Achelousaurus horneri – Sarvenmenetyslisko – kreikan jumala ceratopsidina
Dino-kortti:
- Nimi: Achelousaurus horneri
- Suomeksi: Sarvenmenetyslisko
- Nimen merkitys: Viittaa kreikan mytologian Acheloos-jokijumalaan, joka menetti sarvensa Herakleelle; lajinimi horneri kunnioittaa paleontologi Jack Horneria
- Eli: Myöhäinen liitukausi (myöhäinen kampani), noin 74 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat, Montana (Two Medicine -muodostuman ylin kerros)
- Pituus: Noin 6 metriä
- Paino: Arviolta 3 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Ei sarvia, vaan paksut luukyhmyt nenässä ja silmien takana, kaksi pitkää piikkiä kaulurin takareunassa, kuuluu Pachyrostra-klaadiin, evoluutiollinen välimuoto
Sarvenmenetyslisko on yksi paleontologian kummallisimmista sarvidinosauruksista, sillä se on ceratopsidi, jolta puuttuvat sarvet kokonaan. Sukunimi viittaa kreikan mytologian Acheloos-jokijumalaan, joka taisteli sankari Herakleeksen kanssa Deianeiran kädestä ja menetti yhden sarvistaan. Mytologiassa Acheloos pystyi myös muuttamaan muotoaan moniksi olennoiksi, mikä on osuva nimi lajille, joka näyttää yhdistävän muiden sarvidinosaurusten piirteitä. Lajinimi horneri kunnioittaa amerikkalaista paleontologi Jack Horneria, joka johti holotyypin löytöryhmää. Tällainen kyhmypäinen dinosaurus on yksi koko ryhmän erikoisimmista lajeista.
Achelousaurus horneri eli myöhäisellä liitukaudella myöhäisessä kampani-vaiheessa, noin 74 miljoonaa vuotta sitten Montanan Two Medicine -muodostumassa. Aikuinen yksilö oli noin 6 metriä pitkä ja painoi arviolta 3 tonnia, joten kyseessä oli kookas centrosauriini. Vaikka laji oli menettänyt sarvensa, se kompensoi niiden puutetta muilla näyttävillä rakenteilla. Hakusanana Achelousaurus dinosaurus johtaa juuri tähän lajiin, joka oli kokoluokaltaan vaikuttava eläin oman aikansa ekosysteemissä.
Löytö ja tutkimushistoria
Holotyyppi MOR 485 kaivettiin esiin vuonna 1987 Montanan Two Medicine -muodostuman ylimmästä kerroksesta. Kaivauksia johti Jack Horner, joka on yksi tunnetuimmista amerikkalaisista dinosaurustutkijoista. Holotyyppi on aikuisen yksilön kallo, joka on yli puolitoista metriä pitkä kaulurin piikit mukaan luettuna. Lisämateriaalia, mukaan lukien nuorempien yksilöiden kalloja, löytyi seuraavina vuosina, mikä auttoi tutkijoita ymmärtämään lajin kasvua ja yksilönkehitystä entistä paremmin.
Scott Sampson kuvasi lajin tieteellisesti vuonna 1995 julkaisussa, jonka nimi oli ”Two new horned dinosaurs from the Upper Cretaceous Two Medicine Formation of Montana”. Samassa julkaisussa kuvattiin myös Einiosaurus, joka on toinen saman muodostuman centrosauriini ja osoittautui evolutiivisesti tärkeäksi sukulaiseksi. Sampson sijoitti lajin Centrosaurinae-alaperheeseen, ja se on sittemmin liitetty Pachyrhinosaurini-tribuun ja erityisesti Pachyrostra-klaadiin yhdessä Pachyrhinosauruksen kanssa. Yhteensä Achelousaurus horneri tunnetaan kolmesta kallosta ja jonkin verran muusta luumateriaalista, ja kaikki ne ovat tallessa Museum of the Rockies -museossa Montanassa.
Kyhmyt sarvien tilalla
Lajin hämmästyttävin piirre on, että siellä missä useimmilla sarvidinosauruksilla on sarvia, eli nenässä ja silmien yläpuolella, tällä lajilla on sen sijaan paksut, pyöreät luukyhmyt. Nenäkyhmy oli suuri ja rosoinen, ja silmien takana oli kaksi pienempää kyhmyä. Nämä eivät ole katkenneiden sarvien tynkiä vaan itsenäisiä rakenteita, jotka sijaitsevat juuri samoilla paikoilla kuin muiden lajien sarvet. Tämä antaa kallolle ulkonäön, jossa sarvet näyttäisivät kuin revityn pois. Pinnaltaan rosoiset kyhmyt olivat eläessä todennäköisesti sarveiskerroksen peitossa, mikä teki niistä entistä massiivisemman näköisiä.
Kyhmyjen tehtävä oli todennäköisesti lajintunnistus ja yksilöiden väliset valtataistelut. Eläimet saattoivat työntää toisiaan kyhmyillä kuten nykyiset biisonit tai myskihärät, eli pää vasten päätä ja voima voimaa vastaan. Terävät sarvet olisivat voineet aiheuttaa vakavia vammoja, mutta paksut kyhmyt mahdollistivat turvallisemmat lajinsisäiset mittelöt. Tämä on sama ratkaisu, jonka näemme eräillä nykyisillä märehtijöillä, eli kallon vahvistus ilman teräviä aseita. Tällainen kyhmypäinen dinosaurus kuten Achelousaurus horneri on hyvä esimerkki siitä, kuinka eläimet voivat kilpailla keskenään myös ilman vaarallisia sarvia.
Acheloos, muodonmuuttaja
Lajin nimi on yksi paleontologian onnistuneimmista mytologisista viittauksista. Kreikan Acheloos oli jokijumala, jolla oli sarvet kuten monilla muillakin jokijumalilla. Hän taisteli sankari Herakleeksen kanssa Deianeiran kädestä ja menetti taistelussa yhden sarvistaan. Kun otetaan huomioon, että lajin kasvoissa näyttää siltä kuin sarvet olisi revitty pois ja niiden tilalle olisi jäänyt rosoiset kohoumat, viittaus on osuva ja kekseliäs.
Acheloos oli kuitenkin myös muodonmuuttaja, sillä hän pystyi muuttamaan muotoaan moniksi olennoiksi. Tämä on viittaus siihen, että Sarvenmenetyslisko näyttää yhdistävän muiden sarvidinosaurusten piirteitä, eli Einiosauruksen kaulurin kaksi piikkiä ja Pachyrhinosauruksen kyhmyt samassa yksilössä. Nimi on siten kaksinkertainen kunnianosoitus sekä mytologialle että lajin erikoiselle evolutiiviselle asemalle. Harva dinosaurus on saanut yhtä monikerroksista ja tarkkaan harkittua nimeä. Nimen keksinyt Scott Sampson onnistui vangitsemaan yhteen sanaan sekä lajin ulkonäön että sen aseman muiden lajien välimuotona.
Evoluutiollinen välimuoto
Sarvenmenetyslisko on paleontologeille erityisen arvokas, koska se edustaa evolutiivista välivaihetta sarvellisten ja sarvettomien centrosauriinien välillä. Montanan Two Medicine -muodostumasta tunnetaan ajallinen sarja toisiaan seuraavia lajeja: Styracosaurus pitkine pystysuorine nenäsarvineen, Stellasaurus välimuotona, Einiosaurus alaspäin kaartuvine nenäsarvineen, tämä laji sarvien tilalle kasvaneine kyhmyineen ja lopulta Pachyrhinosaurus massiivisine kyhmyineen ilman sarvia.
Tämä sarja osoittaa, kuinka sarvet muuttuivat kyhmyiksi muutamassa miljoonassa vuodessa. Kyseessä on dramaattinen evolutiivinen muutos, joka on yksi parhaiten dokumentoiduista koko sarvidinosaurusten historiassa. Tutkijat ovat ehdottaneet, että koko sarja saattaa olla anageneettinen kehityslinja, eli yhden lajin asteittainen muuttuminen toiseksi ajan myötä. Tällainen kyhmypäinen dinosaurus tarjoaa siis harvinaisen selkeän ikkunan siihen, miten merkittävät anatomiset muutokset etenivät vaihe vaiheelta. Useimpien dinosauruslajien kohdalla tällaista yhtenäistä kehityssarjaa ei tunneta, vaan tutkijoiden on pääteltävä sukulaisuussuhteet hajanaisemmista löydöistä. Samaan aikaan toisaalla kehittyivät aivan toisenlaiset rakenteet, kuten Vagaceratopsin koukkupiikit, mikä osoittaa evoluution monihaaraisuuden.
Kaulurin piikit
Vaikka lajin kasvoista puuttuivat sarvet, sen kaulus oli varustettu kahdella pitkällä piikillä takareunassa. Nämä piikit sojottivat taaksepäin ja olivat näyttäviä, ikään kuin korvaten kasvojen koristelun puutteen. Kaulus itsessään oli pyöreähkö ja keskikokoinen, eikä siinä ollut yhtä runsasta koristelua kuin joillakin muilla lajeilla.
Tämä yhdistelmä, eli sarveton pää ja piikikäs kaulus, on ainutlaatuinen ja erottaa lajin monista muista sarvidinosauruksista. Myös Einiosauruksella oli kaksi piikkiä kaulurin takaosassa, mikä yhdistää nämä kaksi lajia tiiviisti toisiinsa ja tukee ajatusta niiden läheisestä sukulaisuudesta. Piikkien sijainti ja muoto ovat tärkeitä tunnusmerkkejä, joiden avulla tutkijat erottavat eri centrosauriinilajit toisistaan. Kaulurin rakenne kertoo siten paljon lajin asemasta sukupuussa. Pachyrhinosauruksella vastaavat piikit olivat puolestaan siirtyneet kauemmas toisistaan ja osoittivat sivuille, mikä havainnollistaa rakenteen vähittäistä muuttumista sukulinjassa.
Two Medicine -muodostuma
Laji eli Montanan Two Medicine -muodostumassa, joka on yksi Pohjois-Amerikan rikkaimmista myöhäisen liitukauden fossiilialueista. Alueelta tunnetaan kymmeniä dinosauruslajeja, ja erityisesti centrosauriinien evolutiivinen sarja on poikkeuksellisen täydellinen, sillä siitä tunnetaan useita peräkkäisiä lajeja, joiden anatomia muuttuu asteittain. Tämä tekee alueesta paleontologeille korvaamattoman arvokkaan. Tällainen kyhmypäinen dinosaurus on vain yksi monista lajeista, jotka tekevät Two Medicine -muodostumasta niin merkittävän tutkimuskohteen.
Two Medicine -muodostuman ympäristö oli sisämaan tulvatasanko laajan sisämeren länsipuolella. Ilmasto oli puolikuiva, ja vesistöjä oli vähemmän kuin rannikkomaisemmissa kerrostumissa. Tämä erottaa lajin elinympäristön monista muista myöhäisen liitukauden ceratopsidien habitaateista, jotka sijaitsivat usein kosteammilla rannikkoalueilla. Erilaiset elinympäristöt saattoivat osaltaan vaikuttaa siihen, miksi eri alueiden sarvidinosaurukset kehittyivät niin erilaisiksi. Two Medicine -muodostuman kuiva ilmasto tarjosi oman erityisen kehyksensä näiden lajien evoluutiolle.
Tieteellinen perintö
Sarvenmenetyslisko on evolutiivisen muutoksen malliesimerkki, eli laji, joka todistaa, kuinka nopeasti ja dramaattisesti anatomia voi muuttua. Se on myös hauska paradoksi, sillä kyseessä on sarvidinosaurus ilman sarvia. Yhdessä muiden erikoisten lajien kanssa se osoittaa, kuinka valtavan monimuotoista sarvidinosaurusten evoluutio oli myöhäisellä liitukaudella. Harva laji havainnollistaa yhtä selkeästi sitä, ettei evoluutio aina lisää rakenteita vaan voi myös muuttaa tai poistaa niitä. Juuri tämä tekee lajista niin opettavaisen esimerkin biologian oppitunneille ja museonäyttelyihin.
Tämä laji muistuttaa siitä, ettei evoluutio kulje vain yhteen suuntaan, vaan joskus rakenteet katoavat sen sijaan, että ne kasvaisivat suuremmiksi. Pachyrhinosauruksen massiiviset kyhmyt ja muodonmuuttaja-Acheloosin myyttinen muodonmuutos ovat luontevia vertauskuvia tälle erikoiselle lajille. Sen tarina yhdistää kreikan mytologian, Montanan karjatilojen laidunmaat ja paleontologisen kenttätyön kiehtovalla tavalla. Achelousaurus horneri säilyttää paikkansa yhtenä sarvidinosaurusten evoluution kiehtovimmista ja opettavaisimmista lajeista.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä dinosaurus Achelousaurus oli?
Achelousaurus oli kookas kasvinsyöjä sarvidinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 74 miljoonaa vuotta sitten Montanassa. Se oli ceratopsidi, jolta puuttuivat sarvet kokonaan, ja niiden tilalla oli paksut luukyhmyt nenässä ja silmien takana.
Miksi Achelousauruksella ei ollut sarvia?
Sarvien tilalla sillä oli paksut luukyhmyt nenässä ja silmien takana. Laji edustaa evolutiivista välivaihetta, jossa centrosauriinien sarvet muuttuivat vähitellen kyhmyiksi muutamassa miljoonassa vuodessa. Kyhmyt toimivat todennäköisesti näyttäytymisessä ja lajitovereiden välisissä mittelöissä.
Mistä Achelousaurus sai nimensä?
Nimi viittaa kreikan mytologian Acheloos-jokijumalaan, joka menetti sarvensa taistelussa Herakleeksen kanssa. Lajinimi horneri kunnioittaa paleontologi Jack Horneria, joka johti holotyypin kaivauksia vuonna 1987.
Kuinka suuri Achelousaurus oli?
Achelousaurus oli noin 6 metriä pitkä ja painoi arviolta 3 tonnia. Sen kallo oli yli puolitoista metriä pitkä kaulurin piikit mukaan luettuna, joten kyseessä oli kookas centrosauriini. Se oli siis suunnilleen samankokoinen kuin sukulaisensa Pachyrhinosaurus.