Euoplocephalus — Ankylosaurin sukulainen jopa silmäluomien panssaroinnilla
Dino-kortti:
- Nimi: Euoplocephalus tutus
- Suomeksi: Hyvinpanssaroitu pää
- Nimen merkitys: ”Hyvinpanssaroitu pää” (kreikaksi eu = hyvin, hoplo = aseistettu, kephale = pää)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 77–75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Alberta Kanada, Montana)
- Pituus: 5–6 metriä
- Paino: 2–2,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Kauttaaltaan panssaroitu, hännän päässä luinen nuija, panssaroidut silmäluomet, matala leveä kallo, nelijalkaisesti kulkeva, lyhyet vahvat jalat, leveä lantio
Euoplocephalus on Ankylosauruksen pienempi mutta tunnetumpi sukulainen. Kun suuri Ankylosaurus tunnetaan vain muutamista fossiileista, Euoplocephalus on yksi kattavimmin tunnetuista ankylosaurista — kymmeniä yksilöitä, useita täydellisiä luurankoja ja hyvin säilynyt panssarointi. Jos haluaa ymmärtää, miltä ankylosaurin eläminen näytti, Euoplocephalus on ensimmäinen valinta tutkittavaksi.
Laji löydettiin Kanadan Albertasta — Dinosaur Provincial Parkista, joka on yksi maailman rikkaimmista myöhäisen liitukauden fossiilipaikoista. Ensimmäisen kuvauksen teki Lawrence Lambe vuonna 1910, alkuperäisellä nimellä Stereocephalus (”tukeva pää”). Nimi muutettiin Euoplocephalukseksi vuonna 1915, kun todettiin että Stereocephalus-nimi oli jo käytössä toiselle eläimelle.
Panssarointi täydellisenä
Hyvinpanssaroidun pään panssarointi oli niin kattava, että nimikin viittaa siihen: ”hyvin aseistettu pää”. Kallo oli peittynyt niin tiiviisti luulevyillä, ettei alkuperäisiä kallon luita ole helppo edes erottaa — osteodermit olivat sulautuneet kallonluihin muodostaen yhtenäisen panssaroinnin. Edes silmäluomet oli panssaroitu: pieni luulevy liukui paikalleen silmän ympärille, kun eläin sulki silmänsä.
Vartalon panssarointi oli järjestynyt riveihin. Selkää peitti suuria, tasaisia luulevyjä, joiden välissä oli pienempiä kyhmyjä. Kylkiä suojasivat piikikkäät ulokkeet, jotka sojottivat sivuille. Jopa häntä oli panssaroitu koko pituudeltaan, ei vain hännännuijan kohdalla.
Fossiililöytöjen ansiosta hyvinpanssaroidun pään panssarointi tunnetaan lähes täydellisesti. Yhdestä Albertan fossiilista — ”panssaroitu mumio” — panssarointi on säilynyt paikallaan, mikä on mahdollistanut tarkan rekonstruktion. Tämä on erottaa Euoplocephaluksen monista muista ankylosaureista, joista panssarointi tunnetaan vain irrallisista palasista.
Pienempi nuija, yhtä tappava
Kuten Ankylosauruksella, myös Euoplocephaluksella oli hännän päässä luinen nuija. Nuija oli pienempi kuin suuren serkun — noin 30–40 senttimetriä halkaisijaltaan verrattuna Ankylosauruksen 50 senttimetrin jättiläisnuijaan — mutta täysin tappava oman kokoluokan petoja vastaan.
Vuonna 2010 julkaistu tutkimus vertasi eri ankylosaurien nuijien kokoja ja iskuvoimaa. Tulos: hyvinpanssaroidun pään nuija pystyi tuottamaan arviolta 10 000–14 000 newtonia voimaa iskuun — riittävästi murtamaan keskikokoisen petodinosauruksen luita. Eläin ei tarvinnut Ankylosauruksen massiivista nuijaa, koska se kohtasi pienempiä petoja: lähinnä Daspletosaurusta ja Gorgosaurusta eli tyrannosaurilajeja, jotka olivat pienempiä kuin T. rex.
Hännän rakenne oli kiinnostavasti jäykkä. Hännän viimeinen puoli oli muuttunut jäykäksi tangoksi, joka yhdisti nuijan vartaloon ja toimi tehokkaana vipuvartena. Tämä rakenne — ”handle” — muistuttaa moottorinvarsia, jotka siirtävät voimaa ulos varren päästä suurimmalla mahdollisella nopeudella.
Yksinäinen vai laumassa?
Euoplocephaluksen sosiaalinen elämä on yhä avoin kysymys. Useimmat fossiilit on löydetty yksittäin, mikä viittaisi yksinelämiseen — toisin kuin sarvidinosauurukset kuten Triceratops tai ankannokkaiset kuten Edmontosaurus, joita on löydetty laumoina. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ankylosaurit saattoivat olla pääosin yksinäisiä aikuisia, jotka tulivat yhteen vain parittelemaan.
Toisaalta Albertan Dinosaur Provincial Parkista on löydetty useita Euoplocephalus-yksilöitä suhteellisen pieneltä alueelta, mikä voi viitata siihen, että populaatiotiheys oli alueella suuri. Tämä ei välttämättä tarkoita laumakäyttäytymistä — se voi tarkoittaa vain, että alue oli erinomainen ankylosaurien elinympäristö.
Panssarointi vs. matelijat
Euoplocephaluksen panssarointi oli niin tehokas, että se muutti koko eläimen kehon mittasuhteita. Sen painopiste oli äärimmäisen matalalla, ja vartalo oli leveämpi kuin korkea. Tämä tekee siitä biomekaanisesti mahdoton kaataa kumoon — yksi ankylosaurien suurimmista puolustuskeinoista. Jos eläin ei pysy jaloillaan, panssarointi muuttuu taakasta suojaksi.
Vertailu nykyisiin sarvikuoniin on osuva: molemmat ovat matalia, leveitä ja vaikeasti kaadettavia. Mutta siinä missä sarvikuonolla on aseistus edessä (sarvi), ankylosaureilla se on takana (nuija). Tämä tekee niistä vastakkaisia puolustusstrategioita — toinen hyökkää eteenpäin, toinen iskee taaksepäin.
Hyvinpanssaroitu pää eli liitukauden lopun Kanadan tasangoilla — subtrooppisilla jokialueilla, joissa kasvoi havupuita, saniaisia ja varhaisia kukkakasveja. Sen ravinto koostui matalan kasvillisuuden pehmeistä osista, ja sen pieni kallo ja heikot leuat eivät sopineet kovien kasvien pureskeluun. Mutta tähän ei tarvittukaan — matalan kasvillisuuden runsaus jurassic-liitukauden Pohjois-Amerikassa ruokki helposti kaikki panssaridinosauurukset.
Lue lisää panssaridinosauuruksista: Stegosaurus · Ankylosaurus · Kentrosaurus · Nodosaurus · Polacanthus · Kaikki panssaridinosauurukset →