Herrerasaurus – dinosaurusten uusi aikakausi alkaa
Dino-kortti
- Nimi: Herrerasaurus ischigualastensis
- Suomeksi: Herreran lisko
- Nimen merkitys: ”Herreran lisko” (argentiinalaisen karjapaimenen Victorino Herreran mukaan)
- Eli: Myöhäinen triaskausi, noin 231 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Etelä-Amerikka (Argentiina, Ischigualasto)
- Pituus: 3–6 metriä
- Paino: Arviolta 200–300 kiloa
- Ruokavalio: Lihansyöjä
- Tunnusmerkit: Yksi varhaisimpia suuria petodinosauruksia, pitkät leuat täynnä teräviä kaareutuvia hampaita, liikkuva alaleuka suurten saalispalojen nielemiseen, viisi sormea etujaloissa (kolme vahvoilla kynsillä), suuret hajukäämit viittaavat hajulla ohjattuun saalistukseen
Herrerasaurus on yksi varhaisimmista tunnetuista suurista petodinosauruksista ja ensimmäisiä merkkejä dinosaurusten noususta ekosysteemien kärkeen. Se on nimetty argentiinalaisen karjapaimenen Victorino Herrera mukaan, joka löysi ensimmäiset fossiilit 1950-luvulla. Suomeksi tämä dinosaurus tunnetaan Herreran liskona. Herreran lisko eli myöhäisellä triaskaudella noin 231 miljoonaa vuotta sitten — samaan aikaan kuin pienempi Eoraptor samalla Ischigualasto-alueella.
Koko ja ruumiinrakenne
Herrerasaurus oli aikansa mittapuulla suuri. Aikuinen yksilö saavutti 3–6 metrin pituuden ja painoi arviolta 200–300 kiloa. Se oli siis selvästi suurempi kuin aikalaisensa Eoraptor ja muut varhaiset dinosaurukset. Herreran lisko liikkui kahdella takajalalla, joissa oli voimakkaat lihakset ja terävät kynnet. Etujalat olivat pitkät ja hyvin kehittyneet — niissä oli viisi sormea, joista kolme oli varustettu vahvoilla taivekynsillä.
Tämä anatominen perusrakenne on tyypillinen teropoddinosauruksille, ja Herrerasaurus on lähimmissä tunnetuissa esi-isissä sille linjalle, joka tuotti myöhemmin Allosauruksen, Velociraptorin ja T. rexin. Se oli evolutionäärinen välivaihe — enää ei pieni, mutta ei vielä valtava.
Petopelin huippu
Herrerasauruksen leuat olivat pitkät ja täynnä teräviä, kaareutuvia hampaita, jotka olivat erinomaisesti sopeutuneet lihan leikkaamiseen. Fossiilinäyttö osoittaa, että Herreran lisko oli aktiivinen saalistaja, joka saalisti varhaisia kasvinsyöjiä kuten Ischigualastiaa ja pienempiä dinosauruksia sekä pseudosuchuksia. Herrerasauruksen kallosta on löytynyt liikkuvan alaleuan mekanismi — ominaisuus, joka on myöhemmin kehittynyt entistä tehokkaampaan muotoon käärmeissä. Tämä mahdollisti suurempien saalispalojen nielemisen.
Vaikka se oli pelottava saalistaja, se ei ollut aikansa ekosysteemin kärki. Sen kilpailijoita olivat isommat pseudosuchus-petoarkosaurit, kuten Postosuchus ja Saurosuchus, jotka olivat osittain samankokoisia tai jopa suurempia. Dinosaurusten valta-asema oli vasta kehittymässä.
Herrerasauriidit — oma ryhmänsä
Herrerasaurus on tyypillisin edustaja ryhmästä nimeltä herrerasauriidit. Näihin kuuluu myös Staurikosaurus, Sanjuansaurus ja Chindesaurus. Herrerasauriidien luokittelu dinosaurusten sukupuussa on ollut vaikeaa. Useimmat tutkijat pitävät niitä varhaisina teropodeina, mutta jotkut katsovat niiden edustavan dinosaurusten kantalajia — eli olevan lähempänä sekä teropodien että sauropodomorfien yhteistä esi-isää kuin kumpaakaan linjaa erikseen.
Herrerasauriidien tutkimus on siis tärkeä dinosaurusten alkuperän selvittämisessä. Mitä enemmän näiden eläinten anatomiasta opitaan, sitä paremmin voidaan ymmärtää, millaisesta eläimestä kaikki dinosaurukset polveutuivat.
Aivot ja aistit
Herrerasauruksen kallofossiileista on pystytty rekonstruoimaan sen aivojen muoto sisäisesti. Tutkimukset osoittavat, että sen aivojen etuosa — erityisesti hajukäämit — olivat suhteellisen suuret. Tämä viittaa siihen, että Herreran lisko luotti hajuaistiinsa saaliin jäljittämisessä. Kuulo oli myös kehittynyt, mutta näkö ei ollut samalla tasolla kuin myöhemmillä teropodeilla kuten T. rexillä.
Tämä aistiyhdistelmä sopi sen ympäristöön. Ischigualaston tiheässä kasvillisuudessa näkö ei ollut yhtä hyödyllinen kuin hajuaisti — ruohikon ja pensaiden läpi näkee huonosti, mutta tuuli kantaa saaliin hajut kauas. Herreran lisko oli siis hajujensa ohjaama saalistaja, joka luultavasti seurasi saaliinsa jälkiä joskus kilometrejäkin.
Täydellinen fossiili
Vuonna 1988 paleontologi Paul Serenon johtama tutkimusryhmä löysi Ischigualastosta täydellisen Herrerasaurus-kallon — yhden tärkeimmistä löydöistä triaskauden dinosaurustutkimuksessa. Kallo oli niin hyvin säilynyt, että sen avulla voitiin tarkasti selvittää Herrerasauruksen anatomia ja sukulaisuussuhteet muiden varhaisten dinosaurusten kanssa.
Tämä löytö ratkaisi monia aiempia kiistakysymyksiä. Se vahvisti Herrerasauruksen olevan aidosti dinosaurus — ei jokin muu triaskauden matelija, joka sattui näyttämään dinosauruksilta. Se myös auttoi ymmärtämään koko herrerasauriidi-ryhmän aseman evoluutiossa.
Ischigualaston ekosysteemi
Herrerasauruksen elinympäristö oli monipuolinen ja kiehtova. Triaskauden Argentiina oli lämmin ja kostea — täynnä jokia, saniaisia, havupuita ja monimuotoista eläimistöä. Alueella eli synapsideja kuten Exaeretodon, pseudosuchuksia kuten Saurosuchus, dinosauriformeja kuten Silesaurus, sekä varhaisia dinosauruksia kuten Eoraptor, Panphagia ja itse Herrerasaurus.
Tämä ”eläinten sekapartio” on merkittävä, koska se osoittaa, että dinosaurukset eivät ottaneet valtaa yhdessä yössä. Ne elivät miljoonia vuosia yhdessä muiden eläinryhmien kanssa ennen kuin niiden evolutiivinen menestys muuttui täydeksi dominaatioksi. Ekosysteemi oli tasapainossa ainakin aluksi.
Sukupuutto ja perintö
Sitten se katosi sukupuuttoon aikakaudenvaihteessa triaskaudesta jurakauteen, noin 201 miljoonaa vuotta sitten — triaskauden-jurakauden sukupuuttoaalto pyyhkäisi mukanaan suuren osan triaskauden eläimistä, mukaan lukien monet pseudosuchukset. Tämä sukupuutto oli kuitenkin avaintekijä dinosaurusten nousuun: kilpailijoiden kadottua dinosaurukset saivat tilaa laajentua ja kasvaa.
Herrerasaurus itse ei nähnyt tätä muutosta, mutta sen evolutiivinen perintö jatkui. Sen sukulaisista kehittyivät myöhemmin suuret teropodit, jotka hallitsivat ekosysteemejä 160 miljoonaa vuotta. Se oli yksi ensimmäisistä dinosauruksista, joka osoitti ryhmän potentiaalin — ja paljon enemmän seurasi.
Paleontologit pitävät sitä yhtenä dinosaurustutkimuksen perustalajeista. Sen anatomia ja elämäntapa muodostavat mallin, jota vasten kaikkia muita varhaisia dinosauruksia vertaillaan. Jos haluaa ymmärtää, miltä teropodien evolutionäärinen alku näytti, hän oli ensimmäinen pysähdyspaikka — kuvaannollisesti dinosaurusten isoisä ja evoluution ikkuna siihen aikaan, jolloin suuret asiat olivat vasta alkamassa.
Lue lisää muista varhaisista eläimistä: