnuttaen saaliin. Tämä saalistustapa oli samankaltainen kuin nykyisen orca-valaan, joka käyttää massiivista päätään lyödäkseen hylkeitä ja delfiinejä tokkuraan.
Suurien uhrien kuten haiden ja pienempien mosasaurien kohdalla kyhmy saattoi murtaa luita tai vammauttaa uhrin ennen lopullista puremaa.
Kansasin sisämeri — ”Hell’s Aquarium”
Tämän jättimosasaurin elinympäristö oli Länsimaiden Sisämeri (Western Interior Seaway) — valtava matalalla oleva meri, joka kattoi suurimman osan nykyisen Pohjois-Amerikan keskustaa 85 miljoonaa vuotta sitten.
Meri ulottui Meksikonlahdelta Arktiselle valtamerelle ja oli täynnä elämää: valtavia kaloja kuten Xiphactinus audax (~5 m), haita, ammoniitteja ja muita mosasaureja.
🎯 Klassinen ”fish in fish” -fossiili: Xiphactinus-yksilö (Sternberg 1952) sisältää vatsassaan kokonaisen 2 metrin pituisen Gillicus-kalan — viimeinen ateria, joka tappoi sen! Tämä fossiili on yksi paleontologian kuuluisimpia.
Tämä meri oli ”Hell’s Aquarium” -lempinimen arvoinen paikka. Kyhmynenälisko oli tämän ekosysteemin apexpeto — samalla tavalla kuin T. rex hallitsi maalla, jättimosasauri hallitsi vedessä.
Kansasin kalkkikivimuodostelmista on löydetty satoja mosasauri-fossiileja, ja tämä laji on niiden joukossa yleisin suuri saalistaja.
Kaikkiruokainen peto
Sen vatsasisältöfossiileista on paljastunut sen monipuolinen ruokavalio. Yhdestä yksilöstä on löydetty:
- Kalan luita
- Haiden selkärankoja
- Pienemmän mosasaurin jäänteitä
- Pitkäkaulainen plesiosauri (osittain)
- Sukellava lentokyvytön merilintu (Hesperornis regalis)
- Merikilpikonnan kilpi
🎯 Hauska detalji: Hesperornis regalis — sama Niobrara-muodostumassa elänyt lintu — oli lentokyvytön sukellavalintu, samaan tapaan kuin nykypingviinit. Sen kuvasi Marsh 1872, samana vuonna kuin Cope antoi nimen Tylosaurus — molemmat löytyivät Niobrara Chalk -muodostumasta.
Tämä osoittaa, että laji söi mitä tahansa, mitä se pystyi pyydystämään. Se oli opportunisti ja äärimmäisen joustava — se pystyi sukeltamaan syvälle jahtamaan kaloja, saalistamaan pintavesillä lintuja ja jopa hyökkäämään omien lajitovereidensa kimppuun. Tämä kaikkiruokainen saalistus oli yksi syy sen suureen menestykseen.
Mosasaurien evoluutio
Mosasaurit kehittyivät maalla eläneistä käärmeliskoista (varaanien sukulaisista) noin 100 miljoonaa vuotta sitten ja levittäytyivät nopeasti meriin. Ne hallitsivat liitukauden merimaailmaa vain 30 miljoonan vuoden ajan ennen kuin Chicxulubin asteroidi pyyhki ne pois yhdessä dinosaurusten kanssa.
Tylosaurus edustaa mosasaurien evoluution huippukohtaa. Se oli yksi suurimpia mosasaureja, täydellisesti sopeutunut vesielämään, ja yksi tehokkaimmista apexpetoista, joita meressä on koskaan elänyt.
Sen eväräpylät, käärmemäinen ruumis ja haimaiset hampaat tekivät siitä täydellisen merimetsästäjän. Biomekaaniset tutkimukset osoittavat, että laji pystyi sukeltamaan pintavesien alapuolelle useiden minuuttien ajan — aivan kuten nykyiset merikäärmeet.
Tylosauruksen perintö
Kyhmynenälisko on Kansasin osavaltion virallinen fossiili — se ja Pteranodon nimettiin yhdessä osavaltion virallisiksi fossiileiksi vuonna 2014. Yhdessä ne edustavat liitukauden Niobrara Chalkin merta ja taivasta — kaksi suurta hallitsijaa samasta paikasta.
Tämä jättimosasauri on mukana jokaisessa paleontologisessa kirjassa ja useissa dokumentaareissa — Jurassic World -elokuvien mosasauri (virallisesti Mosasaurus) saa visuaalisia vaikutteita useista jättimosasauseista, mukaan lukien tästä lajista.
Sen tutkimus jatkuu, ja uudet fossiililöydöt Kansasista ja muualta jatkavat paljastamaan salaisuuksia tästä liitukauden merten kuninkaasta — kuinka se saalisti, kuinka nopea se oli, ja miten se menestyi valtameren apexpetona ennen sukupuuttoon vievää katastrofia.
Paleontologit arvioivat, että tämän lajin populaatiot saattoivat olla hyvinkin suuria sisämeren kultakautena. Niobrara Chalk -muodostuma on yksi maailman parhaita liitukauden meri-fossiilipaikkoja, ja sen kalkkikiviä on tutkittu yli 150 vuoden ajan — Cope, Marsh ja heidän jälkeläisensä ovat keränneet tuhansia fossiileja tästä yhdestä alueesta.
Tutustu muihin merihirviöihin