Foraminacephale – Reikäpääinen paksupäinen — kupu pehmytkudoksen alla
Dino-kortti
- Nimi: Foraminacephale brevis
- Suomeksi: Reikäpää
- Nimen merkitys: ”Reikäpää” (latinan foramen = reikä, kreikan kephale = pää)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, noin 75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Alberta, Kanada (Dinosaur Park -muodostuma)
- Pituus: Arviolta 2 metriä
- Paino: Arviolta 40 kiloa
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Kupu täynnä pieniä aukkoja verisuonille, biologisesti aktiivinen ja kasvava rakenne, todennäköisesti peitetty pehmytkudoksella, kuvattu 2016 (suhteellisen uusi löytö)
Foraminacephale on yksi uusimmista paksupäisten ryhmään lisätyistä lajeista. Sen nimi tarkoittaa ”reikäpäätä” — latinan foramen (reikä) ja kreikan kephale (pää). Suomeksi tätä lajia voidaan kutsua reikäpääksi, sillä sen kupua koristaa poikkeuksellisen paljon pieniä aukkoja.
Reikäpää eli myöhäisellä liitukaudella noin 75 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Kanadan Albertan maakunnassa. Se kuvattiin tieteellisesti vasta 2016 paleontologi Ryan Schottin ja David Evansin toimesta. Alkuperäiset fossiilit olivat olleet Royal Ontario -museon kokoelmissa jo vuosikymmeniä, mutta niitä pidettiin pitkään Stegoceraksen materiaalina, kunnes uudelleen-analyysi paljasti omaleimaiset piirteet.
Tunnusmerkki aukot kuvussa
Lajin kupua koristaa runsas määrä pieniä aukkoja — foramina — joiden kautta kulki verisuonia. Tämä on sen tunnusomaisin piirre. Useimmilla muilla paksupäisillä kupu on sileä ja tiivis, mutta tässä eläimessä kupu oli kuin sieni: poreinen ja monireikäinen.
Nämä reiät kertovat jotain tärkeää: kupu oli biologisesti aktiivinen rakenne, ei pelkkä kuollut luurakenne. Sen sisällä kulki runsaasti verisuonia, mikä viittaa siihen, että kupu kasvoi elimen elinaikana ja että sitä peitti eläessä todennäköisesti verisuonirikas pehmytkudos — ehkä iho, rusto tai jonkinlainen sarveiskerros.
Kasvava kupu
Fossiilit viittaavat siihen, että kupu kehittyi eläimen elämän aikana — erityisesti nuorilla yksilöillä se oli vielä kehittyvä ja kasvava rakenne. Aikuisilla kupu oli suurempi ja tiiviimpi, mutta siinäkin näkyivät verisuonten aukot. Tämä on yhdenmukaista sen kanssa, mitä tiedämme paksupäisten kasvusta yleisesti — Pachycephalosauruksen, Dracorexin ja Stygimolochin esimerkkitapaus.
Tämä viittaa siihen, että paksupäisten kupu ei ollut pelkkä ”luu” vaan elävä, kasvava ja verekkäin peitetty elin. Tämä on tärkeä näkemys, joka muuttaa käsityksemme paksupäisten biologiasta. Kupu ei ollut välttämättä pelkkä puskulaite, vaan myös sosiaalinen ja biologinen signaalirakenne — mahdollisesti jopa värikkäästi peitetty näyttöelin parittelukauden aikana.
Dinosaur Park -muodostuman aikalaisia
Foraminacephale eli Dinosaur Park -muodostumassa Kanadan Albertan maakunnassa. Tämä on yksi maailman rikkaimmista dinosaurusfossiilialueista, ja se on UNESCOn maailmanperintökohde. Alueelta tunnetaan yli 40 dinosauruslajia, mukaan lukien muut paksupäiset kuten Colepiocephale ja Hanssuesia.
Laji jakoi elinympäristönsä useiden muiden pienten ja suurien dinosaurusten kanssa — Corythosauruksen, Centrosauruksen, Gorgosauruksen ja monien muiden. Ekologinen lokeroituminen oli tärkeää: vaikka alueella eli useita paksupäisiä, ne erosivat todennäköisesti toisistaan kuvun muodon, koon ja ravinnonhaun kautta.
Uudelleenanalyysin voima
Tämän lajin tarina on hyvä esimerkki siitä, että paleontologiset löydöt eivät aina tule kaivauksista — joskus ne ovat jo museon kokoelmissa, vain odottamassa uutta silmäparia. Schott ja Evans tutkivat Stegoceras-luokiteltuja fossiileja ja huomasivat, että osa niistä poikkesi selvästi muista. Lisätutkimus vahvisti, että kyseessä oli erillinen suku.
Tämä on tavallista modernissa paleontologiassa. Museoiden kokoelmissa on valtava määrä fossiileja, joita ei ole perusteellisesti uudelleenarvioitu. Uudet teknologiat — CT-skannaukset, 3D-mallinnukset, tilastolliset analyysit — paljastavat eroja, joita vanhat tutkimusmenetelmät eivät havainneet. Reikäpää on yksi monista uusista ”museolöydöistä” viime vuosilta.
Foraminacephalen perintö
Laji on tärkeä paksupäisten biologian ymmärtämisessä. Se on osoittanut, että kupu oli elävä, verekkäin peitetty ja sosiaalisesti merkityksellinen rakenne — ei pelkkä luinen puskulevy. Sen avulla paleontologit voivat paremmin ymmärtää, miten paksupäiset käyttivät päätään parittelukäyttäytymisessä ja lajin sisäisessä kommunikaatiossa. Se on myös hyvä muistutus siitä, että museoiden kokoelmat ovat aarreaitta — vuosikymmeniä odottaneet fossiilit voivat yllättäen paljastaa uuden lajin, kun niitä tutkitaan uusilla menetelmillä ja tuorein silmin.
Lue lisää muista paksupäisistä: