Polacanthus — Englantilainen nodosauurus jonka lantio oli yhtenäinen luukilpi
Dino-kortti:
- Nimi: Polacanthus foxii
- Suomeksi: Monipiikki
- Nimen merkitys: ”Monipiikki” (kreikaksi polys = monta, akantha = piikki)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 130–125 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Englanti (Wightin saari)
- Pituus: 4–5 metriä
- Paino: 1–2 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Lantion kohdalla yhtenäinen luukilpi (sacral shield), kylkien sivupiikit, selässä kaksi piikkien ja luulevyjen rivi, EI hännännuijaa, nelijalkaisesti kulkeva, varhainen nodosauurus
Polacanthus on yksi Euroopan tunnetuimmista panssaridinosauuruksista — ja yksi historiallisesti merkittävimmistä nodosaureista. Se löydettiin Englannin Wightin saarelta 1860-luvulla, samoista varhaisen liitukauden kerrostumista, jotka ovat tuottaneet myös kuuluisan Iguanodon -löydöt. Polacanthus on osoitus siitä, että nodosaurien perhe ulottui laajalle — Pohjois-Amerikan Nodosauruksesta Euroopan monipiikkiin — ja että panssaridinosauurukset olivat globaali ilmiö jo 130 miljoonaa vuotta sitten.
Reverend William Fox — aktiivinen paleontologi ja englantilainen pappi — löysi ensimmäiset Polacanthus-fossiilit Wightin saaren rannoilta 1865. Hän oli yksi ajan merkittävimmistä amatööritutkijoista ja löysi useita dinosauruslajeja, vaikka hänellä ei ollut virallista tieteellistä koulutusta. Laji nimettiin Foxin kunniaksi — Polacanthus foxii — tunnustuksena hänen panoksestaan paleontologiaan.
Sacral shield — yhtenäinen luukilpi
Monipiikin ainutlaatuisin piirre on sen lantion yllä oleva yhtenäinen luukilpi — niin sanottu ”sacral shield”. Toisin kuin muilla nodosaureilla, joilla lantion panssarointi koostuu erillisistä luulevyistä, monipiikillä lantion alueen osteodermit ovat sulautuneet yhteen muodostaen yhtenäisen kilpimaisen rakenteen. Tämä kilpi peitti koko lantion ja ristiluun alueen — alueen, joka oli muuten haavoittuvainen, koska jalkojen alle kurkotteleva peto olisi voinut tavoittaa vatsan takaa.
Sacral shield on ollut paleontologien kiehtovana aiheena vuosikymmeniä. Se on poikkeuksellinen rakenne, joka ei esiinny useimmilla muilla ankylosauruslajiilla — joskaan ei ole ainutlaatuinen. Jotkut muut primitiiviset nodosaurit ja muutamat muut ryhmät ovat kehittäneet vastaavia rakenteita itsenäisesti. Mutta monipiikillä sacral shield on poikkeuksellisen hyvin kehittynyt ja näkyvä.
Sacral shieldin käyttötarkoitus on selkeä: se suojasi lantion aluetta petojen hyökkäyksiltä. Varhaisliitukauden Englannissa eli joukko pieniä ja keskikokoisia petoja — mukaan lukien Baryonyx — jotka olisivat voineet yrittää hyökätä panssaridinosauuruksen heikoimpiin kohtiin. Yhtenäinen luukilpi teki tällaisen hyökkäyksen lähes mahdottomaksi.
Varhainen nodosauurus
Monipiikki eli noin 130–125 miljoonaa vuotta sitten — kymmeniä miljoonia vuosia ennen Nodosaurusta ja Euoplocephalusta. Tämä tekee siitä yhden varhaisimmista hyvin tunnetuista nodosaureista ja antaa ikkunan ryhmän evoluution alkuvaiheisiin.
Varhaiset nodosaurit olivat pienempiä ja vähemmän panssaroituja kuin myöhäisliitukauden sukulaisensa. Monipiikki oli vain 4–5 metriä pitkä — murto-osa Ankylosauruksen 8 metristä — ja sen painokin oli vain 1–2 tonnia. Mutta sen panssarointi oli jo selvästi kehittynyt: olkapääpiikit, selkälevyt ja ennen kaikkea sacral shield olivat kaikki paikallaan. Evoluutio oli selvästi menossa kohti yhä kattavampaa panssarointia, joka saavutti huippunsa kymmeniä miljoonia vuosia myöhemmin.
Wightin saaren fossiiliperintö
Wightin saari — pieni saari Etelä-Englannin rannikolla — on yksi Euroopan rikkaimmista dinosaurusten fossiilipaikoista. Saaren kalkkikallioista löytyy jatkuvasti uusia fossiileja eroosion paljastaessa uusia kerrostumia, ja Polacanthus on yksi saaren ikonisimmista löydöistä. Monipiikin fossiilit ovat esillä useissa museoissa — erityisesti Natural History Museumissa Lontoossa ja Dinosaur Isle -museossa Wightin saarella.
Saaren fossiiliperintö on niin rikas, että amatööritutkijat löytävät yhä merkittäviä fossiileja. Rannikon eroosio paljastaa uusia kerrostumia jokaisen myrskyn jälkeen, ja keräilijät löytävät säännöllisesti hampaita, luita ja joskus jopa kokonaisia luurankojen osia. Wightin saaren paleontologinen perintö on merkittävä paitsi Euroopalle myös koko maailmalle.
Varhaisen liitukauden Englanti
Monipiikin elinympäristö oli hyvin erilainen kuin nykyinen Englanti. Varhaisella liitukaudella alue oli subtrooppinen rannikkoseutu, jossa kasvoi käpypalmuja, havupuita ja saniaisia. Ilmasto oli lämmin ja kostea, ja maa oli peitetty suurilla jokitasangoilla, joiden välissä oli järviä ja soita.
Monipiikki jakoi elinympäristönsä monien muiden dinosaurusten kanssa — mukaan lukien Iguanodon, Baryonyx ja lukuisat pienemmät lajit. Se oli yksi alueen yleisimmistä panssaroiduista eläimistä, ja sen fossiileja on löydetty useista kerrostumista ympäri Wightin saarta ja Etelä-Englannin mantereella.
Merkitys paleontologialle
Monipiikin merkitys paleontologialle ulottuu sen omia fossiileja laajemmalle. Se oli yksi ensimmäisistä Euroopasta tunnistetuista ankylosaaurilajista, ja sen löytö auttoi vahvistamaan käsityksen siitä, että panssaridinosauurukset olivat globaali ilmiö. Sen sacral shield on ollut avainrakenne, jota on käytetty nodosaurien perheen sisäiseen luokitteluun — lajit, joilla on samankaltainen rakenne, kuuluvat todennäköisesti samaan alaryhmään.
Ilman monipiikin varhaista löytöä paleontologian historia olisi kulkenut hieman eri polkua. Se oli osa ensimmäisiä dinosaurustutkimuksen vuosikymmeniä, ja sen nimi on ollut tieteellisessä kirjallisuudessa nyt jo yli 160 vuotta. Wightin saaren pieni panssaridinosauurukset on edelleen merkittävä osa dinosaurustutkimuksen perintöä.
Lue lisää panssaridinosauuruksista: Stegosaurus · Ankylosaurus · Kentrosaurus · Euoplocephalus · Nodosaurus · Kaikki panssaridinosauurukset →