Pinacosaurus – Laitalisko — Gobin aavikon nuorten lauma
Dino-kortti
- Nimi: Pinacosaurus grangeri
- Suomeksi: Laitalisko
- Nimen merkitys: ”Laitalisko” (kreikan pinax = laita, levy + sauros)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 80–75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Mongolia (Gobin aavikko), Kiina (Sisä-Mongolia)
- Pituus: 5 metriä
- Paino: Arviolta 1,5–2 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Joukkofossiilit nuorista yksilöistä (todiste laumakäyttäytymisestä), erityinen nenärakenne (lisänenäontelot), Gobin aavikon yleisin ankylosauridi, hyvin tunnettu kasvusarjasta
Pinacosaurus on Gobin aavikon tunnetuin ankylosauridi ja yksi harvoista panssaridinosauruksista, joiden sosiaalinen käyttäytyminen tunnetaan fossiilitodisteiden perusteella. Sen nimi tarkoittaa ”laitaliskoa” kreikan pinax (laita, levy) ja sauros (lisko) sanoista. Suomeksi lajia voidaan kutsua laitaliskoksi.
Pinacosaurus eli myöhäisellä liitukaudella noin 80–75 miljoonaa vuotta sitten Mongolian ja Kiinan Sisä-Mongolian alueilla. Aikuinen yksilö oli 5 metriä pitkä ja painoi 1,5–2 tonnia — tyypillinen keskikokoinen ankylosauridi, mutta sen fossiiliaineisto on poikkeuksellisen rikas.
Nuorten joukkofossiilit
Pinacosauruksen merkittävin löytö on joukkofossiili, jossa useita nuoria yksilöitä on kuollut yhdessä. Gobin aavikolta on löydetty vähintään kolme erillistä joukkohautaa, joissa kussakin on 5–15 nuorta yksilöä — kaikki samanikäisiä, ilman aikuisten fossiileja.
Tämä on vahva todiste siitä, että nuoret nuoret yksilöt elivät omissa laumoissaan — erillään aikuisista. Samanlaista käyttäytymistä tunnetaan nykyisillä krokotiileilla ja joillakin linnuilla, joissa nuoret muodostavat omia ryhmiä itsenäistymisen jälkeen. Zuulin lajinsisäiset taisteluvammat ja Borealopeltan suojaväritys kertovat eri puolista panssaridinosaurusten sosiaalisesta elämästä — mutta lajin joukkofossiilit ovat suorin todiste laumakäyttäytymisestä.
Hiekkamyrskykuolema
Joukkofossiilien selitys on todennäköisesti hiekkamyrsky. Gobin aavikon kuiva ympäristö tuotti voimakkaita hiekkamyrskyjä, jotka saattoivat haudata pieniä eläimiä elävältä. Nuoret liskot joutuivat hiekkamyrskyn uhreiksi ryhmänä — koko lauma haudattiin yhdessä.
Sama kuolintapa tunnetaan myös Protoceratopsilta ja Velociraptoreilta Gobin aavikolta — hiekkamyrsky oli mesotsooisen Mongolian luonnonkatastrofi, joka paradoksaalisesti tuotti paleontologeille uskomattoman hyvin säilyneitä fossiileja.
Erikoiset nenäontelot
Pinacosauruksella oli poikkeuksellinen nenärakenne — useita lisänenäonteloja, joita muilla ankylosauruksilla ei ole. Nämä ontelot saattoivat toimia hajuaistin tehostajina tai ääniresunanssikamionna — laji saattoi tuottaa matalia ääniä viestintään.
Tämä viittaa siihen, että ankylosaurit olivat sosiaalisempia kuin aiemmin luultiin. Mikäli se käytti nenäonteloitaan kommunikaatioon, se tukee joukkofossiilien todistamaa laumakäyttäytymistä. Stegouroksen ja Liaoningosauruksen kaltaisilla lajeilla vastaavia rakenteita ei tunneta — tämä on Pinacosauruksen oma erikoisuus.
Kasvusarja
Koska siitä tunnetaan eri-ikäisiä yksilöitä vastasyntyneistä aikuisiin, paleontologit ovat voineet rekonstruoida sen kasvuhistorian yksityiskohtaisesti. Nuoret yksilöt olivat suhteellisen pitkäjalkaisia ja kevyitä — nopeita juoksijoita, jotka tarvitsivat nopeutta puolustukseen, koska niiden panssari ei ollut vielä täysin kehittynyt.
Aikuisina ne muuttuivat hitaammiksi ja raskaammiksi — panssari paksuni ja häntänuija kehittyi vasta aikuisiässä. Tämä kasvun aikainen puolustusstrategian muutos — nopeudesta panssariin — on kiehtova evoluutiollinen sopeutuma.
Pinacosauruksen perintö
Pinacosaurus on panssaridinosaurusten sosiaalisen käyttäytymisen avainlaji — sen joukkofossiilit ovat suora todiste siitä, kuinka nuoret ankylosaurit elivät laumoissa. Se on myös Gobin aavikon dinosaurustutkimuksen kulmakivi ja yksi parhaiten tunnetuista aasialaisista ankylosauruksista. Jokainen uusi löytö Mongolian hiekasta paljastaa lisää tämän sosiaalisen panssaridinosauruksen elämästä.
Tutustu muihin panssaridinosauruksiin