Regaliceratops peterhewsi – Kruunupää – konvergentin evoluution mestariteos
Dino-kortti:
- Nimi: Regaliceratops peterhewsi
- Suomeksi: Kruunupää (lempinimi ”Hellboy”)
- Nimen merkitys: Latinan regalis (kuninkaallinen, viittaa sekä kruunumaiseen kaulukseen että Royal Tyrrell -museoon) ja kreikan keras (sarvi) ja ops (kasvot); lajinimi peterhewsi kunnioittaa Peter Hewsia, joka löysi fossiilin
- Eli: Myöhäinen liitukausi (keski-Maastricht), noin 68,5–67,5 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kanada, Alberta (St. Mary River -muodostuma, Oldman-joki)
- Pituus: Noin 5 metriä
- Paino: Arviolta 1,5–2 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Kruunumainen kaulus noin 15 pikkupiikillä, suuri nenäsarvi ja pienet otsasarvet (konvergentti evoluutio), kolmiulotteisesti säilynyt kallo
Kruunupää on yksi erikoisimmista koskaan löydetyistä sarvidinosauruksista, eli laji, jonka kaulus muistuttaa keskiaikaista kruunua. Sukunimi tarkoittaa kuninkaallista sarvinaamaa, sillä se yhdistää latinan sanan regalis (kuninkaallinen) ja kreikan sanat keras (sarvi) ja ops (kasvot). Nimi sisältää sanaleikin, sillä regalis viittaa sekä kruunumaiseen kaulukseen että Royal Tyrrell -museoon, jossa fossiili säilytetään. Lajin lempinimi on kuitenkin ”Hellboy”, joka tulee sekä kaivauksen vaikeudesta että sen pienistä otsasarvista. Tällainen Hellboy dinosaurus on jäänyt pysyvästi mieleen juuri tämän lempinimensä ansiosta.
Regaliceratops peterhewsi eli myöhäisellä liitukaudella noin 68,5–67,5 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Kanadan Albertassa, aivan dinosaurusten viimeisinä aikoina. Aikuinen yksilö oli noin viisi metriä pitkä ja painoi arviolta 1,5–2 tonnia, joten kyseessä oli keskikokoinen ceratopsidi, jonka pään koristelu oli sitäkin vaikuttavampi suhteessa sen kokoon. Hakusanana Regaliceratops dinosaurus johtaa juuri tähän lajiin, jonka kruunumainen kaulus on yksi sarvidinosaurusten näyttävimmistä.
Hellboy ja vaikea kaivaus
Geologi Peter Hews löysi holotyypin TMP 2005.055.0001 vuonna 2005 Oldman-joen rannalta St. Mary River -muodostumasta lounaisesta Albertasta. Kuonon kärki törrötti jyrkän rinteen kallioseinästä, ja löytö osoittautui poikkeukselliseksi. Royal Tyrrell -museon kaivaustiimi työskenteli paikalla vuosina 2006 ja 2008. Alue oli sellainen, jolta sarvidinosauruksia ei ollut aiemmin juuri löydetty, joten löytö oli jo alusta alkaen tieteellisesti kiinnostava.
Kaivaminen oli erittäin vaikeaa, sillä fossiili oli upotettuna hyvin kovaan ja tiukasti sementoituneeseen siltkiveen, ja joenrannan jyrkkä maasto teki työstä haastavaa. Lisäksi suojellun bull trout -kalan kutupaikka läheisessä joessa rajoitti työtä tiettyihin vuodenaikoihin. Lempinimi ”Hellboy” sai siten useita merkityksiä, sillä se viittasi yhtä aikaa kaivauksen helvetilliseen vaikeuteen ja eläimen pieniin otsasarviin, jotka muistuttivat samannimisen sarjakuvahahmon sarvia. Tällainen Hellboy dinosaurus on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon työtä yhden ainoan fossiilin esiin kaivaminen voi vaatia. Vaikeat olosuhteet pidensivät kaivausta useilla kausilla, mutta lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen, sillä esiin saatiin kokonaan uusi laji.
Lajinimi peterhewsi kunnioittaa löytäjäänsä. Tämä on jälleen esimerkki siitä, kuinka tarkkasilmäiset kenttätyöntekijät ovat paleontologian selkäranka, sillä ilman Hewsin havaintoa tämä ainutlaatuinen laji olisi voinut jäädä kallion sisään. Caleb Brown ja Donald Henderson kuvasivat lajin Regaliceratops peterhewsi tieteellisesti vuonna 2015, eli noin kymmenen vuotta löydön jälkeen.
Kruunumainen kaulus
Kruunupään kaulus oli koristeltu noin viidellätoista pienellä lapion- ja viisikulmion muotoisella piikillä, jotka kohoavat kaulurin reunasta ylöspäin kuin kruunun kärjet. Tämä rakenne on ainutlaatuinen, sillä millään muulla tunnetulla sarvidinosauruksella ei ole vastaavaa kruunukuviota. Kaulus itsessään oli pyöreä ja lyhyt, mutta sen reunakoristelu teki siitä erityisen näyttävän. Jotkut näistä reunaluista olivat poikkeuksellisen suuria, mahdollisesti jopa suurimpia koko chasmosauriinien ryhmässä tähän mennessä tunnetuista.
Kaulurin koristelu eroaa selvästi muiden chasmosauriinien vastaavista, kuten Vagaceratopsin eteenpäin kaartuvista koukuista tai Anchiceratopsin kolmiomaisista reunaluista. Jokainen sarvidinosauruslaji kehitti oman tunnistettavan tapansa koristella kaulurinsa reuna, ja tämän lajin kruunumainen kuvio on yksi näyttävimmistä. Juuri tämä koristelu antoi lajille sen kuninkaallisen nimen. Tällainen Hellboy dinosaurus on siten helposti tunnistettavissa pelkän kaulurinsa perusteella, ja se on yksi syy lajin suosioon. Kaulurin koristelu palveli todennäköisesti ennen kaikkea näyttäytymistä ja lajintunnistusta, ei niinkään suoraa puolustusta.
Kolmiulotteisesti säilynyt kallo
Toisin kuin monilla litistyneillä fossiileilla, tämän lajin kallo on säilynyt kolmiulotteisena, mikä on yksi sen merkittävimmistä tieteellisistä arvoista. Holotyyppi on noin puolitoista metriä pitkä, mutta siitä puuttuu kuonon etuosa ja alaleuat. Kallo on kärsinyt jonkin verran puristumisesta johtuvaa muodonmuutosta, mutta sen kolmiulotteinen rakenne tekee siitä erityisen arvokkaan, kun sitä verrataan muihin sarvidinosauruksiin. Hyvin säilynyt kallo on harvinaisuus, sillä useimmat löydöt ovat vain osittaisia.
Nenäsarvi oli suuri, huomattavasti suurempi kuin useimmilla chasmosauriineilla. Otsasarvet olivat sen sijaan pieniä ja hieman eteenpäin kaartuvia. Juuri tämä yhdistelmä, eli suuri nenäsarvi ja pienet otsasarvet, on lajin tieteellisesti kiinnostavin piirre. Kolmiulotteisesti säilynyt kallo antaa tutkijoille harvinaisen mahdollisuuden tutkia näiden rakenteiden todellista muotoa ilman, että litistyminen vääristäisi kuvaa. Tämä on tärkeää, koska monet sarvidinosaurusten kallot ovat litistyneet maan paineen alla miljoonien vuosien aikana. Juuri tästä syystä Regaliceratops peterhewsi on poikkeuksellisen arvokas tutkimuskohde. Nenä- ja otsasarvien suhteelliset koot ovat tärkeitä, koska niiden perusteella tutkijat luokittelevat sarvidinosauruksia eri ryhmiin.
Konvergentti evoluutio
Lajin todellinen tieteellinen merkitys liittyy konvergenttiin evoluutioon. Kruunupää on chasmosauriini, eli se kuuluu samaan ryhmään kuin Triceratops ja Utahceratops. Sen sarvikuvio kuitenkin muistuttaa centrosauriineja, sillä sillä on suuri nenäsarvi ja pienet otsasarvet. Useimmilla chasmosauriineilla on päinvastoin pienet nenäsarvet ja suuret otsasarvet, joten lajin piirteet ovat ryhmälleen poikkeukselliset.
Tämä tarkoittaa, että laji kehitti itsenäisesti samat piirteet kuin toinen sarvidinosaurusryhmä, eli kaksi erillistä evoluutiohaaraa päätyi samankaltaiseen lopputulokseen. Tämä on konvergentin evoluution klassinen esimerkki, ja se tekee lajista tieteellisesti erityisen arvokkaan. Konvergentti evoluutio tarkoittaa, että samankaltaiset elinolot tai valintapaineet voivat tuottaa samankaltaisia rakenteita toisistaan riippumattomissa sukulinjoissa. Sama ilmiö näkyy luonnossa monilla muillakin eläinryhmillä, mutta sarvidinosauruksilla se on harvinaisen selvästi ja vakuuttavasti havaittavissa juuri tämän lajin kohdalla. Achelousauruksen kyhmyt ja tämän lajin centrosauriinimaiset piirteet osoittavat yhdessä, kuinka yllättäviä suuntia sarvidinosaurusten evoluutio saattoi ottaa, sillä sarvet saattoivat hävitä, muuttua kyhmyiksi tai kehittyä odottamattomassa ryhmässä.
Viimeisten dinosaurusten aikaa
Tämä laji eli vain noin kaksi miljoonaa vuotta ennen sukupuuttoa, joten se kuuluu dinosaurusten viimeiseen sukupolveen yhdessä Triceratopsin ja Tyrannosaurus rexin kanssa. Tämä tekee siitä tärkeän todisteen siitä, että sarvidinosaurukset monimuotoistuivat aktiivisesti aivan loppuun saakka. Ne eivät olleet taantumassa ennen asteroiditörmäystä, vaan kehittivät jatkuvasti uusia muotoja ja erikoistumia. Tämä havainto on tärkeä, koska aiemmin osa tutkijoista oletti dinosaurusten olleen jo hiipumassa ja monimuotoisuudeltaan vähenemässä ennen sukupuuttoaan.
Agujaceratopsin ja Avaceratopsin kaltaiset varhaisemmat lajit auttavat ymmärtämään, kuinka sarvidinosaurusten monimuotoisuus kehittyi kohti tätä viimeistä kukoistuskautta. Pohjois-Amerikan myöhäisen liitukauden ekosysteemissä eli samaan aikaan ainakin tusinan verran erilaisia sarvidinosauruslajeja, mikä on todiste siitä, ettei evoluutio ollut hidastunut ennen asteroidia. Tällainen Hellboy dinosaurus on siten arvokas pala palapeliä, kun tutkijat selvittävät, millaisessa tilassa dinosaurukset olivat aivan aikakautensa lopussa. Sen olemassaolo viittaa siihen, että ryhmä oli edelleen täynnä elinvoimaa ja kykeni tuottamaan uusia, erikoistuneita muotoja vielä viimeisinä vuosimiljoonina.
Tieteellinen perintö
Kruunupää on konvergentin evoluution oppikirjaesimerkki ja samalla visuaalisesti näyttävä laji, sillä sen kruunumainen kaulus on yksi dinosaurusten unohtumattomimmista kasvokoristeluista. Se muistuttaa siitä, ettei evoluutio seuraa ennalta määrättyjä polkuja, vaan joskus chasmosauriini voi näyttää centrosauriinilta. Joskus paleontologian suurimmat yllätykset piilevät kovassa kalliossa joenrannan jyrkänteessä, kuten tämän lajin kohdalla kävi. Tämän vuoksi laji on noussut myös laajan yleisön suosikiksi ja yhdeksi tunnetuimmista kanadalaisista sarvidinosauruksista.
Lajin tieteellinen kuvaus vuonna 2015 oli yksi vuoden merkittävimmistä paleontologisista uutisista, ja se levisi ympäri maailman juuri ”Hellboy”-lempinimen ja kruunumaisen kauluksen ansiosta. Royal Tyrrell -museo Drumhellerissä Albertassa on holotyypin koti, ja siellä kävijät voivat omin silmin nähdä, miltä konvergentti evoluutio näyttää 68 miljoonan vuoden takaisten luiden muodossa. Regaliceratops peterhewsi säilyttää paikkansa yhtenä kiinnostavimmista koskaan kuvatuista sarvidinosauruksista, ja sen tarina yhdistää sekä näyttävän ulkonäön että syvällisen tieteellisen merkityksen. Harva yksittäinen fossiili on kerännyt yhtä paljon huomiota sekä tutkijoiden että suuren yleisön keskuudessa.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä dinosaurus Regaliceratops oli?
Regaliceratops oli keskikokoinen kasvinsyöjä sarvidinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 68,5–67,5 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Albertassa Kanadassa. Se oli chasmosauriini, jonka tunnistaa kruunumaisesta kauluristaan ja suuresta nenäsarvestaan. Sen lempinimi on Hellboy.
Miksi Regaliceratopsia kutsutaan Hellboyksi?
Lempinimi tulee sekä kaivauksen poikkeuksellisesta vaikeudesta että eläimen pienistä otsasarvista, jotka muistuttivat samannimisen sarjakuvahahmon sarvia. Fossiili oli upotettuna erittäin kovaan kiveen joenrannan jyrkänteessä, ja sen esiin saaminen vaati useita kausia työtä.
Miksi Regaliceratops on tieteellisesti tärkeä?
Se on klassinen esimerkki konvergentista evoluutiosta, sillä se on chasmosauriini, joka kehitti itsenäisesti centrosauriineille tyypilliset piirteet, kuten suuren nenäsarven ja pienet otsasarvet. Lisäksi sen kallo on säilynyt harvinaisen hyvin kolmiulotteisena, mikä on poikkeuksellista sarvidinosauruksille.
Milloin Regaliceratops eli?
Se eli aivan dinosaurusten viimeisinä aikoina, vain noin kaksi miljoonaa vuotta ennen sukupuuttoa, samaan aikaan Triceratopsin ja Tyrannosaurus rexin kanssa. Tämä osoittaa, että sarvidinosaurukset kehittyivät aktiivisesti aikakautensa loppuun saakka.