Triceratops — Liitukauden kuuluisin kasvinsyöjä ja T. rexin klassinen vastustaja
Dino-kortti:
- Nimi: Triceratops horridus
- Suomeksi: Kolmisarvikasvot
- Nimen merkitys: ”Kolmisarvikasvot” (kreikaksi tri = kolme, keras = sarvi, ops = kasvot)
- Eli: Myöhäinen liitukausi, 68–66 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Montana, Wyoming, Etelä-Dakota, Colorado, Alberta)
- Pituus: 8–9 metriä
- Paino: 6–12 tonnia
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Kolme sarvea (kaksi pitkää otsasarvea ja lyhyempi nenäsarvi), massiivinen luinen kauluri, papukaijamainen nokka, tiivis hammaspatteri jopa 800 hampaalla, lyhyt paksu häntä, nelijalkaisesti kulkeva
Kolmisarvikasvot on yksi dinosaurusten maailman ikonisimmista eläimistä — kasvinsyöjien puolen kuningas, joka jakaa populaarikulttuurin valokeilan vain Tyrannosaurus rexin kanssa. Kolme sarvea, jättiläismäinen luinen kauluri, papukaijamainen nokka ja jättiläismäinen ruumis — yhdistelmä on niin omaleimainen, ettei sitä voi sekoittaa mihinkään toiseen dinosaurukseen. Ja toisin kuin monien muiden dinosaurusten kohdalla, tätä eläintä tunnetaan poikkeuksellisen hyvin: Triceratops on yksi parhaiten dokumentoiduista dinosauruksista koskaan.
Laji eli aivan liitukauden lopussa, 68–66 miljoonaa vuotta sitten, Pohjois-Amerikassa. Se oli yksi viimeisistä suurista dinosauruksista ennen Chicxulub-asteroidin iskua ja jakoi elinympäristönsä T. rexin, Ankylosauruksen, Edmontosauruksen ja Pachycephalosauruksen kanssa. Othniel Charles Marsh kuvasi lajin tieteellisesti vuonna 1889, ja ”kolmisarvikasvot” -nimi on jäänyt elämään lähes muuttumattomana yli 130 vuoden ajan.
Kolme sarvea — puolustus ja signaali
Kolmisarvikasvojen tunnetuin piirre — kolme sarvea — oli sekä aktiivinen puolustusase että sosiaalinen signaali. Kaksi pitkää otsasarvea olivat jopa metrin pituisia ja teräviä, ja ne sojottivat eteenpäin saaliseläimen kohtalokkaana tervetuliaisena. Lyhyempi nenäsarvi oli tylpämpi mutta vahva, ja se sijaitsi suun yläpuolella.
Triceratopsin ja T. rexin kohtaamisista on suoraa fossiilinäyttöä. Useista kolmisarvikasvojen kaulureista on löydetty tyrannosaurin hampaanjälkiä — osa parantuneita, osa kuolettavia. Parantuneet haavat ovat erityisen merkittäviä: ne todistavat, että saalistus oli aktiivista eikä pelkkää haaskansyöntiä. Eläimen täytyi elää hyökkäyksen jälkeen, jotta haava ehti parantua.
Mutta sarvet eivät olleet vain petojen vastaista puolustusta. Todennäköisesti ne olivat myös lajinsisäisen kilpailun välineitä — kaksi urosta olivat voineet kamppailla sarvillaan paremmuudesta. Fossiileista löytyy useita esimerkkejä parantuneista sarvien vammoista, jotka täsmäävät toisen kolmisarvikasvon sarveen. Näin ne käyttäytyivät myös kuin nykyiset hirvieläimet lajitovereiden kesken.
Jättiläismäinen kauluri — suoja vai koristus?
Kauluri — massiivinen luinen levy, joka ulottui niskasta taaksepäin peittämään niskaa ja hartioita — on toinen kolmisarvikasvojen tunnetuista piirteistä. Se on jopa metriä pitkä ja leveä, ja se sai joistakin yksilöistä lähes kahden metrin pituuden. Se oli todellinen panssaroitu rakenne, valmistettu kiinteästä luusta.
Kaulurilla on kolme todennäköistä käyttötarkoitusta. Ensimmäinen on puolustus — suojata kaulaa ja hartioita petojen hyökkäyksiltä, erityisesti ylhäältä tulevilta puremilta. Toinen on lämmönsäätely — kauluri oli verisuonitettu ja saattoi toimia radiaattorina samaan tapaan kuin Stegosauruksen selkälevyt. Kolmas — ja todennäköisesti merkittävin — oli visuaalinen signaali. Eläessään kauluri oli todennäköisesti kirkkaan värinen, mahdollisesti verenvirtauksella säädeltävä, ja se toimi lajintunnistusmerkkinä ja seksuaalisena signaalina.
Jokainen ceratopsiaaniryhmän laji tunnetaan omanlaisensa kaulurimuodosta. Se oli kuin kyltti, joka viesti muille ceratopsiaaneille: ”Olen omaa lajiani, ja olen terve ja vahva.”
800 hammasta ja ruoansulatustehoa
Kolmisarvikasvojen hampaisto oli yksi luonnon mestariteoksia. Suussa oli jopa 800 hammasta järjestyneinä tiiviisiin pystyrivisiin hammaspatteroihin, joissa kuluvien hampaiden alla odotti valmis korvaava hammas. Kuten Nigersauruksella, hampaat vaihtuivat jatkuvasti — mutta paljon hitaammin, koska kolmisarvikasvot söi kovempia kasveja, jotka eivät kuluttaneet hampaita yhtä nopeasti.
Hammaspatterijärjestelmä mahdollisti tehokkaan kasvien jauhamisen — toisin kuin useimmat sauropodit, jotka nielivät ruoan kokonaisena, kolmisarvikasvot pureskeli ruokansa perusteellisesti ennen nielemistä. Papukaijamainen nokka suun edessä leikkasi kasvia irti maasta, ja hammaspatterit takaosassa jauhivat ne hienoksi massaksi. Tämä teki Triceratopsista yhden tehokkaimmista kasvinsyöjistä koskaan.
Miljoonat fossiilit
Kolmisarvikasvot on yksi yleisimmistä fossiileista myöhäisen liitukauden Pohjois-Amerikan kerrostumissa. Jotkut tutkijat ovat arvioineet, että ne muodostivat jopa kolmanneksen kaikkien suurten kasvinsyöjien biomassasta myöhäisen liitukauden lopulla. Tämä tekee siitä kirjaimellisesti dinosaurusten aikakauden yleisimpiä suuria eläimiä.
Fossiilien runsaus on mahdollistanut laajamittaiset tilastolliset tutkimukset — sukupuolierot, ikävaiheet, populaatiorakenne. Nuoret yksilöt näyttivät erilaisilta kuin aikuiset — pienemmät sarvet, matalampi kauluri — mikä on johtanut samankaltaisiin kiistoihin kuin Pachycephalosauruksen kohdalla. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että eri-nimisiksi luokitellut lajit — mukaan lukien Torosaurus — voisivat olla Triceratopsin eri ikävaiheita. Tämä kiista on yhä avoin.
Liitukauden loppu
Kolmisarvikasvot oli yksi viimeisistä dinosauruksista. Sen fossiileja on löydetty kerrostumista, jotka ovat aivan K-Pg-rajan lähellä — geologisen kerrostuman, joka merkitsee Chicxulub-asteroidin iskua 66 miljoonaa vuotta sitten. Populaatio oli runsas aivan loppuun asti — ei ole todistetta siitä, että ceratopsiaanit olisivat olleet vähenemässä ennen sukupuuttoa. Ne elivät täydessä kukoistuksessa, kunnes kaikki loppui yhdessä päivässä.
Lue lisää sarvikuonodinosauruksista: Protoceratops · Styracosaurus · Pachyrhinosaurus · Centrosaurus · Chasmosaurus · Kaikki sarvikuonodinosaurukset →