Missä oli eniten dinosauruksia – maantieteellinen jakauma ja löytöpaikat
Missä oli eniten dinosauruksia? Lyhyt vastaus on: lähes kaikkialla. Dinosauruksia eli jokaisella mantereella, myös Etelämantereella.
Fossiileja kuitenkin löytyy hyvin epätasaisesti, mikä vääristää käsitystämme. Tässä artikkelissa tarkastellaan sekä sitä, missä dinosaurukset todella elivät, että sitä, mistä niitä löydetään eniten.
Kysymys on siis kahtalainen: missä dinosauruksia eli eniten ja mistä niitä löydetään eniten. Nämä eivät aina tarkoita samaa asiaa.
Fossiililöydöt ja todellinen levinneisyys
On tärkeää erottaa toisistaan se, missä dinosauruksia löydetään ja missä ne elivät. Löydöt painottuvat alueille, joissa:
- Oikean ikäistä kalliota on maanpinnalla, ei meren alla tai jään peitossa
- Ilmasto on kuiva, jolloin eroosio paljastaa fossiileja
- Tutkijoita on paljon eli rahoitusta ja kiinnostusta riittää
Tämän takia Pohjois-Amerikka, Kiina ja Argentiina hallitsevat löytötilastoja. Syy ei ole se, että dinosauruksia olisi ollut siellä eniten, vaan se, että olosuhteet löytämiselle ovat parhaat.
Sama eläin saattoi siis olla yleinen mutta jäädä silti löytymättä. Fossiloituminen on harvinaista ja vaatii juuri oikeat olosuhteet.
Löytöjen määrä ei siis suoraan kerro lajien todellisesta runsaudesta. Karttaa on luettava varovasti ja taustatekijät huomioiden.
Missä dinosauruksia eli oikeasti eniten?
Missä oli eniten dinosauruksia todellisuudessa? Lajeja oli todennäköisesti eniten lämpimillä ja reheväkasvuisilla alueilla, joilla riitti ravintoa suurille eläimille.
Tällaisia ympäristöjä olivat liitukauden tulvatasangot, jokisuistot ja rannikkometsät. Niissä kasvinsyöjillä oli runsaasti ravintoa ja pedoilla saalista.
Kylmät napa-alueet ja kuivat aavikot olivat lajiköyhempiä. Silti dinosauruksia eli sielläkin, mikä kertoo niiden hämmästyttävästä sopeutumiskyvystä.
Eniten dinosauruksia eli siis siellä, missä elämälle oli parhaat edellytykset. Sama periaate pätee suuriin eläimiin myös nykyään.
Pohjois-Amerikka – klassinen dinosaurusmaa
Pohjois-Amerikan Morrison-muodostuma jurakaudelta ja Hell Creek -muodostuma liitukaudelta ovat maailman tutkituimpia dinosaurusfossiilialueita. Kuuluisimmat lajit, kuten T. rex, Triceratops, Stegosaurus ja Diplodocus, ovat kaikki pohjoisamerikkalaisia.
Tämä johtuu osittain siitä, että amerikkalainen paleontologia sai paljon rahoitusta 1800-luvun ”luusotien” eli Bone Warsin aikana. Kilpailu kahden tutkijan välillä tuotti valtavan määrän uusia lajeja.
Morrison ja Hell Creek ovat tuottaneet runsaasti hyvin säilyneitä luurankoja. Niiden ansiosta juuri nämä lajit tunnetaan kaikkein parhaiten.
Kiina – uusi jättiläinen
Kiina on noussut 2000-luvulla maailman tuottoisimmaksi dinosauruslöytömaaksi. Erityisesti Liaoningin maakunnan fossiilialueet ovat tuottaneet satoja uusia lajeja.
Mukana on ollut höyhenpeitteisiä dinosauruksia, jotka mullistivat käsityksen dinosaurusten ulkonäöstä. Kiinan etuna ovat valtava maapinta-ala ja aktiivinen oma paleontologia.
Liaoningin tuhkakerrokset säilyttivät jopa höyhenten ja ihon jälkiä. Tällaiset löydöt ovat maailmanlaajuisesti äärimmäisen harvinaisia.
Argentiina – jättiläisten maa
Argentiinan Patagoniasta on löydetty maailman suurimpia dinosauruksia, kuten Patagotitan, Argentinosaurus ja Giganotosaurus. Alue on erityisen rikas liitukauden titanosaurien ja suurten petoeläinten fossiileista.
Myös ensimmäiset dinosaurukset löydettiin Argentiinasta, Ischigualaston alueelta. Maa on siis keskeinen sekä dinosaurusten alku- että huippuvaiheen tutkimukselle.
Patagonian avoimet ja kuivat maisemat helpottavat fossiilien löytämistä. Eroosio paljastaa jatkuvasti uusia luita maan pinnalle.
Mongolia – Gobin aavikon aarteet
Mongolian Gobin aavikko on tuottanut ikonisia fossiileja, kuten Velociraptorin, Protoceratopsin, Oviraptorin ja kuuluisat ”taistelevat dinosaurukset” -fossiilin. Siinä Velociraptor ja Protoceratops säilyivät kesken taistelun.
Kuiva ilmasto ja laajat kalliopaljastumat tekevät Gobista ihanteellisen fossiilien etsintäalueen. Hiekka peitti eläimet nopeasti, mikä säilytti ne poikkeuksellisen hyvin.
Gobin löydöt ovat kertoneet paljon pienten petojen elämästä. Ne valaisevat dinosaurusten käyttäytymistä poikkeuksellisen tarkasti.
Afrikka – aliarvioitu manner
Afrikasta on löydetty vähemmän dinosauruslajeja kuin muualta, mutta syy on tutkimuksen puute, ei dinosaurusten vähyys. Trooppinen ilmasto hajottaa luita nopeasti, ja paleontologinen rahoitus on ollut vähäistä.
Merkittäviä löytöjä ovat silti esimerkiksi Spinosaurus (Marokko ja Egypti), Nyasasaurus (Tansania) ja Nigersaurus (Niger). Manner kätkee lähes varmasti vielä paljon löytämätöntä.
Viime vuosikymmeninä afrikkalaiset löydöt ovat lisääntyneet. Manner saattaa vielä mullistaa käsityksiämme dinosaurusten historiasta.
Etelämanner – kyllä, sielläkin
Etelämantereelta on löydetty useita dinosauruslajeja, muun muassa Cryolophosaurus eli ”jäinen harjalisko”. Mesotsooisella kaudella Etelämanner oli osa Gondwana-mannerta ja paljon lämpimämpi kuin nykyään.
Siellä kasvoi metsiä ja eli dinosauruksia, jotka liikkuivat laumoissa aivan kuten muuallakin. Nykyinen jääpeite tekee fossiilien etsinnästä kuitenkin erittäin vaikeaa.
Etelämanner on yhä yksi vähiten tutkituista alueista. Jään alla saattaa piillä lukematon määrä vielä tuntemattomia lajeja.
Eurooppa – pienten saarten maailma
Eurooppa oli mesotsooisella kaudella pääasiassa saaristoa, matalan meren katkomia pieniä saaria. Tämä johti saarieläinten kääpiöitymiseen.
Euroopasta tunnetaan pienikokoisia sauropodeja ja hadrosaureja, joita saariston niukat resurssit rajoittivat. Romania on tuottanut erikoisia kääpiödinosauruksia, kuten Telmatosauruksen ja Magyarosauruksen.
Saaristoluonto teki Euroopan lajistosta omaleimaisen. Pienikokoiset lajit olivat sopeutuneet rajalliseen elintilaan ja niukkaan ravintoon.
Dinosaurukset ja mannerten liikkeet
Dinosaurusten maantieteellinen jakauma selittyy suurelta osin mannerten liikkeillä. Triaskaudella kaikki mantereet olivat yhtä suurta supermannerta eli Pangeaa.
Tämän ansiosta varhaiset dinosaurukset ja niiden esi-isät pystyivät leviämään lähes kaikkialle. Jurakaudella Pangea alkoi hajota, ja liitukaudella mantereet olivat jo erillisiä.
Tämä johti alueelliseen erilaistumiseen. Pohjois-Amerikan ja Aasian dinosaurukset olivat samankaltaisia Beringin maasillan ansiosta, kun taas Etelä-Amerikan ja Afrikan lajit kehittyivät omaan suuntaansa.
Mannerten liike jatkuu yhä tänäkin päivänä. Samat voimat, jotka muokkasivat dinosaurusten maailmaa, muovaavat maapalloa edelleen.
Yhteenveto: missä oli eniten dinosauruksia?
Missä oli eniten dinosauruksia, riippuu siis kysymyksen tulkinnasta. Lajeja löydetään eniten Pohjois-Amerikasta, Kiinasta ja Argentiinasta.
Todellisuudessa dinosauruksia eli runsaasti kaikkialla, missä ilmasto ja ravinto sen sallivat. Löytötilastot kertovat enemmän tutkimuksesta kuin muinaisesta todellisuudesta.
Tulevat löydöt etenkin Afrikasta ja Etelämantereelta voivat vielä tasoittaa kuvaa. Dinosaurusten todellinen maailma oli paljon laajempi kuin fossiilikartta antaa ymmärtää.
Lue lisää dinosaurusaiheista: