Dilophosaurus Dino-kortti:
- Nimi: Dilophosaurus wetherilli
- Suomeksi: Kaksoisharjalisko
- Nimen merkitys: ”Kaksoisharjainen lisko” (kreikaksi di = kaksi, lophos = harja, sauros = lisko)
- Eli: Varhainen jurakausi, noin 193 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Arizona)
- Pituus: Noin 7 metriä
- Korkeus: 2 metriä lonkan kohdalla
- Paino: Arviolta 400–500 kiloa
- Ruokavalio: Lihansyöjä
- Tunnusmerkit: Kaksi ohutta, levymäistä luuharjaa kallon päällä, pitkä kapea kuono, notkelma yläleuan etuosassa (leuan ”mutka”), pitkä häntä, kevytrakenteinen kallo
Dilophosaurus on dinosaurus, jonka lähes jokainen tunnistaa Jurassic Park -elokuvasta — ja jonka lähes jokainen tuntee väärin. Elokuvan Dilophosaurus on koirankokoinen, sylkee myrkkyä ja levittää värikkään kauluskrääpilön uhkaillessaan uhriaan. Todellisuudessa kyseinen laji oli 7 metriä pitkä — aikakautensa suurin tunnettu peto — sillä ei ollut myrkkyä eikä kaulusta, ja se olisi ollut paljon pelottavampi kuin elokuvan söpö versio.v
Vuonna 2020 julkaistu massiivinen uudelleenanalyysi (Marsh & Rowe) mullistai käsityksemme Dilophosauruksesta. 400-sivuinen monografia osoitti, että tämä varhainen teropodi oli paljon vahvarakenteisempi kuin aiemmin uskottiin — ei hauras ja heikkoleukainen vaan voimakas saalistaja, joka pystyi kaatamaan aikakautensa suuriakin kasvinsyöjiä.
Kaksi harjaa — ja niiden tarkoitus
Dilophosauruksen tunnusmerkit ovat kaksi ohutta, levymäistä luuharjaa, jotka kohoavat rinnakkain kallon päältä. Harjat ovat hauraita ja ohuita — liian hauraita käytettäväksi minkäänlaisena aseena tai suojana. Ne olivat puhtaasti visuaalisia rakenteita: lajintunnistusmerkkejä ja todennäköisesti seksuaalisia houkuttimia.
Eläessään harjat olivat todennäköisesti keratiinipäällysteisiä ja ehkä kirkkaan värisiä. Jotkut tutkijat ovat spekuloineet, että harjat olivat verisuonitettuja ja pystyivät punastumaan — muuttamaan väriään verenvirtauksen mukaan, kuten kameleontin iho tai kalkkkunan heltta. Tämä olisi mahdollistanut nopean visuaalisen viestinnän: punainen harja = aggressiivinen, vaalea harja = alistuva.
Jurassic Parkin virheet
Steven Spielbergin elokuvassa (1993) tämä petodinosaurusv on esitetty niin väärin, että todellinen paleontologi tuskin tunnistaisi eläintä. Käydään läpi suurimmat virheet.
Ensimmäinen: koko. Elokuvan Dilophosaurus on koiran kokoinen — ehkä metrin korkuinen. Todellinen koko on kuitenkin 7 metriä pitkä ja 400–500 kiloa painava — aikakautensa suurimpia petoja. Se ei ollut söpö — se oli pelottava.
Toinen: myrkkysylky. Ei ole mitään todistetta siitä, että Dilophosaurus — tai mikään muu dinosaurus — olisi sylkenyt myrkkyä. Hampaat eivät ole rakenteellisesti sopivia myrkyn johtamiseen (ei uurteita eikä kanavia), eikä kallon rakenteessa ole tilaa myrkkyrauhasille. Myrkkyteoria on puhdasta fiktiota.
Kolmas: kauluskrääpilö. Dilophosauruksella ei ollut mitään kauluksen kaltaista rakennetta. Kauluskrääpilö on Spielbergin ja tuottajien keksintö, mahdollisesti inspiroitu nykyisestä kaulussisiskosta (Chlamydosaurus kingii). Se on visuaalisesti tehokas elokuvassa mutta biologisesti perusteeton.
Michael Crichton — romaanin kirjoittaja — teki nämä valinnat tietoisesti, koska hän halusi Dilophosauruksen olevan yllättävä uhka eikä toinen suuri peto. Spielberg pienensi eläimen vielä lisää erottaakseen sen elokuvan muista dinosauruksista.
Varhaisen jurakauden huippupeto
Dilophosaurus eli noin 193 miljoonaa vuotta sitten — varhaisella jurakaudella, aikana jolloin dinosaurukset olivat vasta nousemassa hallitsevaan asemaan. Se oli yksi ensimmäisistä suurista petodinosauruksista ja selkeästi aikakautensa huippupeto Pohjois-Amerikassa. Tässä vaiheessa dinosaurusten historiaa suuria kasvinsyöjiä — kuten sauropodeja — alkoi juuri esiintyä, ja Dilophosaurus oli yksi ensimmäisistä pedoista, joka pystyi hyödyntämään tätä uutta ravintoresurssia.
Arizonan Kayenta-muodostuma, josta Dilophosaurus löydettiin, oli tuolloin puolikuiva tasanko, jossa kasvoi havupuita ja saniaisia jokien ja järvien varsilla. Dilophosaurus jakoi elinympäristönsä varhaisten sauropodien, prosauropodien ja pienten ornithischioiden kanssa. Se oli selkeästi ravintoketjun huipulla — mikään muu tunnettu peto alueella ei ollut lähellä sen kokoa.
Vuoden 2020 mullistus
Marsh & Rowen 2020 monografia muutti käsityksemme Dilophosauruksesta merkittävästi. Aiemmin pidettiin yleisesti uskottuna, että Dilophosauruksen kallo oli hauras ja leuat heikot — jopa niin heikot, ettei se olisi pystynyt kaatamaan suuria saaliseläimiä itse. Tämä johti spekulaatioon, että Dilophosaurus oli haaskansyöjä tai pienriistasen saalistaja.
Uusi analyysi kumosi tämän. Kallon uudelleenvalmistelu osoitti, että aikaisemmat rekonstruktiot perustuivat vahingoittuneisiin fossiileihin — murtumat ja litistymät olivat antaneet vaikutelman hauraudesta. Ehjä kallo olisi ollut vahva ja hyvin tuettu, ja leuat olisivat pystyneet tuottamaan merkittävän puruvoiman. Dilophosaurus ei ollut heikkoleukkainen haaskansyöjä — se oli aktiivinen, voimakas peto.
Uusi tutkimus osoitti myös, että Dilophosaurus oli paljon lihaksikkaampi kuin aiemmin uskottiin. Luiden kiinnityspinnat viittaavat voimakkaisiin jalka- ja kaulalihaksiin. Se oli todennäköisesti nopea ja ketterä saalistaja, joka käytti nopeutta ja voimaa saaliin kaatamiseen — ei myrkkyä eikä kaulusta.
Navajo-kansan maa
Dilophosauruksen fossiilit löydettiin Navajo-kansan maalta Arizonasta, ja dinosauruksella on erityinen merkitys navajo-kulttuurille. Navajo-kielessä se tunnetaan nimellä ”Naashch’iditsoh dilhil” — ”suuri lisko”. Navajo-kansa on ollut aktiivisesti mukana fossiilien suojelussa ja paleontologisessa tutkimuksessa, ja Dilophosaurus on tärkeä osa alueen luonnonperintöä.
Lue lisää lihansyöjistä dinosauruksista: Tyrannosaurus rex · Velociraptor · Spinosaurus · Allosaurus · Carnotaurus · Kaikki lihansyöjä dinosaurukset → Kuuntele dino-äänisarjaa