Hypacrosaurus – Lähes korkein lisko — alkioista tutuksi tullut ankannokkainen
Dino-kortti
- Nimi: Hypacrosaurus altispinus
- Suomeksi: Lähes ylin lisko
- Nimen merkitys: ”Melkein ylin lisko” (kreikaksi hypo = alla, akros = huippu; altispinus = korkeapiikkinen)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 75–67 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Alberta, Montana)
- Pituus: Noin 9 metriä
- Paino: Arviolta 4 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Kypärän muotoinen ontto pään harja äänielimenä, korkeat selkänikamat jotka muodostivat matalan purjemaisen rakenteen, haudonta-aika noin 6 kuukautta (pisin dinosauruksille mitattu), alkioita ja vastakuoriutuneita poikasia säilynyt poikkeuksellisen hyvin
Hypacrosaurus on yksi parhaiten tutkituista ankannokkaisista dinosauruksista — ei sen koon tai dramaattisen ulkonäön vuoksi, vaan koska sen fossiileista on saatu harvinaista tietoa dinosaurusten kehityksestä munasta aikuiseksi. Hypacrosauruksen nimi tarkoittaa ”melkein ylintä liskoa”, ja suomeksi sitä kutsutaan lähes ylimmäksi liskoksi. Nimi viittaa sen koon olevan melkein yhtä suuri kuin Tyrannosauruksen — tosin se ei ole kilpaillut T. rexin kanssa pituudessa, sillä lähes ylin lisko oli kasvinsyöjä.
Hypacrosaurus eli myöhäisellä liitukaudella noin 75–67 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Pohjois-Amerikan alueella. Fossiileita on löydetty Montanan Two Medicine -muodostumasta ja Albertan Horseshoe Canyonista. Aikuinen lähes ylin lisko oli noin 9 metriä pitkä ja painoi arviolta 4 tonnia — vaikuttavan kokoinen ankannokkainen.
Kypärän muotoinen harja
Hypacrosaurus muistuttaa ulkonäöltään läheisesti Corythosaurusta: molemmilla on pyöreä, kypärän muotoinen harja pään päällä. Lähes ylimmän liskon harja on kuitenkin hieman korkeampi ja pystysuorempi, ja lajien luurankorakenteissa on myös eroja. Nämä kaksi lajia kuuluvat samaan suurryhmään — lambeosauridit — jonka nimi tulee Lambeosauruksesta.
Harja oli ontto ja sisälsi kutistuneita ilmakanavia. Se toimi äänielimenä matalien kommunikaatiokutsujen tuottamisessa, kuten muillakin lambeosauridieilla. Hypacrosauruksen harja kehittyi hitaammin kuin eläimen muu kallo — se kasvoi täyteen muotoonsa vasta aikuisuuden kynnyksellä.
Muna-alkio-poikas-löydöt
Hypacrosauruksen todellinen tieteellinen arvo perustuu poikkeuksellisen täydellisiin pesälöytöihin. Montanan Two Medicine -muodostumasta on löydetty Hypacrosauruksen pesiä, joissa on alkioita, vastakuoriutuneita poikasia ja eri ikäisiä nuoria. Tämä mahdollistaa koko kehityskaaren seuraamisen munasta aikuiseksi.
Paleontologit Gregory Erickson ja Mark Norell ovat tutkineet Hypacrosauruksen alkioiden hampaiden kasvukerroksia ja päätyneet hämmästyttävään tulokseen: hautominen kesti noin 6 kuukautta — huomattavasti pidempään kuin linnuilla, joiden haudonta-aika on yleensä 2–12 viikkoa. Tämä pitkä haudonta-aika saattoi olla yksi syy dinosaurusten haavoittuvuuteen liitukauden lopun massasukupuutossa.
Pesäyhdyskunnat
Kuten Maiasaura, myös Hypacrosaurus pesi yhteisöllisissä yhdyskunnissa. Useita pesäryhmiä on löydetty samoilta alueilta, ja niiden rakenne on samankaltainen Maiasauran pesäluihin. Vastakuoriutuneiden poikasten jäänteet pesien sisällä viittaavat siihen, että Hypacrosauruksen vanhemmat hoitivat poikasiaan kuukausia kuoriutumisen jälkeen, tuoden niille pureskeltua kasvisruokaa.
Tämä on osa laajempaa käsitystä lambeosauridejen sosiaalisesta elämästä: ne olivat tiiviitä perheryhmiä ja laajoja laumoja, joissa kommunikaatio — huutojen ja näyttävien harjojen kautta — oli elintärkeää.
Kasvu ja ikä
Hypacrosauruksen kasvukäyrä on yksi parhaiten tunnetuista koko dinosaurusryhmästä. Luiden kasvukerroksia tutkimalla paleontologit ovat laskeneet, että lähes ylin lisko saavutti sukukypsyyden noin 2–3 vuoden iässä ja aikuiskoon 10–12 vuodessa. Tämä on dinosaurukselle varsin nopeaa kasvua ja viittaa lämminveristen nisäkkäiden kaltaiseen aineenvaihduntaan.
Nopea kasvu oli evolutiivinen strategia saalistajien uhkaa vastaan. Mitä nopeammin poikasen kasvoi suureksi, sitä vähemmän aikaa se joutui viettämään haavoittuvaisena. Lähes ylimmän liskon poikaset kasvoivat noin 1 metristä 9 metrin mittaan kymmenessä vuodessa — 800 % ruumiinpituuden kasvu.
Kaksi eri Hypacrosaurus-lajia
Tutkijat tunnistavat kaksi Hypacrosauruksen lajia: H. altispinus Albertasta ja H. stebingeri Montanasta. Ensimmäinen kuvattiin vuonna 1913 kanadalaisen Barnum Brownin toimesta, ja se tunnetaan erityisen korkeista selkänikamistaan — nimi ”altispinus” tarkoittaa ”korkeapiikkistä”. Nämä korkeat nikamat muodostivat matalan purjemaisen rakenteen Hypacrosauruksen selkään.
Toinen laji H. stebingeri kuvattiin vasta 1994 Jack Hornerin ja kollegoiden toimesta. Se on hieman vanhempi ja saattaa olla H. altispinuksen esi-isä. Näiden kahden lajin välinen kehityskaari tarjoaa paleontologeille tutkimuskohteen evoluutiosta saman suvun sisällä — harvinaista yksityiskohtaista tietoa dinosauruslajin sisäisestä muuntumisesta.
Pehmytkudosfossiilit
Vuonna 2009 Montanan Hypacrosauruksen fossiileista löydettiin säilyneitä solurakenteita ja mahdollisia DNA-fragmentteja — yksi nykyaikaisen paleontologian kiistanalaisimmista löydöistä. Jotkut tutkijat ovat epäilleet löydösten alkuperää, mutta uudet analyysit ovat vahvistaneet, että orgaanista materiaalia voi todella säilyä kymmeniä miljoonia vuosia tietyissä olosuhteissa.
Tämä löytö ei tarkoita, että Hypacrosaurusta voitaisiin ”kloonata” — DNA on liian fragmentoitunutta siihen — mutta se antaa paleontologeille uusia työkaluja tutkia dinosaurusten biologiaa molekyylitasolla.
Elämä liitukauden lopulla
Hypacrosaurus eli siinä vaiheessa liitukautta, kun dinosaurusten maailma oli jo muuttumassa. Ilmasto muuttui, meritaso vaihteli, ja uusia lajeja ilmaantui samalla kun vanhempia katosi. Hypacrosaurus oli yksi niistä lajeista, jotka säilyivät melkein koko liitukauden loppuun asti. Sen viimeiset fossiilit ovat noin 67 miljoonaa vuotta vanhoja — eli se kuoli sukupuuttoon samassa meteoriitti-iskusta johtuneessa sukupuuttoaallossa kuin Edmontosaurus ja muut lajin viimeiset edustajat.
Perintö tutkimuksessa
Lähes ylin lisko on avannut ikkunan dinosaurusten kehitysbiologiaan tavalla, johon harva muu laji pystyy. Sen alkiot, poikaset, nuoret ja aikuiset muodostavat täydellisen näytteistön, joka kertoo ankannokkaisen elämästä syntymästä kuolemaan. Tämä on paleontologisen tutkimuksen arvokkainta aineistoa — ja tekee Hypacrosauruksesta yhden tärkeimmistä koskaan löydetyistä dinosauruksista.
Lue lisää muista ankannokkaisista: