Achelousaurus – Sarvenmenetyslisko — sarveton ceratopsi Montanasta
Dino-kortti
- Nimi: Achelousaurus horneri
- Suomeksi: Sarvenmenetyslisko
- Nimen merkitys: ”Acheloos-lisko” (kreikan Acheloos-joen jumala, joka menetti sarvensa Heraklesta vastaan taistellessaan)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 74 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat (Montana, Two Medicine -muodostuma)
- Pituus: 6 metriä
- Paino: Arviolta 3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Ei sarvia — niiden tilalla paksut luukyhmyt nenässä ja otsassa, evoluutiollinen välimuoto Einiosauruksen ja Pachyrhinosauruksen välillä, kaksi pitkää otsasuojuksen piikkiä
Achelousaurus on yksi paleontologian kummallisimpia sarvidinosauruksia — ceratopsi, jolta puuttuvat sarvet kokonaan. Sen nimi viittaa kreikan mytologian Acheloos-joen jumalaan, joka menetti sarvensa taistellessaan Heraklesta vastaan. Suomeksi lajia voidaan kutsua sarvenmenetysliskoksi — nimi, joka kuvaa täydellisesti sen ainutlaatuista piirrettä.
Laji eli myöhäisellä liitukaudella noin 74 miljoonaa vuotta sitten Montanan Two Medicine -muodostumassa. Aikuinen yksilö oli 6 metriä pitkä ja painoi noin 3 tonnia — kookas centrosauriini, joka kompensoi sarvien puutetta muilla rakenteilla.
Kyhmyt sarvien tilalla
Achelousauruksen hämmästyttävin piirre on, että siellä missä pitäisi olla sarvia — nenässä ja otsassa — on sen sijaan paksut, pyöreät luukyhmyt. Nenäkyhmy oli suuri ja rosoinen, ja otsassa oli kaksi pienempää kyhmyä. Nämä eivät ole katkenneiden sarvien tynkiä vaan itsenäisiä rakenteita, jotka kasvoivat alusta asti kyhmuiksi.
Kyhmyjen tehtävä oli todennäköisesti lajintunnistus ja dominanssitaistelut. Koiraat saattoivat törmäillä toisiaan kyhmuillä kuten nykyiset biisonit tai muskelihärät — pää vasten pää, voima vastaan voimaa. Sarvet olisivat voineet aiheuttaa vammoja, mutta kyhmyt mahdollistivat turvallisemmat taistelut.
Evoluutiollinen välimuoto
Sarvenmenetyslisko on paleontologeille erityisen arvokas, koska se edustaa evoluutiollista välivaihetta sarvellisten ja sarvettomien centrosauriinien välillä. Montanan Two Medicine -muodostumasta tunnetaan ajallinen sarja:
- Styracosaurus (76 Mya) — pitkä pystysuora nenäsarvi
- Einiosaurus (74 Mya) — alaspäin kaartuva nenäsarvi
- Achelousaurus (74 Mya) — sarvet korvattu kyhmuillä
- Pachyrhinosaurus (73 Mya) — massiiviset kyhmyt, ei sarvia lainkaan
Tämä sarja osoittaa kuinka sarvet muuttuivat kyhmyiksi muutamassa miljoonassa vuodessa — dramaattinen evoluutiollinen muutos, joka on yksi parhaiten dokumentoiduista sarvidinosaurusten joukossa. Regaliceratopsin kruunumainen suojus ja Vagaceratopsin koukkupiikit edustavat samaan aikaan eri haarassa tapahtuneita muutoksia.
Otsasuojuksen piikit
Vaikka lajin kasvoista puuttuivat sarvet, sen otsasuojus oli varustettu kahdella pitkällä piikillä takaosassa. Nämä piikit sojottivat taaksepäin ja olivat näyttäviä — korvaten kasvojen koristelun puutteen. Suojus itsessään oli pyöreähkö ja keskikokoinen.
Tämä yhdistelmä — sarveton pää + piikikäs suojus — on ainutlaatuinen ja erottaa lajin sekä Utahceratopsista (sarvet + pyöreä suojus) että Anchiceratopsista (sarvet + suorakulmainen suojus). Jokainen ceratopsi kehitti oman koristeyhdistelmänsä.
Two Medicine -muodostuma
Achelousaurus eli Montanan Two Medicine -muodostumassa, joka on yksi Pohjois-Amerikan rikkaimmista myöhäisen liitukauden fossiilialueista. Alueelta tunnetaan kymmeniä dinosauruslajeja, ja erityisesti centrosauriinien evoluutiollinen sarja on ainutlaatuisen täydellinen.
Laji kuvattiin tieteellisesti 1995 paleontologi Scott Sampsonin toimesta. Sen löytö täydensi puuttuvan palan Styracosauruksesta Pachyrhinosaurukseen johtavassa evoluutioketjussa — ilman sarvenmenetysliskoa paleontologeilla olisi aukko ymmärryksessä siitä, kuinka tämä muutos tapahtui.
Achelousauruksen perintö
Tämä laji on evoluutiollisen muutoksen malliesimerkki — laji, joka todistaa, kuinka nopeasti ja dramaattisesti anatomia voi muuttua. Se on myös hauska paradoksi: sarvidinosaurus ilman sarvia. Avaceratopsin pieni koko, Agujaceratopsin eteläinen alkuperä ja sen kyhmyt — yhdessä ne osoittavat, kuinka valtavan monimuotoista ceratopsien evoluutio oli myöhäisellä liitukaudella. Achelousaurus muistuttaa meitä siitä, ettei evoluutio kulje vain yhteen suuntaan — joskus rakenteet häviävät sen sijaan, että ne kasvaisivat suuremmiksi.
Tutustu muihin sarvidinosauruksiin