Maiasaura – Ensimmäinen dinosaurus jonka tiedetään hoitaneen poikasiaan
Dino-kortti
- Nimi: Maiasaura peeblesorum
- Suomeksi: Hyvä äiti-lisko
- Nimen merkitys: ”Hyvä äiti-lisko” (kreikaksi maia = hyvä äiti, saura = lisko)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 76–74 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Montana, ”Egg Mountain”)
- Pituus: Noin 9 metriä
- Paino: Arviolta 2,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pieni luinen harju silmien yläpuolella, pesi suurissa yhdyskunnissa satoja pesiä hehtaareilla, hoiti poikasiaan kuukausia kuoriutumisen jälkeen — ensimmäinen tunnettu vanhemmuuden todiste dinosauruksilla, Montanan osavaltion virallinen dinosaurus
Maiasaura on yksi paleontologisen historian merkittävimmistä löydöistä — ei kokonsa tai pelottavuutensa takia, vaan sen takia, mitä se paljasti dinosaurusten käyttäytymisestä. Hyvä äiti-lisko muutti käsityksemme dinosauruksista: ne eivät olleet kylmäkoneisia lisääntyjiä, jotka hylkäsivät munansa, vaan vanhemmat, jotka hoitivat poikasiaan kuukausia.
Nimi Maiasaura tarkoittaa ”hyvää äitiliskoa” (kreikaksi maia = hyvä äiti, saura = lisko — feminiininen muoto). Sen nimesi paleontologi Jack Horner vuonna 1979, pian sen jälkeen kun Maiasauran fossiilit löydettiin Montanan Two Medicine -muodostumasta. Hyvä äiti-lisko eli myöhäisellä liitukaudella noin 76–74 miljoonaa vuotta sitten.
Kooltaan keskikokoinen ankannokkainen
Aikuinen oli kooltaan noin 9 metriä pitkä ja painoi noin 2,5 tonnia — keskikokoinen ankannokkainen. Sillä oli pieni, luumainen harja silmien yläpuolella, mutta se ei ollut yhtä näyttävä kuin Parasaurolophuksen torvi tai Corythosauruksen kypärä. Hänen kaikki kunnia ei tullutkaan sen ulkonäöstä vaan sen sosiaalisesta käyttäytymisestä.
Egg Mountain — pesälöytöjen huippu
Vuonna 1978 paleontologi Jack Horner ja hänen tutkimusryhmänsä löysivät Montanasta paikan, jota alettiin kutsua ”Egg Mountainiksi” (munavuoreksi). Siellä oli satoja Maiasauran pesiä — matalia, noin 2 metrin halkaisijaltaan olevia kuoppia, joissa oli 20–30 munaa kussakin. Pesät olivat järjestetty siten, että niiden välinen etäisyys vastasi suurin piirtein aikuisen Maiasauran ruumiinpituutta — 9 metriä.
Tämä osoitti välittömästi, että hyvä äiti-lisko pesi yhteisöllisesti suurissa yhdyskunnissa. Aikuiset eläimet pystyivät liikkumaan pesien välillä astumatta niiden päälle, ja yhdyskunta tarjosi keskitetyn puolustuksen saalistajia vastaan. Pesinnän aikaan alueella oli luultavasti tuhansia yksilöitä.
Poikasten hoito
Egg Mountainin löydösten merkittävin osa olivat pesien sisällä olleet poikasten jäänteet. Poikaset olivat jääneet pesiin pitkäksi aikaa kuoriutumisen jälkeen — niiden raajaluissa näkyi kulumista, mikä osoittaa, että ne olivat liikkuneet, mutta niiden hampaat olivat jo kuluneet merkittävästi. Tämä on ratkaiseva todiste: vastakuoriutuneet poikaset eivät pystyneet keräämään itse ruokaa, vaan aikuiset toivat niille pureskeltua kasvisruokaa pesään.
Tämä oli dinosaurustutkimuksen mullistava havainto. Siihen asti oli ajateltu, että dinosaurukset käyttäytyivät kuin useimmat nykyiset matelijat — munittiin munia ja jätettiin poikaset selviytymään. Maiasaura osoitti, että ankannokkaiset dinosaurukset toimivat kuin linnut: ne rakensivat pesiä, hoitivat poikasiaan aktiivisesti ja muodostivat emotionaalisia siteitä jälkikasvuunsa.
Nopea kasvu
Maiasauran poikaset kasvoivat nopeasti. Tutkimukset luun kasvukerroksista osoittavat, että ne saavuttivat puolet aikuisen koosta ensimmäisen elinvuotensa aikana. Tämä on nisäkkäiden kaltainen kasvunopeus — ei matelijoille tyypillistä — ja vahvistaa käsitystä hyvästä äiti-liskosta lämminveriistä tai osittain endotermistä eläimestä.
Poikasten nopea kasvu oli evolutiivinen välttämättömyys. Pesässä ja sen ympäristössä ne olivat alttiina saalistajille: pienille teropodeille, varhaisille käärmeille ja jopa muille ankannokkaisille. Mitä nopeammin poikanen saavutti turvallisen koon, sitä suurempi sen selviytymismahdollisuus.
Sosiaalisten laumojen elämä
He elivät suurissa laumoissa koko elinkaarensa ajan. Fossiilijoukoista löydetyt yksilöt eri ikäisiä — pieniä poikasia, puolikasvuisia nuoria ja aikuisia — vahvistavat, että laumat olivat monisukupolvisia. Tämä on sama järjestelmä, jota nykyiset norsut ja kirahvit käyttävät: vanhemmat opettavat nuorempia, ja kokemus siirtyy sukupolvelta toiselle.
Lauman suojassa se pystyi hyödyntämään tehokkaasti Montanan liitukauden kasvillisuutta — havupuiden oksia, saniaisia, siemeniä ja varhaisia kukkakasveja. Pitkäikäisyys ja sosiaalinen oppiminen tekivät siitä yhden menestyksekkäimmistä lajeistaan aikanaan.
Vaellusreitit ja laidunkausi
Uudet tutkimukset fossiilisista hampaista ja luista viittaavat siihen, että laumat saattoivat vaeltaa pitkiä matkoja vuodenaikojen mukaan. Analyysi luiden kemiallisesta koostumuksesta on osoittanut, että samat yksilöt söivät kasvillisuutta, joka kasvoi sekä matalammilla tasangoilla että korkeammilla vuoriston reunoilla. Tämä on sama vaelluskuvio, jonka näemme nykyisissä biisoneissa ja caribouissa.
Vaellus oli luultavasti ajoitettu pesimiseen: lauma palasi samaan tuttuun pesimäalueelle Egg Mountainin kaltaiseen paikkaan keväisin, pesäytyi siellä, kasvatti poikaset jalkojen päälle, ja jatkoi sitten vaellusta kesän edetessä. Tämä selittää, miksi Egg Mountainin alueelta on löytynyt niin valtava määrä eri-ikäisten yksilöiden fossiileja — alueelle palattiin vuodesta toiseen sukupolvien ajan.
Perintö tutkimuksessa
Maiasauran löytö muutti paleontologiaa pysyvästi. Se avasi uuden tutkimuskentän — dinosaurusten käyttäytymisen ja sosiaalisten rakenteiden tutkimuksen — joka on sittemmin kehittynyt valtavasti. Nykyään ymmärrämme, että monet muutkin ankannokkaiset kuten Hypacrosaurus ja Lambeosaurus saattoivat käyttäytyä samalla tavalla.
Maiasaura on myös Montanan osavaltion virallinen dinosaurus. Vuonna 1985 sen munaa kuljetettiin Space Shuttle Challengerilla avaruuteen — ensimmäinen fossiili koskaan avaruudessa. Se oli tunnustus lajin tieteelliselle merkitykselle.
Tämä muistuttaa meitä siitä, että dinosaurukset eivät olleet vain hirviöitä. Ne olivat monimutkaisia, sosiaalisia eläimiä, jotka rakastivat poikasiaan — ja tämän me tiedämme vain fossiilinäytön ansiosta.
Lue lisää muista ankannokkaisista: