Centrosaurus — Tuhansien yksilöiden bone bed -ikoni ja ceratopsiaanien massalöytö
Dino-kortti:
- Nimi: Centrosaurus apertus
- Suomeksi: Keskipiikki (joskus piikkipäälisko)
- Nimen merkitys: ”Keskipiikki” (kreikaksi kentron = piikki, sauros = lisko)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, 76–75 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Alberta Kanada)
- Pituus: 5,5–6 metriä
- Paino: 2–3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Yksi pitkä eteenpäin kaartuva nenäsarvi, pieni kauluri jossa koukistuneita piikkejä, lyhyet otsasarvet tai niiden puuttuminen, nelijalkaisesti kulkeva, tuhansien yksilöiden bone bed -fossiilit
Centrosaurus on ceratopsiaanien maailman suurin massalöytö — dinosauruslaji, josta on löydetty enemmän yksilöitä samoista paikoista kuin mistään muusta. Albertan Dinosaur Provincial Parkin bone bedit sisältävät tuhansia Centrosaurus-yksilöitä, ja joidenkin arvioiden mukaan yksittäisessä luukerrostumassa saattoi olla jopa 10 000 eläintä. Tämä tekee siitä paleontologian arvokkaimman ikkunan sarvidinosauurusten elämään: laumaelämään, populaatiorakenteeseen, ikävaiheisiin ja mahdollisiin sukupuolieroihin.
Centrosaurus kuvattiin tieteellisesti vuonna 1904 Lawrence Lamben toimesta — samalta tutkijalta, joka myöhemmin nimesi myös Styracosauruksen. Nimi ”keskipiikki” viittaa eläimen nenässä olevaan yksittäiseen pitkään piikkiin, joka on sen tunnusmerkki. Se on yksi tunnetuimmista ja parhaiten tunnetuista pohjoisamerikkalaisista sarvidinosauuruksista.
Eteenpäin kaartuva nenäsarvi
Keskipiikin tunnetuin yksittäinen piirre on sen nenäsarvi — pitkä, koukistuneesti eteenpäin kaartuva rakenne, joka on jopa 50 senttimetriä pitkä. Toisin kuin Styracosauruksen suora nenäsarvi, Centrosauruksen sarvi kaartuu eteenpäin — kuin eläin kurkotelisi sarveen sillä eteenpäin kohti vastustajaa.
Nenäsarven muoto vaihteli yksilöiden välillä. Joillakin se oli pidempi ja enemmän eteenpäin kaareva, toisilla lyhyempi ja suorempi. Tämä vaihtelu on todiste siitä, että nenäsarvi oli yksilöllisen variaation kohde ja todennäköisesti seksuaalisen valinnan merkki. Koon ja muodon perusteella paleontologit ovat spekuloineet mahdollisista sukupuolieroista, vaikka lopullista vastausta ei ole saatu.
Kaulurissa oli ominaiset koukistuneet piikit — pieni määrä lyhyempiä, eteenpäin kaartuvia ulokkeita, jotka erottavat Centrosauruksen muista centrosauriineista. Siinä missä Styracosauruksella on kuusi pitkää taaksepäin sojottavaa piikkiä, Centrosauruksen kaulurissa on pienempi määrä koukistuneita piikkejä. Jokainen laji erottui ainutlaatuisesta kaulurimuodostaan.
Tuhansien yksilöiden bone bedit
Centrosauruksen maailmankuulu bone bed -löytö on Hilda Mega-Bonebed Albertassa — kerrostuma, joka kattaa yli 2,5 neliökilometriä ja sisältää arviolta tuhansia yksilöitä. Se on yksi maailman suurimmista dinosaurusten luukerrostumista ja on antanut paleontologeille uskomattomia tietoja ceratopsiaanien elämästä.
Mikä aiheutti niin valtavan joukkokuoleman? Todennäköisin selitys on joenylitys tulva-aikana. Lauma — ehkä tuhansia eläimiä — yritti ylittää leveää jokea, mutta tulvavesi oli liian syvä ja virta liian voimakas. Eläimet hukkuivat massana, ja niiden ruumiit ajautuivat yhdelle alueelle, missä ne hautautuivat sedimentin alle.
Vastaavia tilanteita nähdään nykyisin gnuulaumoissa Afrikassa, kun ne ylittävät Mara-jokea. Yksittäisiä hukkumisia tapahtuu jatkuvasti, ja satunnaiset massahukkumiset kymmenistä tai sadoista eläimistä kerralla ovat tavallisia. Keskipiikin joukkokuolema 76 miljoonaa vuotta sitten oli saman ilmiön muinainen ilmentymä — mutta paljon suuremmassa mittakaavassa.
Mitä bone bed -löydöt ovat opettaneet
Tuhansien yksilöiden fossiilit mahdollistavat tilastollisen tutkimuksen, jota pienemmät löydöt eivät salli. Centrosauruksen bone bedit ovat paljastaneet merkittäviä tietoja ceratopsiaanien elämästä:
Laumaelämä oli selvästi todellista — ceratopsiaanit eivät eläneet yksittäin vaan suurissa laumoissa. Tämä oli tiedossa aiemminkin pienemmistä löydöistä, mutta Hilda Mega-Bonebed vahvisti sen laajamittaisena ilmiönä.
Populaation ikärakenne: bone bedistä löytyy kaikenikäisiä yksilöitä — juuri kuoriutuneita poikasia, nuoria, puolikasvuisia ja aikuisia. Tämä osoittaa, että laumaelämä oli ympärivuotista eivätkä sukupolvet olleet erillään.
Kasvuvauhti: nuorten yksilöiden luiden kasvuvyöhykkeiden tutkiminen on paljastanut, että Centrosaurus kasvoi nopeasti — saavuttaen lähes täyden kokonsa noin 5–7 vuodessa. Tämä on huomattavasti nopeampaa kuin nykyisten suurten matelijoiden kasvunopeus.
Yksilöllinen vaihtelu: nenäsarvien ja kaulurimuodon vaihtelu on suurta, mutta kaikki yksilöt sopivat selvästi samaan lajiin. Tämä auttaa ymmärtämään, millaista lajinsisäistä vaihtelua oli ceratopsiaaneilla, ja varoittaa virheellisestä lajien erottamisesta pelkän piirrevaihtelun perusteella.
Muutto ja ekologia
Laumaelämän todistus on johtanut spekulaatioihin keskipiikin elämäntapojen muuttoliikehdiintymiseen. Jos lauma oli niin suuri kuin bone bedit viittaavat — tuhansia yksilöitä — se ei voinut pysyä yhdellä alueella kovin pitkään. Ravinto loppuisi nopeasti.
Todennäköisin selitys on kausittainen muutto. Laumat saattoivat muuttaa pohjoiseen kesäksi, jolloin kasvillisuus oli rikkaimmillaan, ja palata etelään talveksi. Tämä muistuttaa nykyisten gnuujen ja kariburen käyttäytymistä. Joenylitykset olisivat olleet muuttomatkan riskihetkiä, ja joukkokuolemat olisivat tapahtuneet juuri näissä hetkissä.
Dinosaur Provincial Park — UNESCO:n maailmanperintökohde — on edelleen aktiivinen paleontologinen tutkimuskohde. Uusia Centrosaurus-fossiileja löytyy vuosittain, ja jokainen uusi yksilö lisää palan kokonaiskuvaan. Keskipiikin bone bed -perintö on paleontologian ehdoton aarreaitta.
Lue lisää sarvikuonodinosauruksista: Triceratops · Protoceratops · Styracosaurus · Pachyrhinosaurus · Chasmosaurus · Kaikki sarvikuonodinosaurukset →