Pterodactylus — Historian ensimmäinen tunnistettu lentolisko ja koko tieteen perusta
Dino-kortti:
- Nimi: Pterodactylus antiquus
- Suomeksi: Siipisormi
- Nimen merkitys: ”Siipsormi” (kreikaksi pteron = siipi, daktylos = sormi)
- Eli: Myöhäinen jurakausi, noin 150–148 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Saksa (Solnhofenin kalkkikivi, Baijeri)
- Siipien kärkiväli: 0,5–1,0 metriä
- Pituus: 30–60 senttimetriä
- Paino: Arviolta 1–5 kiloa
- Ruokavalio: Kalansyöjä ja hyönteissyöjä
- Tunnusmerkit: Pienikokoinen, lyhyt häntä, pitkä kapea kuono pienillä hampailla, hienostunut kallorakenne, lyhyt mutta näkyvä luinen pääharjas aikuisilla
Pterodactylus on nimi, jonka jokainen tunnistaa — mutta harva tietää, mitä se todella tarkoittaa. Arkikielessä ”pterodactyyli” on yleisnimi kaikille lentoliskoille, mutta tieteessä se on hyvin tarkka suku: pieni, jurakauden lentolisko, joka löydettiin Saksasta 1700-luvulla ja joka aloitti koko pterosaurien tutkimuksen. Ilman siipsormen löytöä emme ehkä tietäisi lentoliskoista mitään.
Historian ensimmäinen siipsormen fossiili löydettiin vuonna 1784 Baijerin Solnhofenin kalkkikivilouhoksesta — samasta paikasta, josta myöhemmin löydettiin Archaeopteryx. Italialainen tiedemies Cosimo Alessandro Collini tutki fossiilia mutta ei ymmärtänyt, mitä se oli. Hän ehdotti, että kyseessä oli meressä uiva eläin, jonka pitkät ”sormet” kannattelivat evää. Vasta 1800-luvun alussa ranskalainen anatomisti Georges Cuvier tunnisti sen lentäväksi matelijaksi — ja loi samalla koko käsitteen ”lentolisko”.
Solnhofenin kalkkikivi — ikkunat jurakauteen
Siipsormen fossiilit ovat niin hyvin säilyneitä, koska Solnhofenin kalkkikivi on poikkeuksellinen fossiiliaines. Myöhäisellä jurakaudella alue oli matala trooppinen laguuni, jonka pohja oli hapeton — mikä esti hajoamisen ja säilöi eläimet uskomattoman yksityiskohtaisesti. Siipsormen fossiileista näkyy luuston lisäksi siipikalvon jäänteitä, pehmytkudoksen ääriviivoja ja jopa mahalaukun sisältöä.
Tämä säilymisen tarkkuus on paljastanut yksityiskohtia, joita normaalista fossiiilista ei saa. Siipsormen siipikalvo ulottui eturaajojen neljännestä sormesta aina takajaloille asti — ohut nahkakalvo, jota verisuonet ja lihassäikeet vahvistivat. Kalvo oli joustava ja todennäköisesti elastinen, mikä mahdollisti aktiivisen lennon hallinnan.
Pieni mutta merkittävä
Siipsormi oli pieni lentolisko — siipien kärkiväli vain 0,5–1,0 metriä ja paino 1–5 kiloa. Verrattuna jättiläismäisiin Quetzalcoatlukseen tai Pteranodoniin se oli vaatimaton, mutta kokonsa puolesta se muistutti monia nykyisiä merilintuja — tiiroja tai lokkeja.
Se eli myöhäisellä jurakaudella Solnhofenin laaguunin ympäristössä ja söi todennäköisesti pieniä kaloja ja hyönteisiä. Sen hampaat olivat pieniä ja kartiomäisiä — sopivia liukkaiden saaliseläinten tarttumiseen. Aikuisilla yksilöillä oli pieni luinen pääharjas kallon päällä, jota nuorilla yksilöillä ei ollut — viite siitä, että harjas kehittyi iän myötä ja liittyi todennäköisesti seksuaaliseen kypsymiseen.
Ikäongelma — nuoret vs. aikuiset
Siipisormi on hyvä esimerkki paleontologian ikävaihekiistoista — samoista ongelmista, joita nähdään paksupäisillä dinosauruksilla kuten Pachycephalosauruksella. Solnhofenista on löydetty useita pieniä pterosaurilajeja — Germanodactylus, Gnathosaurus, Ctenochasma — joista joitakin pidetään nykyään siipsormen nuoruusvaiheiden eri nimillä.
Nuoret yksilöt näyttivät hyvin erilaisilta kuin aikuiset: erilainen hampaiston muoto, eri kallon mittasuhteet, pääharjan puuttuminen. Nämä erot johtivat siihen, että eri ikävaiheen yksilöitä nimettiin omiksi lajeikseen — virhe, jota on korjattu vasta viime vuosikymmeninä. Tarina muistuttaa Pachycephalosauruksen, Stygimolochin ja Dracorexin kiistaa.
Pterodactyyli vai pterosauuri?
Arkikielessä ”pterodactyyli” tarkoittaa mitä tahansa lentoliskoa, mutta tieteessä termi on epätarkka. Oikea yläkäsite on ”pterosaurit” (Pterosauria) — ryhmä, johon kuuluu yli 200 tunnettua lajia triaskaudelta liitukauden loppuun. Siipsormi on vain yksi niistä — pieni, jurakauden lentolisko, joka sattui löytymään ensimmäisenä ja antoi koko ryhmälle arkikielen nimen.
On kuin kutsuisi kaikkia koiria labradoriksi, koska labradorit tunnistettiin ensimmäisenä. Siipsormi on tärkeä historiallisesti, mutta se on vain yksi sivuhaara lentoliskojen laajassa ja monimuotoisessa sukupuussa.
Lue lisää lentoliskoista: Pteranodon · Quetzalcoatlus · Dimorphodon · Rhamphorhynchus · Anhanguera · Kaikki lentoliskot →
