Sarcolestes – Lihavaras — Euroopan vanhin ankylosauridi
Dino-kortti
- Nimi: Sarcolestes leedsi
- Suomeksi: Lihavaras
- Nimen merkitys: ”Lihavaras” (kreikan sarx + lestes)
- Eli: Keskijura, noin 165–161 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Englanti (Cambridgeshire, Oxford Clay -muodostuma)
- Pituus: Arviolta 3 metriä (epävarma)
- Paino: Arviolta 200–400 kg (epävarma)
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Euroopan vanhin tunnettu ankylosauridi, tunnetaan vain yhdestä alaleuan fragmentista, nimi harhaanjohtava (ei ollut lihansyöjä), tärkeä evoluutiollinen todiste
Sarcolestes on Euroopan vanhin tunnettu ankylosauridi — harvinainen ja fragmentaarinen mutta evoluutiollisesti merkittävä laji jurakauden Englannista. Sen nimi tarkoittaa ”lihavarasta” kreikan sarx (liha) ja lestes (varas) sanoista — harhaanjohtava nimi, koska laji oli todennäköisesti kasvinsyöjä. Suomeksi lajia voidaan kutsua lihavaraaksi sen nimen mukaisesti.
Laji eli keskijurakaudella noin 165–161 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Englannin Cambridgeshiressä. Sen koko on epävarma fragmentaarisen fossiiliaineiston takia, mutta arviot viittaavat noin 3 metrin pituuteen — pienehkö ankylosauridi.
Vain yksi luu
Sarcolestes tunnetaan vain yhdestä alaleuan fragmentista — pienestä luunpalasta, josta löytyi ankylosauruksille tyypillisiä piirteitä: osteodermi-luukudosta leuan pinnalla ja hampaita, jotka viittaavat kasvinsyöjään. Tämä on äärimmäisen vähäinen fossiiliaineisto, mutta se riittää sijoittamaan lajin ankylosauridien joukkoon.
Nimi ”lihavaras” annettiin 1893, kun löytäjä Richard Lydekker luuli luun kuuluvan petoeläimelle. Myöhemmin selvisi, ettei kyseessä ollut teropodi vaan panssaridinosaurus — mutta nimi jäi pysyväksi. Edmontonian kattava fossiiliaineisto ja tämän lajin yksi luu ovat ääripäitä — mutta molemmat ovat tieteellisesti tärkeitä.
Miksi niin tärkeä?
Vaikka Sarcolestes tunnetaan vain yhdestä luusta, se on merkittävä kahdesta syystä:
Ensinnäkin se on Euroopan vanhin tunnettu ankylosauridi — 165 miljoonaa vuotta vanha. Tämä todistaa, että ankylosaurit olivat läsnä Euroopassa jo keskijurakaudella, paljon aiemmin kuin useimmat tunnetut lajit. Dacentruruksen stegosaurit elivät samaan aikaan — Euroopan jurakaudella molemmat panssaridinosauriryhmät olivat jo olemassa.
Toisekseen se on tärkeä biogeografinen todiste — ankylosaurien levinneisyys Euroopassa keskijurakaudella viittaa siihen, että ryhmä levisi nopeasti sen jälkeen, kun se kehittyi. Talaruruksen ja Jinyunpeltan aasialaiset lajit ovat paljon myöhempiä — tämä löytö todistaa, kuinka varhain ryhmä saavutti Euroopan.
Oxford Clay -muodostuma
Fossiili löydettiin Oxford Clay -muodostumasta Englannista — samalta alueelta, josta tunnetaan myös merimatelijoita kuten Plesiosaurus ja Liopleurodon. Keskijurakaudella Englannin alue oli matalan meren rannikkoa, ja se eli rannikkoalueilla tai pienillä saarilla.
Oxford Clay on tuottanut paleontologeille satoja fossiileja — mutta maanpäällisten eläinten fossiilit ovat harvinaisia, koska alue oli pääasiassa merenalaista. Tämä löytö on poikkeuksellinen juuri siksi — se on yksi harvoista maanpäällisistä dinosauruksista tästä meriympäristöstä. Hesperosauruksen pohjoisamerikkalaiset stegosaurit elivät mantereisemmissa olosuhteissa — Euroopan olosuhteet olivat hyvin erilaiset.
Fragmentaaristen fossiilien arvo
Laji on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin luunpala voi olla tieteellisesti korvaamaton. Paleontologit eivät tarvitse kokonaista luurankoa johtopäätöksiin — oikein analysoidut fragmentit voivat kertoa eläimen ryhmän, ruokavalion ja maantieteellisen leviämisen. Se osoittaa, ettei paleontologiassa kannata väheksyä pieniä löytöjä.
Sarcolestes-lajin perintö
Se on fragmentaarinen mutta korvaamaton — Euroopan vanhin ankylosauridi, joka todistaa ryhmän varhaisen levinneisyyden. Laji muistuttaa meitä siitä, kuinka vähäisistä todisteista paleontologit voivat rakentaa merkittäviä johtopäätöksiä. Joskus yksi luu riittää muuttamaan käsityksemme kokonaisen dinosaurusryhmän historiasta.
Tutustu muihin panssaridinosauruksiin