Komeimmat dinosaurukset – top 10 näyttävintä dinosauruslajia
Mitkä ovat komeimmat dinosaurukset, joita on koskaan elänyt? Paleontologit ovat viime vuosikymmeninä paljastaneet, että dinosaurukset olivat yllättävän värikkäitä ja näyttäviä eläimiä.
Uudet fossiililöydöt, melaniinipigmentin mikroskooppitutkimukset ja sulkajäännösten analyysit ovat osoittaneet dinosaurusten olleen kaukana harmaasta ja matelijamaisesta. Ne olivat täynnä värejä, harjoja, piikkejä ja sulkapeitteitä.
Tässä artikkelissa käsittelemme kymmenen komeinta dinosauruslajia, joiden ulkonäkö pysäyttää silmän. Olemme arvioineet niitä pään koristelun, värityksen, kehon muotojen ja yleisen vaikuttavuuden perusteella.
Lista on järjestetty niin, että jokainen laji edustaa erilaista komeuden tyyppiä: pään koristeet, sulkapeitteet, selkärakenteet ja värit. Mukana on sekä jättiläisiä että pieniä höyhenpukuisia lajeja.
Komeimmat dinosaurukset edustavat evoluution luovaa puolta. Niiden ulkonäkö ei ollut vain kaunista vaan myös tarkoituksenmukaista.
Melanosomitutkimus paljasti dinosaurusten todelliset värit
Viime vuosikymmenen aikana paleontologit ovat onnistuneet rekonstruoimaan dinosaurusten todellisia värejä mikroskopian avulla. Sulkien ja ihon fossiileista löytyy melanosomeja – pieniä pigmenttirakeita, joiden muoto kertoo värin.
Pitkulaiset melanosomit viittaavat mustaan, pyöreät punaruskeaan ja niiden puute vaaleisiin sävyihin. Tämä on muuttanut täysin käsityksen dinosaurusten ulkonäöstä.
Menetelmä toimii vain poikkeuksellisen hyvin säilyneillä fossiileilla. Siksi tarkkoja värimäärityksiä on tehty toistaiseksi vain harvoista lajeista.
1. Parasaurolophus – musikaalinen torviharja
Parasaurolophus on ehkä klassisin ”komea” dinosaurus. Sen taaksepäin kaartuva torviharja oli jopa 1,8 metriä pitkä ja muodosti sulavan kaaren pään takana.
Harja oli ontto ja toimi resonanssikammiona, joten laji kykeni tuottamaan matalia, kaukaa kuuluvia ääniä. Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että harja oli värikäs – mahdollisesti punainen, oranssi tai raidallinen.
Eri yksilöiden harjat olivat erikokoisia ja -muotoisia. Tämä viittaa siihen, että harja oli myös lajitoverin tunnistamisen väline.
2. Therizinosaurus – pitkäkyntinen fantasiaeläin
Therizinosaurus näyttää suoraan fantasiaromaanista otetulta. Tällä kasvinsyöjäteropodilla oli yli metrin pituiset kynnet etujaloissaan – pisimmät tunnetut kynnet minkään eläimen historiassa.
Sulkapeitteinen ruumis, pitkä kaula ja näyttävät kynnet tekevät siitä yhden visuaalisesti omaleimaisimmista dinosauruksista. Se löydettiin Mongoliasta ja eli noin 70 miljoonaa vuotta sitten.
Kynnet näyttivät pelottavilta, mutta laji käytti niitä lähinnä lehtien kahmimiseen. Komeus ja vaarattomuus yhdistyivät tässä eläimessä yllättävällä tavalla.
3. Microraptor – neljän siiven hohtava lentäjä
Microraptor oli pieni, alle metrin pituinen dromaeosauridi, jolle kehittyi neljä siipeä. Sekä etu- että takajaloissa oli pitkät sulat.
Sulkien melaniinianalyysi vuonna 2012 paljasti, että sen höyhenet olivat hohtavan mustia eli iridisoivia, kuten nykyisillä korpeilla. Tämä oli yksi ensimmäisistä kerroista, jolloin dinosauruksen todellinen väri voitiin määrittää tarkasti.
Iridisoiva väri syntyy valon taittumisesta höyhenen rakenteessa. Microraptor kimalteli siis auringonvalossa kuin nykyajan variksen sulat.
4. Stegosaurus – levyjen mestari
Stegosaurus on ikoninen komeudestaan. Sen selkää pitkin kulki kaksi vuorottelevaa levyriviä, ja suurimmat levyt olivat yli metrin korkuisia.
Nykytulkinnan mukaan levyt olivat värikkäitä ja toimivat sekä lajintunnistusmerkkinä että lämmönsäätelyssä. Verisuonten ansiosta ne saattoivat jopa punoittaa verenkierron mukaan, vaikka tämä on yhä osin arvailua.
Levyjen tarkka tehtävä on yhä tutkimuksen kohteena. Todennäköisesti ne palvelivat useaa tarkoitusta yhtä aikaa, näytöstä lämmönsäätelyyn.
5. Dilophosaurus – kaksoisharjainen petoeläin
Dilophosauruksen pään päällä oli kaksi rinnakkaista, ohutta levymäistä harjaa, jotka antoivat sille mystisen ulkonäön. Jurassic Park -elokuva teki siitä syljellä ruiskuttavan myyttihirviön.
Todellisuudessa Dilophosaurus oli vielä näyttävämpi: noin seitsemän metriä pitkä petoeläin, jonka hauras pääkoriste oli lähes varmasti värikäs parittelunäyttö.
Harjat olivat liian hauraita aseiksi tai ravinnon hankintaan. Siksi niiden tehtävä oli mitä todennäköisimmin pelkkä näyttö.
6. Kosmoceratops – sarvinen kruunu
Kosmoceratopsilla oli 15 erilaista sarvea ja piikkiä pään ympärillä – eniten minkään sarvipäisen dinosauruksen. Niskasuojusta reunustivat taaksepäin kaartuvat sarvikoristeet.
Otsasarvet taittuivat alaspäin kuin puhvelilla. Utahissa 76 miljoonaa vuotta sitten eläneen lajin nimi tarkoittaa ”koristeltua sarvinaamaa”.
Näin runsas koristelu vaati paljon energiaa kasvaakseen. Se kertoo, kuinka tärkeää näyttävyys oli lajin sosiaalisessa elämässä.
7. Amargasaurus – selkäkoristeinen sauropodi
Amargasauruksella oli kaksi pitkää piikkiriviä niskan päällä. Ne saattoivat tukea nahkapurjetta tai toimia sellaisinaan koristeena.
Tämä argentiinalainen sauropodi eli noin 130 miljoonaa vuotta sitten ja on ehkä omaleimaisin pitkäkaulainen dinosaurus koskaan. Sen profiili tuo mieleen punk-rockin piikkitukan.
Piikkien tarkasta muodosta kiistellään yhä. Olivatpa ne purjeen tukirakenne tai paljaat piikit, ne tekivät lajista ainutlaatuisen näyn.
8. Corythosaurus – kypäräpäinen ankannokkainen
Corythosaurus on klassinen lambeosauriini, jolla oli pyöreä ja korkea ”kypäräharja”. Harja muistuttaa muinaisten Korintin sotureiden kypärää.
Se oli todennäköisesti värikäs, ja paleontologit pitävät sinisiä, punaisia ja oransseja sävyjä mahdollisina. Viime vuosien ihonjälkianalyysit ovat tukeneet värikästä rekonstruktiota.
Harjan ontot käytävät toimivat myös äänen vahvistajina. Komeus ja viestintä kulkivat siis tälläkin lajilla käsi kädessä.
9. Caudipteryx – höyhenpukuinen pikkukaunotar
Caudipteryx oli pieni sulkapukuinen teropodi, jolla oli jo todelliset linnunsulat hännässä ja käsivarsissa. Sen ulkonäkö muistutti enemmän riikinkukkoa kuin matelijaa.
Värikkäät sulkakimput pyrstössä viittaavat parittelunäyttöön. Caudipteryx oli yksi ensimmäisistä löydöistä, jotka vahvistivat dinosaurusten ja lintujen yhteyden.
Se ei kyennyt lentämään, vaan sulat olivat puhdasta koristetta. Tämä todistaa, että höyhenet kehittyivät alun perin muuhun kuin lentoon.
10. Styracosaurus – piikkipäinen sarvinaama
Styracosauruksen niskasuojusta koristi kuusi valtavaa piikkiä, jotka sojottivat taaksepäin kuin kruunu. Yhdessä nenäsarven kanssa tämä teki päästä yhden dinosaurusten näyttävimmistä.
Piikit olivat todennäköisesti liian ohuita varsinaiseen taisteluun. Useimmiten niitä pidetäänkin ennen kaikkea visuaalisena näyttönä.
Eläväkin Styracosaurus oli todennäköisesti värikäs. Piikkien ja värien yhdistelmä teki siitä kävelevän mainoskyltin lajitovereille.
Komeus oli viesti, ei pelkkä koriste
Komeimmat dinosaurukset eivät olleet näyttäviä sattumalta. Harjat, sarvet ja värit välittivät viestejä lajitovereille kunnosta, iästä ja sukupuolesta.
Näkyvä koriste kertoi, että yksilö oli terve ja vahva. Heikko eläin ei olisi pystynyt ylläpitämään suurta ja energiaa kuluttavaa rakennetta.
Komeus saattoi myös pelottaa kilpailijoita tai houkutella kumppania. Se oli siis ennen kaikkea viestinnän väline.
Sama logiikka näkyy yhä elävässä luonnossa. Hirven sarvet ja riikinkukon pyrstö kertovat samaa tarinaa kuin dinosaurusten harjat.
Miksi dinosaurukset olivat niin komeita?
Komeuden evoluutio selittyy suurelta osin sukupuolivalinnalla. Koiraat, joilla oli suurempi harja, pidempi sarvi tai värikkäämpi sulkapuku, menestyivät paremmin parittelussa.
Näin näyttävyyttä tuottavat geenit siirtyivät seuraavalle sukupolvelle. Sama ilmiö, joka näkyy nykyisillä riikinkukoilla, paratiisilinnuilla ja fasaaneilla, vaikutti myös dinosauruksilla.
Tämä ”koristelun kilpavarustelu” johti miljoonien vuosien kuluessa yhä näyttävämpiin rakenteisiin. Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että suurin osa dinosauruksista oli todennäköisesti hyvin värikkäitä.
Komeus ei siis ollut turhaa loistoa vaan selviytymisen väline. Näyttävin yksilö jätti useimmin jälkeläisiä tuleville sukupolville.
Dinosaurukset kulttuurissa ja taiteessa
Komeimmat dinosaurukset ovat aina innoittaneet taiteilijoita. Stegosaurus esiintyy lastenkirjoissa, Parasaurolophus elokuvissa ja Microraptor modernissa paleotaiteessa.
Nämä lajit ovat kulttuurisesti merkittäviä juuri vaikuttavan ulkonäkönsä takia. Ne ovat muokanneet sitä mielikuvaa, joka meillä dinosauruksista on.
Yllättäen todellisuus on usein komeampaa kuin fiktio. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet, että dinosaurusten värit ja kuviot olivat vieläkin näyttävämpiä kuin taiteilijat aiemmin kuvittelivat.
Tämä on hyvä syy piirtää dinosaurukset värikkäinä. Tieteen valossa ne todella olivat sellaisia, eivät harmaita matelijoita.
Komein yksittäinen dinosaurus?
Jos on valittava yksi komein laji, valinta on vaikea. Useimmat paleontologit äänestäisivät kuitenkin Parasaurolophusta sen sulavan torviharjan ja arvioidun värityksen takia.
Toiset valitsisivat Microraptorin hohtavan mustan sulkapuvun tai Stegosauruksen ikoniset selkälevyt. Valinta on lopulta subjektiivinen, sillä jokainen listan laji on omalla tavallaan vaikuttava.
Komein dinosaurus on siis makuasia. Tärkeintä on oivallus, että dinosaurukset olivat kaukana harmaista hirviöistä.
Lue lisää dinosaurusaiheista: