Borealopelta – Pohjolan kilpi — parhaiten säilynyt dinosaurus maailmassa
Dino-kortti
- Nimi: Borealopelta markmitchelli
- Suomeksi: Pohjolan kilpi
- Nimen merkitys: ”Pohjoinen kilpi” (latinan borealis + kreikan pelte)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 110 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Kanada (Alberta, Suncor-öljyhiekkakaivos)
- Pituus: 5,5 metriä
- Paino: Arviolta 1,3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Parhaiten säilynyt panssaridinosaurus koskaan (3D-fossiili ihon, panssarin ja pigmenttien kanssa), todellinen väritys selvitetty (punaruskea vastavaritys), öljyhiekkakaivoksesta löydetty, nodosauridi
Borealopelta on parhaiten säilynyt dinosaurus, joka on koskaan löydetty — fossiili, joka näyttää enemmän nukkuvalta eläimeltä kuin 110 miljoonaa vuotta vanhalta kiveltä. Sen nimi tarkoittaa ”pohjoista kilpeä” latinan borealis (pohjoinen) ja kreikan pelte (kilpi) sanoista. Suomeksi lajia voidaan kutsua Pohjolan kilveksi.
Se eli varhaisella liitukaudella noin 110 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Kanadan Albertassa. Aikuinen yksilö oli 5,5 metriä pitkä ja painoi noin 1,3 tonnia — keskikokoinen nodosauridi, jonka fossiili on mullistanut käsityksemme dinosaurusten ulkonäöstä.
Uskomaton fossiili
Borealopeltan fossiili löydettiin 2011 Suncor-öljyhiekkakaivoksesta Albertassa. Kaivostyöntekijä Shawn Funk huomasi kaivinkoneen kauhassa oudon kiven, joka osoittautui dinosauruksen fossiliksi. Mutta tämä ei ollut tavallinen fossiili — se oli kolmiulotteisesti säilynyt, ihon, panssarilevyjen ja jopa pigmenttien kanssa.
Useimmat dinosaurusfossiilit ovat litistyneitä luita. Pohjolan kilven fossiili on täydellinen 3D-muotti eläimen eturuumiista — kuin patsas, joka on tehty kivestä. Ihon tekstuuri, panssarilevyjen kuviointi ja olkapiikkien muoto ovat kaikki nähtävissä paljaalla silmällä. Se on paleontologian läheisin vastine ”aikakoneen valokuvalle”.
Todellinen väritys — punaruskea vastavaritys
Vuonna 2017 tutkijat Caleb Brown ja kollegat julkaisivat hämmästyttävän tutkimuksen: Borealopeltan todellinen väritys oli rekonstruoitavissa melanosomianalyysilla. Tulokset paljastivat punaruskean vastavarityksen — tumma selkä ja vaaleat jalat/vatsa.
Vastavaritys on suojaväritys, jota käyttävät nykyiset eläimet (kuten antilopit ja monet kalat) — tumma yläpuoli ja vaalea alapuoli häivyttävät eläimen muotoa valon ja varjon vaikutuksesta. Tämä tarkoittaa, että vaikka Pohjolan kilpi oli 1,3 tonnia painava panssaroitu jättiläinen, se silti tarvitsi suojaväritystä — todiste siitä, kuinka vaarallisia sen aikakauden petoeläimet olivat.
Zuul crurivastatorin massiivinen häntänuija ja Pinacosauruksen nuorien yksilöiden joukkofossiilit osoittavat, kuinka monin eri tavoin panssaridinosaurukset selvisivät petoeläinten maailmassa.
Öljyhiekasta museoon
Fossiili valmisteltiin yli 7 000 tunnin käsityöllä Royal Tyrrell Museumin laboratoriossa. Preparaattori Mark Mitchell työskenteli yksinään vuosia irrottaen kiveä millimetri kerrallaan dinosauruksen ympäriltä. Lajinnimi markmitchelli kunnioittaa hänen uskomattoman kärsivällistä työtään.
Pohjolan kilpi on nykyään Royal Tyrrell Museumin päänäyttelyesine Drummhellerissä, Albertassa. Se on yksi maailman suosituimpia dinosaurusnäyttelyitä — kävijät seisovat hämmästyneinä eläimen edessä, joka näyttää siltä kuin se olisi kuollut eilen eikä 110 miljoonaa vuotta sitten.
Miten fossiili säilyi näin hyvin?
Borealopeltan poikkeuksellinen säilyminen johtuu nopeasta hautautumisesta merenpohjaan. Eläin kuoli todennäköisesti joenrannalla ja sen ruumis huuhtoutui mereen, missä se vajosi pohjaan ja peittyi nopeasti hienojakoisella sedimentillä. Meren pohjan hapettomat olosuhteet estivät hajoamisen, ja mineraalit korvasivat pehmytkudokset vähitellen.
Tämä prosessi on äärimmäisen harvinainen — siksi vastaavia 3D-fossiileja ei juuri tunneta. Stegouros ja Liaoningosaurus ovat hyvin säilyneitä panssaridinosauruksia, mutta mikään ei yllä Pohjolan kilven tasolle.
Borealopeltan perintö
Pohjolan kilpi on paleontologian kruununjalokivi — fossiili, joka on mullistanut käsityksemme dinosaurusten ulkonäöstä ja värityksestä. Se todistaa, että jopa massiiviset panssaridinosaurukset tarvitsivat suojaväritystä, mikä kertoo valtavasti mesotsooisen aikakauden ekologiasta. Jokainen museon kävijä, joka seisoo tämän fossiilin edessä, näkee todellisen dinosauruksen — ei luita tai rekonstruktiota, vaan eläimen itsensä kivettyneen muotokuvan.
Tutustu muihin panssaridinosauruksiin