Allosaurus fragilis – Erilainen lisko – jurakauden ehdoton huippupeto
Dino-kortti:
- Nimi: Allosaurus fragilis
- Suomeksi: Erilainen lisko
- Nimen merkitys: ”Erilainen lisko” (kreikan allos = erilainen, outo + sauros = lisko); lajinimi fragilis on latinaa ja tarkoittaa ”haurasta”, viitaten nikamien onttoihin rakenteisiin
- Eli: Myöhäinen jurakausi (kimmeridge–tithonkausi), noin 155–150 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Pohjois-Amerikka (Morrison-muodostuma) ja Portugali
- Pituus: Noin 8,5–9,7 metriä
- Korkeus: Noin 3 metriä lonkan kohdalla
- Paino: Arviolta noin 1,5–2,5 tonnia
- Ruokavalio: Lihansyöjä, huippupeto
- Tunnusmerkit: Kaksi pientä luuharjaa silmien yläpuolella, kevyt mutta vahva kallo, kolmisormiset kädet, terävät kaarevat hampaat – aito dinosaurus
Allosaurus fragilis oli myöhäisen jurakauden ehdoton huippupeto. Se hallitsi Pohjois-Amerikkaa kymmeniä miljoonia vuosia ennen kuuluisaa tyrannikuningasta. Suomeksi se tunnetaan nimellä Erilainen lisko.
Tämä eläin oli aito dinosaurus, tarkemmin petodinosaurus eli teropodi. Se oli noin kahdeksan tai kymmenen metrin pituinen ja painoi parhaimmillaan pari tonnia. Se oli aikansa ekosysteemin huipulla.
Se saattoi olla monipuolisempi saalistaja kuin myöhempi ja kuuluisampi sukulaisensa. Se hallitsi elinympäristöään kauemmin ja laajemmalla alueella. Juuri tämä tekee siitä erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen.
Kyllä, jurakauden huippupeto
Erilainen lisko oli yksiselitteisesti dinosaurus, vieläpä yksi tunnetuimmista. Se kuului petodinosauruksiin ja tarkemmin allosauridien ryhmään. Nämä olivat suuria ja tehokkaita saalistajia jurakaudella.
Se oli aikansa ekosysteemin hallitsija. Se ei juuri kohdannut kilpailijoita oman kokoluokkansa petojen joukossa. Se oli elinympäristönsä selvä huippusaalistaja.
Sen asema dinosauruksena on täysin kiistaton. Se on myös yksi parhaiten tunnetuista petodinosauruksista, sillä siitä on löydetty poikkeuksellisen paljon fossiileja. Tämä tekee siitä tärkeän vertailukohdan koko ryhmälleen.
Marsh, Cope ja luusodat
Erilaisen liskon kuvasi tieteellisesti yhdysvaltalainen paleontologi Othniel Charles Marsh vuonna 1877. Kuvaus tehtiin Coloradosta löytyneen aineiston perusteella. Tämä tapahtui kiivaimman tutkijakilpailun aikaan.
Aikakautta kutsutaan luusodiksi, sillä Marsh ja hänen kilpailijansa Edward Drinker Cope nimesivät kilvan uusia lajeja. Tästä kilpailusta syntyi runsaasti päällekkäisiä nimiä. Eläin tunnettiin pitkään myös toisella nimellä, ennen kuin Marshin antama nimi lopulta vakiintui.
Nimi vakiintui lopullisesti vasta 1970-luvulla. Tällöin osoitettiin, että vanhempi nimi perustui liian hajanaiseen aineistoon. Marshin kattavampi kuvaus voitti, ja nimeksi vahvistui erilainen lisko.
Morrisonin maailma
Erilainen lisko eli Morrison-muodostuman aikana. Tämä on yksi maailman rikkaimmista jurakauden fossiilialueista. Sieltä tunnetaan runsaasti aikakauden eläimiä.
Ympäristö oli vaihteleva, ja siellä esiintyi sekä kuivia että kosteita kausia. Maisemaa hallitsivat joet, järvet ja avoimet tasangot. Tämä rikas ympäristö elätti monia suuria eläimiä.
Se jakoi elinympäristönsä valtavien pitkäkaulaisten kasvinsyöjien kanssa. Nämä jättiläiset olivat mahdollista ravintoa, mutta niiden kaataminen vaati erityistä taitoa. Saman alueen asukkaita olivat myös panssaroidut kasvinsyöjät.
Kirvesmäinen saalistustapa
Erilaisen liskon saalistustapa poikkesi monista muista suurpedoista. Sen kallo oli kevyt mutta vahva, ja leuat avautuivat poikkeuksellisen laajaan kulmaan. Tämä antoi sille erikoisen tavan hyökätä.
Biomekaaniset tutkimukset ovat osoittaneet, että sen puruvoima oli yllättävän vaatimaton. Se ei luottanut pelkkään puremavoimaan kuten jotkut myöhemmät pedot. Sen sijaan kallo oli rakennettu kestämään kovia iskuja.
Nykykäsityksen mukaan eläin iski kalloaan ylhäältä alas kuin kirvestä. Avoimella suulla se upotti yläleuan terävät hampaat saaliiseen. Tämä leikkasi ja repi lihaa sen sijaan, että olisi murskannut luita.
Tällainen tapa sopi hyvin suurten kasvinsyöjien saalistamiseen. Toistuvat iskut aiheuttivat voimakasta verenvuotoa. Lopulta ne uuvuttivat jopa jättimäisen saaliin.
Taistelun jälkiä
Tällainen morrisonin huippupeto kohtasi saaliinsa usein. Näistä kohtaamisista on säilynyt suoria todisteita. Eräästä yksilöstä on löydetty parantunut vaurio, joka sopii panssaroidun kasvinsyöjän häntäpiikin jälkeen. Tämä kertoo epäonnistuneesta hyökkäyksestä.
Saalis oli siis puolustautunut ja haavoittanut hyökkääjäänsä. Haava oli kuitenkin parantunut, joten peto selvisi kohtaamisesta. Tällaiset löydöt kertovat, ettei saalistus ollut koskaan riskitöntä.
Vastaavasti joistakin kasvinsyöjien fossiileista on löydetty sen puremajälkiä. Yhdessä nämä todisteet kertovat eläinten välisestä kamppailusta. Ne tarjoavat harvinaisen suoran näkymän menneeseen.
Laumasaalistaja?
Yksi eläimen kiinnostavimmista kysymyksistä koskee mahdollista laumasaalistusta. Eräästä Utahin louhoksesta on löydetty kymmenien yksilöiden jäänteet samasta paikasta. Tämä on poikkeuksellinen keskittymä yhdelle petolajille.
Löytö on herättänyt kysymyksen, elivätkö eläimet yhdessä. Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että erilainen lisko saalisti laumoissa kuten nykyiset susilaumat. Lauma olisi voinut kaataa jopa täysikasvuisia jättiläiskasvinsyöjiä.
Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan hyväksy laumateoriaa. Toisen selityksen mukaan kyseessä oli petoansa, johon pedot kerääntyivät juuttuneen saaliin perässä ja jäivät itsekin loukkuun. Asia on yhä avoin ja tutkimuksen kohteena.
Kuuluisat yksilöt
Tästä eläimestä tunnetaan useita poikkeuksellisen hyvin säilyneitä yksilöitä. Tunnetuin niistä löydettiin Wyomingista 1990-luvun alussa. Sen luurangosta oli säilynyt lähes kokonainen.
Tämä yksilö on erityinen, koska sen luista on löydetty lukuisia vammoja. Niiden joukossa on murtumia, infektioita ja niveltulehduksia. Eläimellä oli selvästi vaikea elämä.
Yhden jalan vakava infektio oli todennäköisesti sen kuolinsyy. Se heikensi eläimen saalistuskykyä ratkaisevasti. Myöhemmin samalta alueelta löytyi toinen, vielä paremmin säilynyt yksilö.
Eurooppalainen yhteys
Erilainen lisko ei ollut pelkästään pohjoisamerikkalainen eläin. Sen fossiileja on löydetty myös Portugalista. Tämä kertoo, että laji oli laajalle levinnyt jurakaudella.
Myöhäisellä jurakaudella Pohjois-Amerikan ja Euroopan välillä oli ajoittain maayhteyksiä. Ne mahdollistivat eläinten leviämisen mantereelta toiselle. Portugalista tunnetaan tähän sukuun kuuluva läheinen muoto.
Tämä eurooppalainen yhteys auttaa tutkijoita ymmärtämään muinaisia maayhteyksiä. Se kertoo, kuinka eläinpopulaatiot levittäytyivät jurakauden maailmassa. Portugalin löytöpaikat ovat samalla Euroopan rikkaimpia jurakauden fossiilialueita.
Vahva ja ketterä rakenne
Erilainen lisko oli rakennettu sekä voimaan että liikkuvuuteen. Sen takajalat olivat vahvat ja sopivat suuren ruumiin kantamiseen. Pitkä ja lihaksikas häntä tasapainotti kehoa.
Toisin kuin monilla myöhemmillä suurpedoilla, sen etujalat olivat suhteellisen pitkät ja vahvat. Niissä oli kolme sormea terävine kynsineen. Näitä käsiä se saattoi käyttää saaliin kiinni pitämiseen.
Sen kaula oli notkea ja S-kirjaimen muotoinen. Tämä antoi päälle hyvän liikkuvuuden hyökkäyksen aikana. Kevyt mutta vahva rakenne teki eläimestä tehokkaan saalistajan. Allosaurus fragilis oli rakenteeltaan tasapainoinen peto.
Aistit ja luuharjat
Erilaisen liskon silmien yläpuolella oli kaksi pientä luuharjaa. Niiden tarkka tehtävä on epäselvä. Ne saattoivat toimia näyttörakenteina tai suojata silmiä.
Tällaiset harjat olivat todennäköisesti yksilöllisiä ja saattoivat erottaa eläimet toisistaan. Ne ovat myös yksi eläimen tunnusomaisimmista piirteistä. Niiden ansiosta erilainen lisko on helppo tunnistaa.
Eläimellä oli todennäköisesti hyvä näkö ja hajuaisti. Nämä auttoivat saaliin paikantamisessa. Hyvät aistit olivat eduksi aktiiviselle saalistajalle.
Kasvu ja elinikä
Erilaisen liskon kasvua on tutkittu luiden rakenteen avulla. Nuoret yksilöt olivat kevyempiä ja ketterämpiä kuin aikuiset. Ne saattoivat saalistaa erilaista ravintoa kuin täysikasvuiset.
Kasvu oli nopeinta nuoruusiässä. Tämän jälkeen eläin saavutti vähitellen täyden kokonsa. Runsaan fossiiliaineiston ansiosta sen kasvuvaiheet tunnetaan poikkeuksellisen hyvin.
Eläin eli todennäköisesti useita kymmeniä vuosia. Sen elämä oli kuitenkin täynnä vaaroja, kuten vammojen jäljet osoittavat. Saalistus suuria kasvinsyöjiä vastaan oli vaarallista työtä.
Asema ekosysteemissä
Erilainen lisko oli aikansa ekosysteemin hallitseva peto. Se oli Morrisonin yleisin suuri lihansyöjä. Tämä tekee siitä keskeisen eläimen koko aikakauden ymmärtämisessä.
Huippupetona se vaikutti koko ympäristöönsä. Se sääteli kasvinsyöjien määrää ja käyttäytymistä. Näin se muovasi epäsuorasti koko ekosysteemiä.
Sen runsaus kertoo myös ympäristön rikkaudesta. Vain ravintorikas ympäristö pystyi elättämään näin paljon suuria petoja. Se oli osa monimuotoista ja elinvoimaista maailmaa.
Useita lajeja
Allosaurus-sukuun on luettu useita lajeja, mutta niiden määrästä on kiistelty. Parhaiten tunnettu ja varmin niistä on tyyppilaji. Osa aiemmin nimetyistä lajeista on sittemmin todettu samaksi tai liian hajanaiseksi.
Nykytutkimuksessa muutamaa lajia pidetään pätevinä. Niihin kuuluu tyyppilajin lisäksi muun muassa Portugalista kuvattu laji. Lajien rajat tarkentuvat yhä uusien löytöjen myötä.
Tämä kuvastaa hyvin koko suvun monimutkaista taksonomista historiaa. Runsas mutta osin hajanainen aineisto on tehnyt lajien erottelusta haastavaa. Tutkimus aiheen parissa jatkuu edelleen.
Tutkituin jurapeto
Harva jurakauden peto tunnetaan yhtä hyvin kuin erilainen lisko. Runsas fossiiliaineisto on tehnyt siitä keskeisen tutkimuskohteen. Sen avulla tutkijat ymmärtävät paremmin koko jurakauden petomaailmaa.
Jokainen uusi löytö tarkentaa kuvaa tästä eläimestä. Tutkimus sen saalistustavasta, kasvusta ja käyttäytymisestä jatkuu yhä. Tällainen morrisonin huippupeto tarjoaa tutkijoille edelleen paljon selvitettävää.
Sen kautta opitaan myös laajemmin siitä, miten suuret pedot elivät ja saalistivat. Hyvin tunnettu laji toimii vertailukohtana huonommin tunnetuille sukulaisilleen. Näin sen merkitys ulottuu yksittäistä eläintä laajemmalle.
Aikansa kuningas
Erilainen lisko oli oman aikansa kiistaton kuningas. Vaikka se eli kauan ennen myöhempiä kuuluisia petoja, se hallitsi maailmaansa yhtä varmasti. Tällainen morrisonin huippupeto oli jurakauden suurpetojen huipentuma.
Sen menestys näkyy siinä, kuinka laajalle ja pitkäksi aikaa se levisi. Se oli Pohjois-Amerikan hallitseva peto miljoonien vuosien ajan. Harva peto on hallinnut ympäristöään yhtä pitkään.
Erilaisen liskon perintö
Erilainen lisko on yksi jurakauden tunnetuimmista ja parhaiten tutkituista petodinosauruksista. Sen runsas fossiiliaineisto, kirvesmäinen saalistustapa ja mahdollinen laumaelämä tekevät siitä erityisen kiinnostavan. Se oli aikansa ehdoton huippupeto.
Tämä eläin muistuttaa, että huippupetoja eli jo kauan ennen myöhempiä kuuluisia lajeja. Tällainen morrisonin huippupeto hallitsi maailmaansa tehokkaasti ja pitkään. Sen tarina auttaa ymmärtämään koko jurakauden ekosysteemiä.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Allosaurus oli?
Allosaurus oli noin kahdeksan tai kymmenen metrin mittainen petodinosaurus myöhäiseltä jurakaudelta. Se oli aikansa ehdoton huippupeto Pohjois-Amerikassa. Se tunnetaan parhaiten kevyestä mutta vahvasta kallostaan ja silmien yläpuolisista luuharjoista.
Oliko Allosaurus dinosaurus?
Kyllä. Allosaurus oli aito dinosaurus, petodinosaurus eli teropodi. Hakusana Allosaurus dinosaurus on siis täysin osuva, sillä kyseessä oli yksi jurakauden tunnetuimmista petodinosauruksista.
Oliko Allosaurus suurempi kuin Tyrannosaurus?
Ei. Erilainen lisko oli pienempi kuin myöhempi tyrannikuningas, noin kahdeksasta kymmeneen metriin pitkä. Se eli kuitenkin kymmeniä miljoonia vuosia aikaisemmin ja oli oman aikansa suurin peto.
Miten Allosaurus saalisti?
Sen puruvoima oli vaatimaton, joten se ei murskannut saalistaan kuten jotkut myöhemmät pedot. Sen sijaan se iski kalloaan ylhäältä alas kuin kirvestä ja upotti hampaansa saaliiseen. Näin se leikkasi ja repi lihaa tehokkaasti.
Lue lisää lihansyöjistä dinosauruksista: Tyrannosaurus rex · Velociraptor · Spinosaurus · Carnotaurus · Dilophosaurus · Kaikki lihansyöjä dinosaurukset → Kuuntele dino-äänisarjaa – Tutustu kaikkiin dinosauruksiin – Suomen ilmastohistoria | Lappajärven kraatteri | Suomen kallioperä ja vanhat tulivuoret