Anhanguera — Brasilian liitukauden mestarilentäjä ja Gondwanan ilmatilan hallitsija
Dino-kortti:
- Nimi: Anhanguera blittersdorffi
- Suomeksi: Vanha paholainen
- Nimen merkitys: ”Vanha paholainen” (tupi-guarani-kielestä anhanga = paholainen/henki, era = vanha)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 112–100 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Brasilia (Santana-muodostuma, Ceará), mahdollisesti myös Australia ja Marokko
- Siipien kärkiväli: 4–5 metriä
- Paino: Arviolta 15–25 kiloa
- Ruokavalio: Kalansyöjä
- Tunnusmerkit: Pyöreä luuharjas sekä yläleuan päällä että alaleuan alla, pitkä kapea kuono, kartiomaisiset hampaat, pitkät kapeat siivet liitolentoon
Anhanguera on Etelä-Amerikan tärkein lentoliskolöytö ja yksi parhaiten tunnetuista liitukauden pterosaureista. Tämä vanha paholainen — nimi tulee Brasilian tupi-guarani-alkuperäiskansan kielestä — oli erikoistunut merikalastaja, joka liiti Gondwanan rannikkovesiein yllä pitkillä, kapeilla siivillään. Sen kaksoisharjas — luinen uloke sekä yläleuan päällä että alaleuan alla — tekee siitä välittömästi tunnistettavan.
Vanha paholainen löydettiin Brasilian koillisosasta Santana-muodostumasta, joka on yksi maailman rikkaimmista pterosaurien fossiilipaikoista. Muodostuma on tuottanut kymmeniä pterosaurilajeja poikkeuksellisen hyvin säilyneinä — joistakin näkyy pehmytkudosta, siipikalvoa ja jopa mahalaukun sisältöä. Santanan fossiilit ovat niin hyvin säilyneitä, koska eläimet hautautuivat nopeasti hienorakeiseen kalkkikiveen hapettomissa olosuhteissa.
Kaksoisharjas — vesileikkuri?
Vanhan paholaisen tunnistaa sen ainutlaatuisesta kaksoisharjasta: pyöreä luinen uloke kohoaa sekä yläleuan päältä että alaleuan alta kuonon etuosasta. Mikään muu tunnettu lentolisko ei yhdistä molempia harjoja samalla tavalla.
Harjojen tarkoituksesta on esitetty useita teorioita. Perinteinen teoria ehdotti, että alaharjas toimi kuin ”vesileikkuri” — vanha paholainen olisi lentänyt matallaan vedenpinnan yllä ja uittanut alaharjaa vedessä, jolloin se olisi osunut kaloihin ja ohjannut ne kohti suuta. Tämä teoria perustui vertailuihin nykyisen Rynchops-linnun (saksinokka) ruokailutapaan.
Mutta biomekaniset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei vesileikkuriteoria toimi. Alaleuan vetovastus vedessä olisi ollut niin suuri, että se olisi pysäyttänyt lentoliskon tai repinyt leuan irti. Alaharjas on myös väärän muotoinen tehokkaaseen leikkaukseen — se on pyöreä eikä terävä.
Nykyinen konsensus on, että harjat olivat visuaalisia signaaleja — lajintunnistusmerkkejä ja seksuaalisen valinnan kohteita. Eläessään harjat saattoivat olla keratiinipäällysteisiä ja vielä suurempia kuin paljaat luut. Ne olisivat erottuneet selkeästi ilmasta katsottuna, mikä olisi auttanut vanhan paholaisen tunnistamaan lajitoverinsa pitkän matkan päästä avomerellä.
Gondwanan merien lentäjä
Vanha paholainen eli varhaisella liitukaudella, aikana jolloin Etelä-Amerikka ja Afrikka olivat vasta eroamassa toisistaan. Atlantin valtameri oli tuolloin kapea — pikemminkin leveä salmi kuin valtameri — ja sen lämpimät vedet kuhisivat elämää. Vanha paholainen kalasti näitä vesiä pitkillä, kapeilla siivillään, jotka sopivat erinomaisesti pitkiin liitoläntoihin meren yllä.
Sen pitkä, kapea kuono ja kartiomaisiset hampaat olivat erikoistuneet kalojen pyydystämiseen. Toisin kuin Rhamphorhynchus, jonka neulahampaat muodostivat häkin, vanhan paholaisen hampaat olivat harvaväisempiä ja kartiomaisia — sopivia suurempien kalojen tarttumiseen ja pitämiseen.
Vanhan paholaisen fossiileja — tai hyvin läheisten sukulaisten fossiileja — on löydetty myös Marokosta ja mahdollisesti Australiasta. Tämä laaja levinneisyys osoittaa, että ornithocheiridien lentoliskot olivat globaali ryhmä, joka levittäytyi ympäri maailmaa hyödyntäen Gondwanan ja Laurasian rannikkovesiä. Ne olivat liitukauden vastine nykyisille albatrosseille — pitkien matkojen lentäjiä, jotka eivät tunnustaneet mannerrajoja.
Santana-muodostuman aarreaitta
Santana-muodostuma on tuottanut hämmästyttävän kirjon erilaisia pterosaureja vanhan paholaisen ohella: Tropeognathus, Tapejara, Tupuxuara, Dsungaripterus ja kymmenet muut. Tämä monimuotoisuus osoittaa, kuinka monipuolisia pterosaurit olivat varhaisella liitukaudella — pieniä ja suuria, kalansyöjiä ja hedelmänsyöjiä, merilentäjiä ja sisämaan saalistajia.
Brasilian paleontologinen tutkimus on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja Santana-muodostuma on sen kruununkorkiste. Mutta muodostumaan liittyy myös kiistoja: laittomasti kerättyjä fossiileja on myyty kansainvälisillä markkinoilla, ja Brasilia on ryhtynyt toimiin perintönsä suojelemiseksi. Paleontologinen tutkimus ja kulttuuriperinnön suojelu kulkevat käsi kädessä.
Vanha paholainen edustaa lentoliskojen kukoistuskautta — aikaa, jolloin pterosaurit olivat vielä ilmatilan hallitsijoita ja linnut olivat pieniä, vaatimattomia sivustakatsojia. Liitukauden kuluessa linnut kasvoivat ja monimuotoistuivat, ja pterosaurien monimuotoisuus laski. Mutta varhaisella liitukaudella — vanhan paholaisen aikana — taivas kuului vielä kiistatta lentoliskoille.
Lue lisää lentoliskoista: Pteranodon · Quetzalcoatlus · Dimorphodon · Pterodactylus · Rhamphorhynchus · Kaikki lentoliskot →