Zuul crurivastator – Säärenmurskaaja – Ghostbusters-elokuvan dinosaurus
Dino-kortti:
- Nimi: Zuul crurivastator
- Suomeksi: Säärenmurskaaja
- Nimen merkitys: Sukunimi viittaa Ghostbusters-elokuvan (1984) Zuul-hahmoon, Gozerin portinvartijaan; lajinimi crurivastator on latinaa, crus = sääri, vastator = murskaaja
- Eli: Myöhäinen liitukausi (keski-campan), noin 76,2–75,2 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat, Montana, Hill County (lähellä Havrea), Judith River -muodostuman Coal Ridge -jäsen
- Pituus: Noin 6 metriä
- Paino: Noin 2,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pohjois-Amerikan täydellisin tunnettu ankylosauridi, 52 cm pitkä häntänuija, ~2,1 m pitkä häntä piikkeineen, säilyneitä pehmytkudoksia (iho, keratiinipinnoite), lajinsisäisten taisteluiden todisteita kyljissä, ~50 cm pitkä kallo
Säärenmurskaaja on yksi täydellisimmistä ankylosaurifossiileista koskaan löydetty ja laji, jonka nimi herättää välittömän hymyn paleontologien ja popkulttuurin ystävien parissa. Sukunimi viittaa 1984 ilmestyneen Ghostbusters-elokuvan kuuluisaan demonihahmoon, Gozerin portinvartijaan, jonka pää muistuttaa hämmästyttävällä tavalla tämän eläimen kalloa. Lajinimi crurivastator on latinaa kreikan kautta: crus tarkoittaa sääriä ja vastator murskaajaa – viitaten massiivisen häntänuijan tehoon.
Laji eli myöhäisellä liitukaudella noin 76 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikan Judith River -muodostumassa Montanassa. Aikuinen yksilö oli 6 metriä pitkä ja painoi noin 2,5 tonnia – samankokoinen kuin nykyinen valkoinen sarvikuono. Zuul crurivastator kuului ankylosauridien ryhmään, sukulaisuussuhteen kannalta lähinnä Scolosaurusta ja Dyoplosaurusta, ei niinkään tunnetumpaa Ankylosaurusta tai Euoplocephalusta.
Löytö ja tutkimushistoria
Holotyyppi (ROM 75860) löydettiin 16. toukokuuta 2014 lähellä Havren kaupunkia Hill Countyn alueella Pohjois-Montanassa. Theropoda Expeditions LLC -niminen kaupallinen paleontologinen retkikunta oli kaivamassa tyrannosauridin (todennäköisesti Gorgosauruksen) luustoa, kun mini-kaivurin operaattori 12 metrin korkuista pintamaata poistaessaan osui ankylosaurin häntänuijaan. Yllätys oli mittava: löytö osoittautui lähes täydelliseksi ja artikuloiduksi ankylosaurin luurangoksi, joka oli säilynyt poikkeuksellisen pristiinissä kunnossa, koska sitä ei ollut altistettu pintaeroosiolle.
Eläin oli haudattu selälleen päin (ylösalaisin), mikä auttoi sen täydellistä säilymistä. Häntä, lantio ja selkänikamat olivat artikuloituneet (alkuperäisessä asennossaan), kun taas pään edusosa oli osittain disartikuloitunut, mutta lähellä alkuperäistä paikkaansa. Luustoa otettiin maasta kahdessa suuressa lohkossa hiekkakivikonkretioissa – niistä isoin, ruumiinosan sisältänyt, painoi yli 15 tonnia. Theropoda Expeditions kutsui näytettä työnimellä ”Sherman”.
Royal Ontario Museum (ROM) hankki näytteen kesäkuussa 2016 Louise Hawley Stone Charitable Trustin tuella. Victoria Arbour ja David Evans kuvasivat lajin tieteellisesti 10. toukokuuta 2017 Royal Society Open Science -lehdessä otsikolla ”A new ankylosaurine dinosaur from the Judith River Formation of Montana, USA, based on an exceptional skeleton with soft tissue preservation”. Tutkijat tunnistivat välittömästi yhtäläisyyden Ghostbusters-elokuvan Gozerin portinvartija -hirviöön – kallon sarvet silmien ympärillä ja leveä, demoninen ilme tekivät vertauksesta luonnollisen.
Ghostbusters-yhteys
Lajin nimeäminen Ghostbusters-hirviön mukaan ei ollut kevytmielistä – kallon muoto todella muistuttaa elokuvan demonihahmoa. Litteä, leveä kuono pyöreällä etuosalla, sarvimaiset koristukset otsalla ja kaksi sarviparia silmien takana tekivät vertauksesta sopivan. Kallo itsessään on noin 50 cm pitkä – yksi suurimmista tunnetuista ankylosauriinin kalloista koko Laramidialta.
Tämä popkulttuuriviittaus on tehnyt lajista yhden tunnetuimpia uusia dinosauruslöytöjä 2010-luvulla. Ghostbusters-yhteys toi sen miljoonien tietoisuuteen – ihmiset, jotka eivät normaalisti kiinnostu paleontologiasta, innostuivat dinosauruksesta, joka on nimetty heidän suosikkielokuvansa mukaan. Royal Ontario Museum hyödynsi tätä yhteyttä omassa ”Destroyer of Shins” -näyttelyssään, joka avattiin yleisölle joulukuussa 2017.
Täydellinen häntänuija
Tämän lajin häntänuija on yksi parhaiten säilyneistä ankylosaurien häntänuijista koskaan. Massiivinen luinen nuija hännän päässä on 52 cm pitkä – pidempi kuin koko kallo – ja koko häntä on lähes 2,1 metriä pitkä piikkeineen. Sen ympärillä on osteodermipaina ja koristuksia, jotka yleensä irtoavat fossiloitumisprosessissa. Itse nuijan pinta on poikkeuksellisen dorsoventraalisesti litteä, korkeus-pituus-suhteen ollessa alle 0,20 – tämä on yksi Zuul crurivastator -lajia määrittävistä autapomorfioista ja erottaa sen vastaavista aasialaisista ankylosauriineista, joiden nuijat ovat suhteellisesti korkeampia.
Nimi ”säärien murskaaja” viittaa häntänuijan käyttöön. Biomekaaniset analyysit osoittavat, että ankylosaurien häntänuija pystyi murtamaan tyrannosauri-kokoisen petoeläimen jalan yhdellä iskulla. Victoria Arbourin aiempien tutkimusten mukaan iskun energia oli verrattavissa nykyisen sledgehammerin lyöntiin, ja yhdistettynä noin 60 cm leveään luiseen päähän ase oli tehokas paitsi murskaamaan, myös rikkomaan suuria luita. Tämä teki tästä lajista vaarallisen kohteen – paikallinen tyrannosauridi Gorgosaurus joutui välttämään tätä panssaroitua tankkia tai kohtasi katastrofaaliset seuraukset. Tyrannosaurus rex eli vasta noin 8 miljoonaa vuotta myöhemmin, joten sen ja tämän montanalaisen tankin tiet eivät koskaan kohdanneet.
Lajinsisäiset taistelut – tieteellinen sensaatio
Hämmästyttävin löytö lajin fossiilista on vuonna 2022 raportoitu kyljen panssariosteodermien epäsymmetria. Victoria Arbour, Lindsay Zanno ja David Evans julkaisivat Biology Letters -lehdessä joulukuussa 2022 tutkimuksen otsikolla ”Palaeopathological evidence for intraspecific combat in ankylosaurid dinosaurs”. Sen mukaan kyljen molempien puolten lantion alueen osteodermissä näkyy vaurioita, jotka olivat parantuneet jo eläimen elossa ollessa.
Vaurioiden symmetrinen sijainti molemmilla kyljillä lantion seudussa – ei satunnaisesti ympäri ruumista – on tärkeä todiste. Tutkijat tulkitsevat nämä vauriot toisen ankylosaurin häntänuijan jäljiksi – ei petoeläimen tekemiksi. Tämä on yksi parhaita todisteita siitä, että ankylosaurit käyttivät häntänuijiaan lajinsisäisiin dominanssitaisteluihin – koiraat löivät toisiaan häntänuijalla samaan tapaan kuin nykyiset puhveli-eläimet ”flank-buttingia” tai kirahvit ”necking”-taisteluja.
Tämä muuttaa käsityksemme häntänuijan tarkoituksesta – se ei ollut pelkästään puolustusase petoeläimiä vastaan, vaan myös sosiaalinen ase lajitovereiden kanssa käytäviin taisteluihin. Häntänuijan kehitys saattoi olla pitkälti seksuaalisen valinnan tulosta, jossa parhaat häntänuijat menestyivät reviirikamppailuissa ja parittelussa. Tutkijat huomauttivat lisäksi, että häntänuijan koko vaihtelee paljon eri lajeissa ja kehittyy myöhemmin yksilön kasvuvaiheissa – piirteitä, jotka ovat tyypillisiä seksuaalisesti valituille rakenteille.
Pehmytkudosjäänteet – ”dinosaurusmummio”
Kuten Borealopelta, myös tästä lajista on löydetty pehmytkudosjäänteitä – ihon tekstuuria, keratiinipiikkejä ja mahdollisia pigmenttijälkiä. Itse asiassa fossiilia on kuvattu ”dinosaurusmummioksi” sen poikkeuksellisen pehmytkudossäilymisen vuoksi. Useita osteodermejä ja pieniä kosmeettisia luustoja (ossikkeleitä) on säilynyt alkuperäisillä paikoillaan koko selän ja kyljen alueella.
Lisäksi piikkien ja muiden ulkonemien keratiinipinnoitteita on säilynyt mustana kalvona kivessä. Tämä todistaa, että eläimen iho oli päällystetty mosaiikkimaisella suomu- ja keratiinikerroksella, joka antoi sille jäykkyyden ja suojan lisäksi todennäköisesti voimakkaita värejä ja kuvioita. Häntänikamien yhteydessä on säilynyt myös pieniä epidermaalisia suomuja ilman luista ydintä – ne muodostavat poikittaisia rivejä hännän osteodermien välissä.
Vuonna 2017 Säärenmurskaaja oli ensimmäinen pohjoisamerikkalainen ankylosauridi, jonka sekä kallo että häntänuija olivat hyvin säilyneitä yhdessä luurangossa. Tämä mahdollisti vertailun muiden ankylosaurien (Euoplocephalus, Scolosaurus, Dyoplosaurus) kanssa, ja kladistinen analyysi sijoitti sen Scolosauruksen ja Dyoplosauruksen lähisukulaiseksi.
Judith River -muodostuman ekosysteemi
Säärenmurskaaja eli Bear Paw -meren rannikkotasangoilla, Laramidian saarimantereella. Judith River -muodostuma on saman ikäinen kuin Albertan Oldman- ja Dinosaur Park -muodostumat sekä Montanan Two Medicine -muodostuma – yksi maailman rikkaimmista myöhäisen liitukauden ekosysteemeistä. Coal Ridge -jäsen, josta holotyyppi löytyi, on Judith River -muodostuman ylin osa ja edustaa kostean rannikkoympäristön sedimenttejä, jossa virtaavat joet kuljettivat sedimenttejä Bear Paw -mereen. Tämä antoi täydelliset olosuhteet fossiilien nopealle hautautumiselle ja siten poikkeukselliselle säilymiselle.
Lajin aikalaisia olivat tyrannosauridi Gorgosaurus, hadrosauridit Brachylophosaurus ja Probrachylophosaurus, sarvidinosaurus Mercuriceratops sekä ankylosauridi Scolosaurus. Tämä oli aikaa, jolloin ankylosauriinit kävivät läpi nopeaa evoluutiota Laramidian alueella, samoin kuin sarvidinosaurukset, hadrosauridit ja tyrannosauridit. Zuul crurivastator -lajin löytö täyttääkin merkittävän aukon ankylosauriinien kerrosjärjestyksessä – sen ikä asettuu juuri Albertan vanhemman Scolosauruksen ja sen jälkeen elävän Dyoplosauruksen väliin.
Valmistustyö museossa
Holotyypin valmistustyö on ollut monivuotinen ja vaativa prosessi. Tällaisten massiivisten luulohkojen preparointi vaatii erittäin taitavaa käsityötä, ja virheen kustannukset voivat olla katastrofaaliset – hieman liian aggressiivinen kaivinkoneen ote voi tuhota pehmytkudoksen, joka on säilynyt miljoonia vuosia. Royal Ontario Museumin tutkijatiimi Zuul crurivastator -luustoa käsitellessään käytti hienomekaanisia työkaluja ja CT-skannauksia ohjaamaan jokaista vaihetta.
Kallon ja hännän alkuperäinen preparointi tehtiin jo Theropoda Expeditions -yrityksen tiloissa ennen myyntiä museolle. Toinen, kallon ja torson sisältänyt valtava lohkare painoi noin 16 tonnia, ja sen täydellinen preparointi jatkui vielä useita vuosia museon hankinnan jälkeen. Vuoteen 2022 mennessä lähes koko vartalo oli paljastettu, mukaan lukien kyljet ja niiden osteodermit, joista 2022-tutkimus paljasti taisteluvauriot.
ROM järjesti yleisölle erityisen ”preparoinnin pelisi seuranta” -mahdollisuuden – kävijät pystyivät katsomaan, kuinka tutkijat työskentelivät fossiilin parissa lasin takana. Tämä on tehnyt löydöstä yhden museon näkyvimpiä tutkimusprojekteja ja vienyt sen tieteellisen prosessin lähemmäs yleisöä kuin useimmat muut paleontologiset projektit.
Tieteellinen perintö
Säärenmurskaaja on ankylosaurien tutkimuksen merkkipaalu – täydellinen fossiili, joka paljastaa sekä puolustuksen, sosiaalisen käyttäytymisen että pehmytkudosten yksityiskohtia samasta yksilöstä. Se on myös popkulttuurin ja paleontologian hauska risteytys – Ghostbusters-nimi teki siitä tunnetun myös dinosaurustieteen ulkopuolella, mikä on harvinaista paleontologian löydöksille.
Royal Ontario Museumin näyttelytyö on tehnyt tästä lajista yhden museon suosituimmista nähtävyyksistä. Se osoittaa, että popkulttuurinen viittaus voi olla markkinointivaltti ja tieteellisesti rehellinen samaan aikaan – jokainen, joka tunsi Ghostbusters-elokuvan, voi nyt yhdistää sen 76 miljoonaa vuotta vanhaan dinosaurukseen, joka on yhtä uskomaton kuin elokuvan demoni. Tulevien vuosien tutkimukset tämän lajin osalta jatkavat varmasti paljastusten sarjaa – sekä lajinsisäisestä käyttäytymisestä että pehmytkudosten kemiallisesta koostumuksesta.