Minmi – Minmin panssari — Australian ainoa panssarijättiläinen
Dino-kortti
- Nimi:fi paravertebra
- Suomeksi: Minmin panssari
- Nimen merkitys: ”Minmi Crossingin [panssari]” (löytöpaikan mukaan)
- Eli: Varhainen liitukausi, noin 119–113 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Australia (Queensland, Roma-muodostuma)
- Pituus: 2–3 metriä
- Paino: Arviolta 300 kg
- Ruokavalio: Kasvinsyöjä
- Tunnusmerkit: Australian ainoa hyvin tunnettu ankylosauridi, pieni koko, ainutlaatuinen ”paravertebral”-luulevyrakenne selkärangassa, Gondwanan panssaridinosaurusten harvinainen edustaja, fossiloitunutta vatsasisältöä löydetty
Minmi on Australian ainoa hyvin tunnettu panssaridinosaurus — harvinainen Gondwanan edustaja ryhmässä, joka tunnetaan pääasiassa Pohjois-Amerikan ja Aasian fossiileista. Sen nimi viittaa löytöpaikkaan Minmi Crossingissa Queenslandissa. Suomeksi lajia voidaan kutsua Minmin panssariksi.
Se eli varhaisella liitukaudella noin 119–113 miljoonaa vuotta sitten nykyisessä Australiassa. Aikuinen yksilö oli vain 2–3 metriä pitkä ja painoi noin 300 kg — pieni panssaridinosaurus, mutta tärkeä todiste siitä, kuinka laajalle panssaroidut dinosaurukset levisivät.
Australian erikoisuus
Laji on paleontologisesti merkittävä, koska se todistaa, että panssaridinosaurukset elivät myös eteläisellä pallonpuoliskolla. Useimmat tunnetut ankylosaurit ja nodosaurit ovat Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta, mutta Minmin panssari osoittaa ryhmän maailmanlaajuisen leviämisen.
Australia oli varhaisella liitukaudella vielä osa Gondwanaa — eteläistä supermannerta. Lajin olemassaolo viittaa siihen, että panssaridinosaurukset levisivät Gondwanaan ennen mannerten lopullista eriytymistä. Sauropeltan ja Gastonian pohjoisamerikkalaiset sukulaiset olivat huomattavasti suurempia — koon ero saattaa selittyä Australian erilaisilla olosuhteilla.
Paravertebraalit — ainutlaatuinen rakenne
Lajin lajinimessä oleva paravertebra viittaa sen ainutlaatuiseen anatomiseen piirteeseen: selkärangan nikamien vieressä oli ylimääräisiä luulevyjä, joita ei tunnettu muilta dinosauruksilta löydön aikaan. Nämä ”paravertebraalit” vahvistivat selkärankaa ja tekivät panssarista integroidumman osan runkoa.
Nykyään ymmärretään, että vastaavia rakenteita on muillakin ankylosauruksilla, mutta tämän lajin fossiilit olivat ensimmäiset, joissa ne tunnistettiin selvästi. Tämä eroaa selvästi Scutellosauruksen yksinkertaisesta selkäpanssarista — panssarin integraatio kehoon kehittyi ajan myötä yhä monimutkaisemmaksi.
Fossiloitunut viimeinen ateria
Yksi merkittävimmistä löydöistä on Lajin fossiloitunut vatsasisältö — todisteita viimeisestä ateriasta. Vatsasta löydettiin pilkottuja siemeniä, hedelmien jäänteitä ja pieniä selkärangattomia. Tämä on harvinaisen suora todiste panssaridinosaurusten ruokavaliosta.
Löydös osoittaa, että laji oli valikoiva syöjä — ei vain paaputtanut matalan kasvillisuuden pintaa vaan poimi tiettyjä siemeniä ja hedelmiä. Tämä on yllättävää näin pienelle panssaridinosaurukselle ja viittaa kehittyneempään ruokavalioon kuin aiemmin luultiin.
Pieni mutta tärkeä
Lajin pieni koko — vain 2–3 metriä — tekee siitä yhden pienimpiä tunnettuja ankylosaureja. Vertailun vuoksi Gastonia oli lähes kaksinkertainen ja Ankylosaurus viisinkertainen. Tämä pienuus saattaa olla alkuperäinen piirre (varhaisten ankylosaurien piirre) tai sopeutuma Australian olosuhteisiin.
Huayangosauruksen ja Gigantspinosauruksen kiinalaiset stegosaurit olivat samankokoluokan panssaroituja kasvinsyöjiä — pienten panssaridinosaurusten joukko oli maailmanlaajuisesti monimuotoinen.
Minmin perintö
Laji on Australian paleontologian kruununjalokivi ja harvinainen ikkuna Gondwanan panssaridinosaurusten maailmaan. Se osoittaa, kuinka laajalle panssaroidut kasvinsyöjät levisivät mesotsooikolla — ei vain Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan vaan myös Australiaan. Wuerhosauruksen kiinalainen stegosauri täydentää kuvaa panssaroitujen dinosaurusten globaalista leviämisestä.
Tutustu muihin panssaridinosauruksiin