Texacephale — eteläisin pohjoisamerikkalainen paksupäinen
Dino-kortti
- Nimi: Texacephale langstoni
- Suomeksi: Teksasinpää
- Nimen merkitys: ”Teksasin pää” (löytöpaikan mukaan)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Teksas, USA (Aguja-muodostuma)
- Pituus: Arviolta 2 metriä
- Paino: Arviolta 40 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Eteläisin tunnettu pohjoisamerikkalainen paksupäinen, kaksi luulevyä kuvun sivuilla, kuvattu 2010
Texacephale on mielenkiintoinen paksupäinen dinosaurus, joka laajentaa käsitystämme ryhmän levinneisyydestä Pohjois-Amerikassa. Sen nimi tarkoittaa yksinkertaisesti ”Teksasin päätä” — Tex viittaa osavaltioon ja cephale päähän. Suomeksi Texacephalea voidaan kutsua teksasinpääksi löytöpaikkansa mukaan.
Teksasinpää eli myöhäisellä liitukaudella noin 75 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Teksasin osavaltiossa. Sen fossiilit löydettiin Aguja-muodostumasta ja kuvattiin tieteellisesti 2010 paleontologien Nicholas Longrichin, Julia Sankeyn ja Darren Tanken toimesta.
Eteläisin pohjoisamerikkalainen paksupäinen
Lajin merkittävin piirre on sen sijainti: se on eteläisin tunnettu paksupäinen Pohjois-Amerikassa. Useimmat paksupäiset — Pachycephalosaurus, Colepiocephale, Gravitholus ja monet muut — tunnetaan Pohjois-Dakotasta, Montanasta ja Albertasta. Tämä eläin laajentaa paksupäisten tunnetun levinneisyyden paljon kauemmas etelään.
Tämä on merkittävä löytö, koska se osoittaa, että paksupäiset elivät monipuolisilla alueilla Pohjois-Amerikassa — arktisista Alaskan oloista (Alaskacephale) aina subtrooppisiin Teksasin metsiin asti. Ryhmä oli siis ekologisesti joustava ja menestynyt monissa eri ympäristöissä.
Kaksi luulevyä kuvun sivuilla
Kupurakenne on omaleimainen: sillä oli kaksi luulevyä — flanssia — kuvun sivuilla. Nämä eivät olleet nystyröitä tai sarvia kuten useimmilla muilla paksupäisillä, vaan tasaisia lautamaisia rakenteita, jotka ulottuvat kuvun sivuilta ulospäin. Tämä on ainutlaatuinen rakenne paksupäisten joukossa.
Näiden lautojen funktio on osittain kiistanalainen. Mahdollisia selityksiä ovat:
- Lajintunnistus — erottivat sen muista paksupäisistä
- Sukupuolivalinta — saattoivat olla koristeellisia rakenteita koiraiden houkuttelua varten
- Suojaus — saattoivat suojata kallon sivuja vinoilta puskuiskuilta
Nykyinen konsensus on, että lautarakenteet palvelivat todennäköisesti kaikkia näitä tehtäviä osittain. Paksupäisten kupurakenteet olivat harvoin pelkästään yhden tarkoituksen palvelemiseksi. Luulevyjen muoto muistuttaa hieman nykyisten kameleonttien ihokorukkeita, joilla on sekä visuaalinen että käyttäytymisiin liittyvä merkitys parittelussa ja kilpailussa.
Aguja-muodostuman elinympäristö
Tämä eläin eli Aguja-muodostumassa, joka liitukauden lopulla oli rannikkokaistale Länsi-Interior Seaway -meren reunalla. Ympäristö oli lämmin ja kostea — subtrooppinen rannikkomaisema jokineen, matalineen järvineen ja laajoine kasvillisuusalueineen. Aikakauden lämpötila oli selvästi korkeampi kuin nykyinen Teksasin ilmasto, ja alueella eli myös krokotiilimaisia matelijoita, kilpikonnia ja erilaisia kaloja matalissa rannikkovesissä.
Alueella eli useita dinosauruksia, mukaan lukien Kritosaurus (ankannokkainen), Chasmosaurus (sarvikuono) ja monet muut. Laji oli yksi pienemmistä kasvinsyöjistä tässä ekosysteemissä, joka söi matalaa kasvillisuutta ja mahdollisesti hyönteisiä.
Etelän ja pohjoisen väliset erot
Löytö on nostanut esiin mielenkiintoisen kysymyksen: eroavatko etelän ja pohjoisen paksupäiset toisistaan? Texacephalen kaksi luulevyä kuvun sivuilla ovat ainutlaatuisia — eikä samanlaisia rakenteita tunneta Kanadan tai Pohjois-Dakotan lajeista. Tämä viittaa siihen, että pohjoisamerikkalaiset paksupäiset olivat monimuotoisempia kuin aiemmin ajateltiin.
On todennäköistä, että Länsi-Interior Seaway -meri erotti Pohjois-Amerikan itäisiä ja läntisiä dinosaurusalueita, mutta myös eteläisiä ja pohjoisia osia saatettiin erottaa ekologisilla vyöhykkeillä. Eri alueiden paksupäiset kehittivät omaleimaisia kuvun variaatioita, jotka heijastivat paikallisia olosuhteita ja sukupuolivalinnan paineita.
Texacephalen perintö
Teksasinpää on tärkeä paksupäisten maantieteellisen levinneisyyden ymmärtämisessä. Se osoittaa, että ryhmä oli ekologisesti ja maantieteellisesti monimuotoisempi kuin aiemmin oli ajateltu. Sen luulevyt kuvun sivuilla ovat osa paksupäisten kupurakenteiden laajaa evoluutiollista variaatiota — ryhmä kokeili monia erilaisia kupuratkaisuja parittelunäytössä ja lajintunnistuksessa.
Etelän paksupäisten tulevaisuus
Tämä löytö herättää kysymyksen: onko Pohjois-Amerikan etelässä lisää paksupäisiä, joita emme vielä tunne? Etelä-USA:n ja Meksikon liitukauden kerrostumia on tutkittu paljon vähemmän kuin Pohjois-Amerikan pohjoisempia osia. Tulevaisuuden löydökset voivat tuoda valoon kokonaan uusia etelän paksupäisiä, jotka muuttaisivat käsitystämme ryhmän evoluutiosta. Kyseinen laji on vasta alkua.
Lue lisää muista paksupäisistä: