Pystyivätkö dinosaurukset kiipeämään puihin — neljä todistettua puuasukasta liitukauden metsistä
Kun ajattelet dinosauruksia, mieleen nousee todennäköisesti maan päällä juokseva T. rex tai puskeva Triceratops. Mutta entä jos kerromme, että osa dinosauruksista vietti suurimman osan elämästään puissa? Pystyivätkö dinosaurukset kiipeämään puihin — tämä on yksi paleontologian mielenkiintoisimpia kysymyksiä, jonka vastaus on yllättänyt jopa tutkijat. Vastaus on kyllä, mutta vain pienikokoiset lajit. Suuret jättiläiset eivät tietenkään päässeet puuhun, mutta useat pienet höyhenpeitteiset dinosaurukset olivat erikoistuneet puiden asukkaita.
Viime vuosikymmeninä erityisesti Kiinan Liaoningin maakunnasta löytyneet poikkeuksellisen hyvin säilyneet fossiilit ovat avanneet kokonaan uuden ikkunan dinosaurusten käyttäytymiseen. Jehol-biotan tuhkakerrostumat ovat säilyttäneet jopa höyhenten yksityiskohdat, mikä antaa tutkijoille mahdollisuuden rekonstruoida pienten teropodien elämäntapaa ennennäkemättömällä tarkkuudella.
Microraptor — nelisiipinen puiden saalistaja
Liaoningin Jehol-biotasta löytynyt Microraptor (n. 120 mya) on yksi parhaiten dokumentoituja puissa eläneitä dinosauruksia. Vain noin 77 cm pitkä ja siipiväliltään metrin mittainen tämä pieni saalistaja oli nelisiipinen — sillä oli pitkät pennaceous-höyhenet sekä etu- että takaraajoissa.
Xu Xing kuvasi ensimmäisen näytteen vuonna 2003 Nature-lehdessä ja kutsui sitä ”nelisiipiseksi dinosaurukseksi”. Modernit tutkimukset ovat osoittaneet, että Microraptor pystyi paitsi liitelemään myös harjoittamaan aktiivista lentoa — sen pyrstössä oli timantinmuotoinen höyhenviuhka, joka antoi tasapainoa liitelyn aikana. Sen sormet ja varpaat olivat kaarevia ja teräviä — tunnusmerkkejä kiipeilevälle eläimelle. Vatsalöydökset osoittavat, että Microraptor söi kaloja, lintuja ja nisäkkäitä, joten se oli aktiivinen saalistaja.
Scansoriopteryx ja Epidexipteryx — outoja puuasukkaita
Scansoriopteryx heilmanni — nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”kiipeämään sopivaa siipeä” — on toinen tärkeä esimerkki. Vain varpusen kokoinen Scansoriopteryx eli jurakauden lopulla noin 160 miljoonaa vuotta sitten Daohugoun biotassa, ja sillä oli epätavallisen pitkä kolmas sormi, joka muistutti aye-aye-puoliapinan etusormea. Tämä sormi auttoi mitä todennäköisimmin kaivamaan hyönteisiä puunkuoresta.
Epidexipteryx hui (myös jurakauden) oli vielä omituisempi — sen hännässä oli neljä pitkää, nauhamaista koristesulkaa, mutta sillä ei ollut varsinaisia lentohöyheniä. Se ei voinut lentää, mutta kiipeili kyllä puiden oksilla. Tutkijat ovat tulkinneet näiden koristesulkien olleen seksuaalivalintaan liittyviä — paritteluleikkien rekvisiittaa, jota uros käytti houkutellakseen naarasta.
Yi qi — lepakkomainen dinosaurus
Vuonna 2015 Nature-lehdessä kuvattu Yi qi (Xu ym.) on ehkä uskomattomin esimerkki siitä, kun pohditaan pystyivätkö dinosaurukset kiipeämään puihin. Kyyhkyn kokoisella Yi qillä oli kalvoiset siivet kuin lepakolla — pitkä, ranteesta tukeva sauvamainen luu, joka kannatti ihokalvoa. Yi qi eli noin 160 miljoonaa vuotta sitten, ja sen siipirakenne muistutti enemmän liito-oravan tai lepakon kuin linnun siipiä.
Tutkijat Dececchi ym. (2020) ovat sittemmin osoittaneet, että Yi qi ja sen sukulainen Ambopteryx olivat melko huonoja liitelijöitä — niiden evoluutiokokeilu jäi ”kuolleeksi haaraksi”, joka ei johtanut menestyksekkääseen lentolinjaan. Mutta puissa ne kyllä elivät. Yi qi on muistutus siitä, että evoluutio kokeilee monia ratkaisuja samaan ongelmaan, ja vain harvat niistä jäävät pysyvästi voittajiksi.
Mitä kynnet ja sormirakenne paljastavat
Eräs tehokas tapa selvittää, pystyivätkö dinosaurukset kiipeämään puihin, on tutkia niiden kynsien kaarevuutta. Birn-Jeffery ym. (2012) ovat osoittaneet, että kiipeilevillä linnuilla ja matelijoilla on tilastollisesti voimakkaammin kaarevat kynnet kuin maaeläimillä. Kun samaa menetelmää sovelletaan fossiileihin, Microraptor, Anchiornis ja Archaeopteryx sijoittuvat selvästi kiipeilevien lajien joukkoon — vaikka ne myös käyttivät jalkojaan maassa.
Anchiornis ja Archaeopteryx — puiden välimuotoja
Anchiornis huxleyi on jurakauden lopulla (n. 160 mya) Kiinassa elänyt pieni teropodi, jolla oli höyhenet kaikissa neljässä raajassa ja pyrstössä. Hu ym. (2018) tutkivat sen melanosomeja ja päättelivät, että Anchiornis oli musta ja harmaa, ja sen raajat olivat valkoisia mustilla raidoilla — eräänlainen muinainen ”harakka”. Tämän kokoinen ja anatomian omaava dinosaurus eli mitä todennäköisimmin puiden välissä, käyttäen kiipeilyä ja lyhyitä liitoja saaliista pakenemiseen ja saalistamiseen.
Archaeopteryx, kuuluisin ”lintumainen dinosaurus” (n. 150 mya, Saksa), on toinen esimerkki välimuodosta maan ja puiden välillä. Sen kynsien kaarevuus ja jalkojen rakenne sopivat osittain kiipeilijän profiiliin, mutta lentoanatomian merkit ovat selvät. Archaeopteryxin asemaa linnun ja dinosauruksen välimaastossa on pidetty paleontologien debatin keskiössä yli 150 vuoden ajan.
Mitä metsät olivat dinosaurusten aikana?
Kun mietitään, pystyivätkö dinosaurukset kiipeämään puihin, on tärkeää ymmärtää, millaisia metsät silloin olivat. Mesotsoinen aika ei sisältänyt vielä laajamittaisia kukintapuita — Angiospermae kehittyi liitukaudella, mutta dominoiviksi se nousi vasta paleogeenikaudella. Sen sijaan metsät koostuivat havupuista (Araucariaceae, Pinaceae, Taxaceae), sykkadeista (palmunmuotoisia paljassiemenisiä), ginkgoista ja jättiläissaniaisista.
Tämä tarkoitti, että puiden runko ja oksat olivat erilaisia kuin nykyiset puut. Sykkadeilla oli erittäin paksut rungot ja harvat oksat, kun taas havupuut ulottuivat kymmenien metrien korkeuteen. Pieni kiipeilevä dinosaurus tarvitsi siis erilaisia anatomisia sopeumia kuin nykyajan apinat tai oravat — ja juuri näitä sopeumia näemme Microraptorissa ja Yi qissä.
Eivät kaikki dinosaurukset kiipeilleet
On tärkeää muistaa, että vastaus pätee vain pieneen vähemmistöön. Suurin osa dinosauruksista — mukaan lukien kaikki tunnetut suuret lajit — eli maan päällä eikä koskaan päässyt puihin. Niiden anatomia ei sallinut kiipeilyä, ja puut eivät olisi kantaneet niiden painoa.
Edes pienet lajit kuten Velociraptor tai Compsognathus eivät todennäköisesti kiipeilleet — niillä ei ollut sopivia kynsiä tai sormia. Vain ne erikoistuneet puiden asukkaat, joista monet myöhemmin kehittyivät linnuiksi, hallitsivat puiden maailmaa. Tämä ekologinen erikoistuminen oli yksi tekijä, joka mahdollisti lintujen menestyksen K-Pg-sukupuuton jälkeen — niiden esi-isät olivat jo tottuneet kolmiulotteiseen, monikerroksiseen elinympäristöön.
Lopputulos paleontologian valossa
Nykytutkimuksen valossa kysymys siitä, pystyivätkö dinosaurukset kiipeämään puihin, on saanut konkreettiset vastaukset Liaoningin Jehol-biotan ja Daohugoun esiintymien kautta. Microraptor, Yi qi, Anchiornis ja Scansoriopteryx muodostavat ekologisen kokonaisuuden, joka osoittaa metsäkerrostumien olleen kiivaasti asuttuja juuri pienten teropodien toimesta. Nämä lajit elivät ja kuolivat puissa — ja niiden kohtalo muutti lopulta koko maapallon eläimistöä, kun linnut perivät niiden ekologisen lokeron.
Tutustu myös: Saalistivatko dinosaurukset öisin · Jurassic World Rebirth — totta vai fiktiota · Pystyivätkö dinosaurukset hyppäämään · Osasivatko dinosaurukset uida · Asteroidi joka tappoi dinosaurukset · Dinosaurusten historiaa · DinojenMaailma Youtubessa