Postosuchus – Ennen dinosauruksia
Dino-kortti
- Nimi: Postosuchus kirkpatricki
- Suomeksi: Post Cityn krokotiili
- Nimen merkitys: ”Post Cityn krokotiili” (kreikaksi suchos = krokotiili, Teksasin Post Cityn mukaan)
- Eli: Myöhäinen triaskausi, noin 221–203 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Teksas, Arizona)
- Pituus: 4–5 metriä
- Paino: Arviolta 250–300 kiloa
- Ruokavalio: Lihansyöjä (huippupeto)
- Tunnusmerkit: EI dinosaurus vaan pseudosuchus (krokotiilien sukulainen), aikansa huippupeto ennen dinosaurusten nousua, kykeni juostessa nousemaan kahdelle jalalle, terävät sahalaitaiset hampaat yli 5 cm, panssaroidut selkälevyt (osteodermejä), hallitsi ennen kuin triaskauden sukupuutto avasi tien dinosauruksille
Postosuchus on yksi parhaita esimerkkejä siitä, millaisia eläimiä dinosaurukset joutuivat kilpailemaan ennen valta-aseman saavuttamista. Se ei ollut dinosaurus, vaan pseudosuchus — nykyisten krokotiilien etäinen sukulainen — mutta se näytti monin tavoin dinosaurukselta ja täytti samanlaisen ekologisen roolin. Postosuchus eli myöhäisellä triaskaudella noin 221–203 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikan alueella.
Nimi Postosuchus tulee Teksasin Post Cityn mukaan, jonka lähellä sen ensimmäiset fossiilit löydettiin vuonna 1980. Suomeksi tämä laji tunnetaan nimellä Post Cityn krokotiili juuri löytöpaikkansa mukaan. Post Cityn krokotiilin kuvasi tieteellisesti paleontologi Sankar Chatterjee, ja löytö oli yksi 1900-luvun tärkeimmistä triaskauden paleontologian saavutuksista.
Koko ja ruumiinrakenne
Postosuchus oli merkittävän kokoinen eläin aikanaan. Se saavutti 4–5 metrin pituuden ja painoi arviolta 250–300 kiloa. Koko ei kuulosta T. rexin rinnalla dramaattiselta, mutta sen aikakaudella se oli yksi suurimmista saalistajista maapallolla. Post Cityn krokotiili oli selvästi suurempi kuin samana aikana elänyt Herrerasaurus tai muut varhaiset dinosaurukset.
Ruumiinrakenne oli kiinnostava yhdistelmä matelijamaista ja dinosaurusmaista. Postosuchuksella oli nelijalkainen ryhti, mutta sen takajalat olivat huomattavasti pidemmät ja vahvemmat kuin etujalat. Tämä viittaa siihen, että se saattoi juostaessa nousta kahdelle jalalle — samaan tapaan kuin nykyisten varaanien jotkut lajit. Seisovassa asennossa se olisi näyttänyt dinosaurukselta, mutta ilman dinosaurusten sukulaisuutta.
Pseudosuchus — krokotiilin esi-isä
Vaikka näyttikin petodinosaurukselta, se kuului täysin eri eläinryhmään. Pseudosuchukset ovat arkosaurien alaryhmä, josta myöhemmin erkaantuivat nykyiset krokotiilit. Dinosaurukset polveutuivat toisesta arkosaurilinjasta. Triaskaudella nämä kaksi linjaa kilpailivat samoista ekologisista rooleista, ja pitkään pseudosuchukset olivat johtavassa asemassa.
Tämä on yksi paleontologian mielenkiintoisimmista konvergentista evoluutioista: kaksi eri eläinryhmää kehittivät hyvin samankaltaisen ruumiinrakenteen, koska samat ympäristöpaineet suosivat samanlaisia ratkaisuja. Postosuchus oli kuin triaskauden versio Tyrannosauruksesta — vain 150 miljoonaa vuotta aikaisemmin ja aivan eri sukulinjasta.
Saalistajan anatomia
Postosuchuksen leuat olivat massiiviset, ja ne täyttivät terävät, kaareutuvat hampaat. Suurin osa hampaista oli yli 5 senttimetrin mittaisia, ja niiden etureunoissa oli hienoja sahalaitoja — sama ratkaisu, jota myöhemmin Tyrannosauruksen hampaat käyttivät lihan leikkaamisessa. Se oli siis tehokas lihansyöjä, joka saalisti suuria kasvinsyöjiä.
Sen saalista olivat luultavasti varhaiset suurten ryhmien, kuten aetosaurien (panssaroitujen kasvinsyöjien) ja dicynodonttien (nisäkkäiden esi-isien) edustajat. Placerias, yksi suurimmista triaskauden kasvinsyöjistä, eli samalla alueella ja oli todennäköinen Postosuchuksen saaliseläin.
Selkälevy
Postosuchuksen selässä oli pieniä luisia levyjä — osteodermejä — jotka muodostivat panssaroitu suojan. Tämä on tyypillinen piirre pseudosuchuksille ja elää edelleen nykyisissä krokotiileissa. Panssaroidut levyt antoivat suojaa kilpailijoiden hyökkäyksiltä ja mahdollisesti auttoivat lämmönsäätelyssä.
Triaskauden huippupeto
Postosuchus oli luultavasti aikansa huippupeto niillä alueilla, joilla se eli. Sen nykyiset löytöpaikat ovat Teksasissa, Arizonassa ja muualla lounais-Yhdysvalloissa. Triaskauden loppupuolella tämä alue oli lämmin, osittain kuiva ja osittain trooppinen, täynnä eläinelämää. Se saalisti sekä yksin että mahdollisesti pareittain, eikä sen elinalueella ollut monta haastajaa.
Jos dinosaurukset olisivat pysyneet pieninä ja pseudosuchukset hallitsevina, maailma olisi näyttänyt aivan erilaiselta. Postosuchuksen kaltaiset eläimet saattoivat olla vaihtoehtoinen tulevaisuus, jossa krokotiilimaiset arkosaurit olisivat hallinneet mesotsooisen kauden.
Walking with Dinosaurs -tähti
Postosuchus nousi laajempaan yleisön tietoisuuteen 1999 ilmestyneen BBC-sarjan Walking with Dinosaurs kautta. Sarjan toisessa jaksossa ”Time of the Titans” — tai myöhemmin ”Tidal Pool” — Postosuchus esiintyi pelottavana triaskauden huippupetona, joka saalistaa Placerias-laumoja. Sarjan realistiset animaatiot ja dramaattiset taistelukohtaukset tekivät Postosuchuksesta tunnetun miljoonille katsojille ympäri maailman.
Populaarikulttuurissa hänet mielletäänkin usein triaskauden T. rexiksi — termi joka on kuvaava, vaikka ei taksonomisesti tarkka. Se osoitti, että suurten kaksijalkaisten lihansyöjien ekologinen rooli oli olemassa jo kauan ennen varsinaisia teropodiheimoja.
Sukupuutto ja dinosaurusten aika
Kaikki muuttui noin 201 miljoonaa vuotta sitten. Triaskauden-jurakauden sukupuuttoaalto pyyhkäisi pois valtaosan pseudosuchuksista, mukaan lukien Postosuchus ja sen sukulaiset. Syy oli todennäköisesti valtavia tulivuorenpurkauksia ja ilmastonmuutosta, jota seurasi massiivinen maailman-laajuinen katastrofi.
Dinosaurukset selvisivät — joko sattumalta, pienemmän kokonsa ansiosta tai paremmista sopeutumismekanismeista. Kun Postosuchus ja muut pseudosuchus-pedot katosivat, dinosaurukset täyttivät tyhjiä ekolokeroita ja aloittivat 135 miljoonan vuoden valtakauden. Ilman triaskauden sukupuuttoa dinosauruksia sellaisina kuin ne tunnemme — T. rex, Stegosaurus, Brachiosaurus — ei ehkä koskaan olisi ollut.
Perintö tutkimuksessa
Postosuchuksen tutkimus on ollut merkittävä muistutus siitä, että evoluutio ei ole ennalta määrättyä. Dinosaurukset eivät olleet ”voittajia” triaskaudella — ne olivat monessa mielessä silloin häviäjän asemassa. Postosuchus oli valtikan kantaja, ja sen sukupuutto — ei dinosaurusten ylivertaisuus — avasi tien dinosaurusten nousulle. Tämä tarina on perustava oppitunti biologisesta menestyksestä ja onnenkantamoisista.
Lue lisää muista varhaisista eläimistä: