Nasutoceratops titusi – Isokuonoinen sarvinaama – longhorn-sarvinen Utahin centrosauriini
Dino-kortti:
- Nimi: Nasutoceratops titusi
- Suomeksi: Isokuonoinen sarvinaama
- Nimen merkitys: Latinan nasutus (isokuonoinen) ja kreikan keras (sarvi) ja ops (kasvot); lajinimi titusi kunnioittaa paleontologi Alan Titusta
- Eli: Myöhäinen liitukausi (kampani), noin 76 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Yhdysvallat, eteläinen Utah (Kaiparowits-muodostuma, Grand Staircase-Escalante National Monument)
- Pituus: Noin 4,5 metriä
- Paino: Arviolta 1,5 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Pisimmät otsasarvet kaikista centrosauriineista, poikkeuksellisen suuri kuono, ilmaa sisältävät nenäluut, Avaceratopsin sisarlaji, yksinkertainen kaulus
Isokuonoinen sarvinaama on yksi erikoisimmista koskaan löydetyistä sarvidinosauruksista, sillä sen suuri kuono ja sivuille kaartuvat sarvet tekevät siitä enemmän muinaisen härän kuin tyypillisen ceratopsidin näköisen. Sukunimi yhdistää latinan sanan nasutus (isokuonoinen) ja kreikan sanat keras (sarvi) ja ops (kasvot). Lajinimi titusi kunnioittaa paleontologi Alan Titusta, joka on tehnyt monivuotista fossiilityötä Grand Staircase-Escalante National Monumentin alueella. Tällainen härkädinosaurus erottuu selvästi muista sarvidinosauruksista juuri erikoisen päänsä ansiosta.
Nasutoceratops titusi eli myöhäisellä liitukaudella kampani-vaiheessa, noin 76 miljoonaa vuotta sitten nykyisen Utahin alueella. Aikuinen yksilö oli noin 4,5 metriä pitkä ja painoi arviolta 1,5 tonnia, joten kyseessä oli keskikokoinen ceratopsidi. Erikoinen ulkonäkö korvasi kuitenkin sen, ettei laji ollut erityisen suuri. Holotyypin kallo oli noin 1,5 metriä pitkä, eli pää oli suuri suhteessa koko kehoon. Hakusanana Nasutoceratops dinosaurus johtaa juuri tähän lajiin, joka oli oman alueensa silmiinpistävimpiä eläimiä.
Löytö ja tutkimushistoria
Holotyypin UMNH VP 16800 löysi Eric Lund vuonna 2006 Kaiparowits-muodostumasta Grand Staircase-Escalante National Monumentin alueelta. Löytö tehtiin osana laajaa Kaiparowits-tutkimushanketta, jonka Utahin yliopisto oli aloittanut vuosituhannen alussa. Holotyyppi on lähes täydellinen nuoren aikuisen kallo postkraniaalimateriaalin kanssa, ja mukana on jopa harvinaisia ihojäänteitä, mikä tekee löydöstä poikkeuksellisen arvokkaan.
Laji kuvattiin tieteellisesti vuonna 2013, kun Scott Sampson, Eric Lund ja kollegat julkaisivat sen Proceedings of the Royal Society B -lehdessä. Vuonna 2016 Lund, Sampson ja Mark Loewen julkaisivat tarkemman uudelleenkuvauksen, joka syvensi ymmärrystä lajin anatomiasta. Yhteensä Nasutoceratops titusi tunnetaan kolmesta yksilöstä, joista holotyyppi on selvästi täydellisin. Useampi yksilö on auttanut tutkijoita varmistamaan, mitkä piirteet ovat lajille tyypillisiä ja mitkä yksilöllistä vaihtelua.
Härkämäiset sarvet
Lajin otsasarvet olivat ainutlaatuiset koko sarvidinosaurusten joukossa. Sen sijaan, että ne olisivat osoittaneet eteenpäin tai ylöspäin kuten Triceratopsilla, ne kaartuivat eteenpäin ja sivuille aivan kuten nykyisen texasilaisen longhorn-härän sarvet. Tämä antoi eläimelle leveän ja uhkaavan profiilin edestä katsottuna. Juuri tämä piirre teki isokuonoisesta sarvinaamasta enemmän härän kuin tyypillisen sarvidinosauruksen näköisen.
Lajin otsasarvet ovat pisimmät kaikista tunnetuista centrosauriineista, ja ne ulottuvat lähes kuonon kärkeen saakka. Tämä on merkittävää, koska centrosauriinit tunnetaan yleensä suurista nenäsarvistaan ja pienemmistä otsasarvistaan. Tämä laji oli täysi poikkeus tästä säännöstä. Sarvet olivat todennäköisesti lajinsisäisten taisteluiden ja parittelunäytön välineitä. Sivuille kaartuvat sarvet sopivat hyvin sivuttaiseen mittelöön, jossa kaksi yksilöä painoi toisiaan kyljittäin, aivan kuten nykyiset biisonit ja myskihärät. Tällainen härkädinosaurus erosi siten selvästi Lokiceratopsista, jolla näyttävin koristelu oli kaulurissa. Sarvien sijainti ja muoto kertovat siis paljon siitä, miten eläin todennäköisesti käyttäytyi ja kilpaili lajitovereidensa kanssa.
Suuri kuono
Lajin nimen mukainen piirre on sen poikkeuksellisen suuri ja syvä kuono. Useimmilla ceratopsideilla kuono on suhteellisen kapea, mutta tällä lajilla ulkonenän aukko on hyvin suuri suhteessa kallon kokoon. Lisäksi sen nenäluut ovat pneumaattiset eli ilmaa sisältävät, mikä tarkoittaa, että ne ovat sisältä ontot. Tutkijat pitävät tätä rakennetta lajille ominaisena erikoispiirteenä, jota ei tunneta yhdeltäkään muulta ceratopsidilta.
Paleontologit ovat esittäneet useita selityksiä suurelle kuonolle. Se saattoi sisältää laajemman hajuaistin, eli suuremmat hajuontelot, tai se saattoi toimia visuaalisena lajintunnistusmerkkinä. On myös mahdollista, että ontot nenäluut liittyivät ääntelyyn, jolloin eläin olisi voinut tuottaa erityisiä ääniä lajitovereilleen. Mikä tahansa selitys lieneekin oikea, suuri kuono on yksi Nasutoceratops titusi -lajin tunnusomaisimmista piirteistä ja antoi sille sen suomenkielisen nimen. Tällainen härkädinosaurus on hyvä esimerkki siitä, kuinka monipuolisia ceratopsidien kasvonpiirteet saattoivat olla.
Avaceratopsin sisarlaji
Fylogeneettisen analyysin mukaan lajin lähin sukulainen on Avaceratops, joka tunnetaan Montanasta. Yhdessä ne muodostavat Nasutoceratopsini-klaadin, joka on varhaisten centrosauriinien haara. Tämä ryhmä kehittyi todennäköisesti Pohjois-Amerikan eteläosissa, ja sen tunnistaminen oli merkittävä tieteellinen löytö. Klaadi paljastui nimenomaan tutkimalla lajien sukulaisuussuhteita tilastollisin ja vertailevin menetelmin.
Tämä klaadi tunnetaan lyhyen kuonon ja pitkien otsasarvien yhdistelmästä, eli juuri niistä piirteistä, jotka erottavat sen muista centrosauriineista. Useimmilla muilla centrosauriineilla on pidempi kuono ja lyhyemmät otsasarvet, joten Nasutoceratopsini-ryhmä edustaa selvää poikkeusta. Ryhmän tunnistaminen osoitti, että centrosauriinien monimuotoisuus oli vielä suurempi kuin aiemmin tiedettiin. Se myös auttoi ymmärtämään, miten eri sarvidinosaurusten haarat erikoistuivat omiin suuntiinsa myöhäisellä liitukaudella. Tällaisten klaadien tunnistaminen on tärkeää, koska se paljastaa, kuinka monta erilaista kehityslinjaa ryhmän sisällä eli rinnakkain.
Eteläinen Laramidia
Laji eli eteläisellä Laramidialla, eli myöhäisen liitukauden Pohjois-Amerikan eteläosassa. Manner oli tuolloin jakautunut kahtia laajan sisämeren takia, mikä eristi eteläisen ja pohjoisen alueen toisistaan. Tämä maantieteellinen eristyneisyys johti siihen, että etelässä ja pohjoisessa kehittyi omat erikoistuneet dinosauruslajinsa. Eteläisen Laramidian eläimistö poikkesi siten selvästi pohjoisen lajeista, vaikka alueet sijaitsivat samalla mantereella.
Samalta alueelta, Kaiparowits-muodostumasta, tunnetaan myös Kosmoceratops, Utahceratops ja Diabloceratops. Tämä fossiilialue on noussut 2000-luvulla yhdeksi maailman tärkeimmistä sarvidinosaurusten löytöpaikoista. Tämä laji oli alueen toinen tunnettu centrosauriini Diabloceratopsin ohella, kun taas chasmosauriinit, kuten Kosmoceratops ja Utahceratops, olivat alueen yleisempiä sarvidinosauruksia. Elinympäristö oli lämmin ja kostea rannikkotasanko, jossa oli kosteikkoja, tulvatasankoja ja jokien kanavia, ja kasvillisuus oli runsasta ja monipuolista.
Yksinkertainen kaulus
Toisin kuin monilla muilla ceratopsideilla, lajin kaulus oli suhteellisen yksinkertainen, eli pyöreä ja matala ilman suuria piikkejä tai koristeita. Kaulurin reunan kohoumat olivat matalia eivätkä muodostaneet näyttäviä piikkejä, mikä on kiinnostava kontrasti lajin näyttäviin otsasarviin nähden. Koristelu oli siis keskittynyt sarviin eikä kauluriin. On myös mahdollista, että nuorten yksilöiden kaulus oli vielä kehittymätön, sillä monilla centrosauriineilla koristelu vahvistui iän myötä.
Tämä on päinvastoin kuin esimerkiksi Lokiceratopsilla, jolla kaulus oli pääasiallinen näyttäytymisrakenne. Yksinkertainen kaulus viittaa siihen, että sukupuolivalinta kohdistui eri rakenteisiin eri ceratopsidilajeilla. Joillakin lajeilla yksilöt kilpailivat sarvilla, toisilla kaulurin koristeilla, ja luonto kehitti monia rinnakkaisia ratkaisuja samaan paritteluun ja lajintunnistukseen liittyvään haasteeseen. Tällainen härkädinosaurus edustaa sarvipainotteista ratkaisua, jossa kaikki näyttävyys keskittyi pään etuosaan.
Jurassic World -kuuluisuus
Lajia esiintyy Jurassic World -elokuvasarjan myöhemmissä osissa, joissa siitä on tullut suosittu sen erikoisten sarvien ja kuonon ansiosta. Elokuvaesiintymiset ovat tuoneet isokuonoisen sarvinaaman miljoonien katsojien tietoisuuteen ja tehneet siitä yhden tunnetuimmista 2010-luvulla kuvatuista dinosauruslajeista.
Tällainen näkyvyys on tuonut paleontologiaa lähemmäs suurta yleisöä ja herättänyt kiinnostusta sarvidinosauruksia kohtaan. Vaikka elokuvaversiot ottavat usein taiteellisia vapauksia, ne voivat innostaa katsojia tutustumaan oikeisiin fossiileihin ja niiden takana olevaan tieteeseen. Isokuonoisen sarvinaaman tapauksessa sen aito ulkonäkö oli jo valmiiksi niin erikoinen, että se sopi hyvin elokuvan näyttäväksi hahmoksi ilman suuria muutoksia. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että todellisuus voi joskus olla yhtä mielikuvituksellinen kuin elokuvien tekijöiden keksinnöt.
Tieteellinen perintö
Nasutoceratops on eteläisen Laramidian symboli ja todiste siitä, kuinka erilaisiksi sarvidinosaurukset kehittyivät eri alueilla. Sen löytö paljasti kokonaan uuden centrosauriiniklaadin, jonka olemassaoloa ei aiemmin tunnettu. Tämä osoittaa, kuinka paljon uutta tietoa yksittäinen hyvin säilynyt fossiili voi tuoda koko ryhmän ymmärtämiseen. Holotyyppi on näytteillä Natural History Museum of Utahissa Salt Lake Cityssä, jossa kävijät voivat nähdä omin silmin yhden Pohjois-Amerikan erikoisimmista myöhäisen liitukauden ceratopsidinkalloista.
Zuniceratopsin ja Leptoceratopsin kaltaiset lajit osoittavat, kuinka valtavaan monimuotoisuuteen sarvidinosaurukset kehittyivät, härkäsarvisista keskikokoisista lajeista siroluisiin pienceratopsianeihin. Nasutoceratops titusi edustaa tässä kirjossa omaa erikoista haaraansa, jossa pitkät otsasarvet ja suuri kuono yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla. Se säilyttää paikkansa yhtenä myöhäisen liitukauden mieleenpainuvimmista ja erikoisimmista sarvidinosauruksista, ja sen tarina jatkaa kiehtomistaan niin tutkijoita kuin dinosaurusten ystäviäkin.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä dinosaurus Nasutoceratops oli?
Nasutoceratops oli keskikokoinen kasvinsyöjä sarvidinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 76 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Utahissa. Se tunnetaan poikkeuksellisen suuresta kuonostaan ja pitkistä, härkämäisistä otsasarvistaan.
Miksi Nasutoceratopsin sarvet ovat erikoiset?
Sen otsasarvet ovat pisimmät kaikista tunnetuista centrosauriineista, ja ne kaartuvat eteenpäin ja sivuille kuten texasilaisen longhorn-härän sarvet. Tämä erottaa sen useimmista muista sarvidinosauruksista, joilla on suuri nenäsarvi pitkien otsasarvien sijaan.
Mistä Nasutoceratops sai nimensä?
Nimi tulee latinan sanasta nasutus eli isokuonoinen ja viittaa lajin poikkeuksellisen suureen kuonoon. Lajinimi titusi kunnioittaa paleontologi Alan Titusta, joka on tutkinut alueen fossiileja.
Esiintyykö Nasutoceratops elokuvissa?
Kyllä, laji esiintyy Jurassic World -elokuvasarjan myöhemmissä osissa. Sen erikoiset sarvet ja suuri kuono ovat tehneet siitä suositun ja tunnetun dinosauruksen myös suuren yleisön keskuudessa.