Rumimmat dinosaurukset – top 10 oudoimman näköistä dinosauruslajia
Kauneus on katsojan silmässä, mutta jotkut dinosaurukset olivat yksinkertaisesti niin outoja, että ne näyttävät ihmissilmin rumilta. Nämä lajit kehittivät piirteitä, jotka sopivat niiden ekologiseen lokeroon täydellisesti mutta vaikuttavat meistä kummallisilta.
Tässä artikkelissa käymme läpi kymmenen rumimmaksi laskettavaa dinosauruslajia. Emme arvostele niitä tieteellisesti – jokainen näistä oli täydellinen aikansa olosuhteissa.
On kiinnostavaa, että useimmat näistä ”rumista” dinosauruksista ovat itse asiassa suosittuja lasten keskuudessa. Omalaatuisuus tekee niistä muistettavia, ei hylättäviä.
Ruma ja outo on dinosaurusten maailmassa vain näkökulma. Mitä pidempään katsoo, sitä enemmän alkaa arvostaa näiden eläinten evolutiivista luovuutta.
Juuri siksi rumimmat dinosaurukset ovat myös kiehtovimpia. Niiden oudot piirteet kertovat tarinan sopeutumisesta, eivät epäonnistumisesta.
1. Concavenator – kyttyräselkäinen petoeläin
Concavenator näyttää lähes keskeneräiseltä taideteokselta. Tämä Espanjasta löydetty petoeläin kantoi selässään omalaatuista kolmikulmaista kyttyrää kahden korkean nikaman varassa.
Toisin kuin Spinosauruksen sulava purje, Concavenatorin uloke kohosi terävänä keskeltä selkää. Rakenteen tarkoitus on edelleen mysteeri – arvauksia ovat näyttö, lämmönsäätely ja rasvavarasto.
Concavenator on silti yksi tutkituimmista espanjalaisista dinosauruksista. Sen käsivarsiluissa on havaittu kohoumia, jotka saattavat olla höyhenten kiinnityskohtia.
2. Anzu wyliei – ”kana helvetistä”
Anzu on lähes kirjaimellisesti ”kana helvetistä”, kuten sen lempinimi kuuluu. Tämä oviraptorosauri Yhdysvalloista näytti valtavalta sulkapukuiselta linnulta, jolla oli hampaaton nokka ja luuharja pään päällä.
Lähes kolmimetrisen koon yhdistäminen kanamaiseen ulkonäköön tekee Anzusta kaikin puolin omituisen. Se eli liitukauden lopulla nykyisten Dakotojen alueella.
Höyhenpeite ja mahdolliset kirkkaat värit olisivat tehneet Anzusta entistä lintumaisemman. Elävänä se olisi muistuttanut jättimäistä, hampaatonta kalkkunaa.
3. Therizinosaurus – pikkupäinen peikko valtavin kynsin
Therizinosaurus näyttää suoraan lastenkirjan painajaisesta. Lähes metrin pituiset kynnet, pieni pää, pitkä kaula, pullea vatsa ja sulkapeite muodostavat absurdin yhdistelmän.
Se oli kuitenkin rauhallinen kasvinsyöjä. Jättikynnet olivat luultavasti sekä puolustusaseita että väline lehtien kahmimiseen lähemmäs suuta.
Aikoinaan jättikynsiä luultiin jättiläiskilpikonnan jäänteiksi. Vasta myöhemmät löydöt paljastivat, että kyseessä oli erikoinen kasvinsyöjäteropodi.
4. Nigersaurus – ”lehmäpää-sauropodi”
Nigersaurus oli pieni sauropodi Afrikan Nigeristä, jonka leveä, laatikkomainen kuono oli täynnä yli 500 hammasta. Hampaat olivat samassa linjassa, kuin teollinen ruohonleikkuri.
Näin sauropodi söi maanpinnan kasvillisuutta tehokkaasti. Sen kuono ilmentää dinosaurusten ihmeellisyyttä kaikkein väkevimmin.
Nigersauruksen hampaat uusiutuivat hämmästyttävän nopeasti, jopa kuukauden välein. Tutkijat ovat kutsuneet sitä leikkisästi liitukauden niittokoneeksi.
5. Masiakasaurus – hammaslauta-petoeläin
Masiakasaurus oli pieni madagaskarilainen petoeläin, jonka alaleuan etuhampaat sojottivat eteenpäin. Yhdessä hampaat muodostivat lähes rullalaudan näköisen etuosan.
Tulos on visuaalisesti karmaiseva. Käyttötarkoitus oli todennäköisesti kalastus tai pienten eläinten pyydystäminen.
Eteenpäin sojottavat hampaat ovat harvinaisuus dinosaurusten joukossa. Ne tekevät Masiakasauruksen leuasta yhden oudoimmista koko ryhmässä.
6. Deinocheirus – outo jättiläinen
Deinocheirus oli yli 11 metriä pitkä Mongolian ornithomimosauri, jolla oli valtavat kädet, purjemainen selkä ja pitkä ankannokkainen suu. Yhdistelmä näyttää siltä, kuin eri dinosauruksia olisi liitetty vahingossa yhteen.
Käytännössä se oli täysin järkevä, omnivorinen laji. Visuaalisesti se on kuitenkin surkuhupaisa kokonaisuus.
Pitkään tunnettiin vain Deinocheiruksen valtavat käsivarret, ja muusta eläimestä voitiin vain arvailla. Täydellisempi luuranko löytyi vasta vuonna 2014.
7. Pegomastax – hammasvampyyri
Pegomastax oli hyvin pieni, noin 60-senttinen eteläafrikkalainen kasvinsyöjä, jolla oli papukaijamainen nokka ja pitkät torahammasmaiset etuhampaat. Kooltaan se oli vaatimaton, mutta hampaat näyttävät vampyyrimaisilta.
Nimi tarkoittaa ”tanakkaa leukaa”. Torahampaat olivat todennäköisesti puolustusta ja näyttöä, eivät lihansyönnin välineitä.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Pegomastaxin ihoa saattoivat peittää piikkimäiset harjakset. Jos näin oli, se muistutti enemmän outoa piikkisikaa kuin matelijaa.
8. Kosmoceratops – liikaa sarvia
Vaikka Kosmoceratops esiintyi myös komeimpien listallamme, sen 15 sarvea voi tulkita myös rumuudeksi. Sarvet osoittavat eri suuntiin, eri kokoisina ja eri muotoisina.
Lopputulos näyttää kasvoilta, jotka ovat menneet sekaisin evoluution suunnittelupöydällä. Sarvet olivat todennäköisesti näyttöä lajitovereille.
Kosmoceratops on yksi koristeellisimmista tunnetuista sarvipäisistä dinosauruksista. Rumuus ja komeus kohtaavat siinä samassa kallossa.
9. Opisthocoelicaudia – pelkkä ”perä ja häntä”
Opisthocoelicaudia tunnetaan lähes pelkästään vartalosta ja hännästä – ilman kaulaa tai päätä. Pää ja kaula olivat kadonneet jo ennen fossiloitumista, mahdollisesti haaskaeläinten viemänä.
Tämän löydön outous teki siitä paleontologian kuuluisan erikoistapauksen. Kuva tuntemattomasta ”perä-pää-sauropodista” on dinosaurusgallerioiden vakituisia kummajaisia.
Pään puuttuminen on tehnyt lajin tunnistamisesta hankalaa. Tutkijat ovat joutuneet päättelemään paljon pelkän vartalon perusteella.
10. Linhenykus – yksisorminen kummajainen
Linhenykus oli pieni kiinalainen alvarezsauridi, jolla oli vain yksi toimiva sormi etujaloissaan. Muut sormet olivat surkastuneet lähes näkymättömiin.
Visuaalisesti laji näyttää pikkuteropodilta, joka on menettänyt kaikki sormet paitsi yhden. Kummallisuus hipoo sarjakuvamaista.
Yksi sormi riitti todennäköisesti hyönteispesien kaivamiseen. Outo rakenne oli siis täysin toimiva työkalu omassa ympäristössään.
Kunniamaininta: Patagotitan ja muut titanosaurit
Valtavat titanosaurit ovat usein lähes hirviömäisen näköisiä pelkän kokonsa takia. Patagotitan ja Argentinosaurus olivat yli 30 metriä pitkiä, ja niiden pienet päät valtavissa kehoissa luovat visuaalisen epätasapainon.
Vaikka ne eivät ole varsinaisesti rumia, niiden mittasuhteet ovat niin äärimmäiset, että ne pysäyttävät silmän. Pieni pää pitkän kaulan päässä näyttää lähes piirretyltä.
Pieni pää oli itse asiassa välttämättömyys. Liian suuri pää olisi tehnyt pitkän kaulan kannattelusta mahdotonta.
Kuinka tiedämme, miltä rumimmat dinosaurukset näyttivät?
Mistä tiedämme, miltä nämä oudot eläimet näyttivät? Perusta on luusto, joka paljastaa rungon muodon, kynnet, sarvet ja harjat.
Joskus säilyy myös pehmytkudosta, kuten ihoa, höyheniä tai sarveismuodostumia. Tällaiset löydöt tarkentavat kuvaa huomattavasti.
Lopullinen ulkonäkö on silti aina osin taiteilijan tulkinta. Värit ja ihon hienot yksityiskohdat jäävät usein valistuneen arvauksen varaan.
Dinosaurusten outous kulttuurissa
Omaleimaiset dinosaurukset ovat ohjanneet elokuvien ja pelien suunnittelua vuosikymmeniä. Hahmosuunnittelijat ammentavat inspiraatiota juuri näistä ”rumista” lajeista.
Niiden kummalliset piirteet ovat valmis käsikirjoitus fantasiaolentojen luomiseen. Kun näet seuraavan kerran oudon otuksen videopelissä, jokin sen piirre on luultavasti lainattu Therizinosauruksesta, Concavenatorista tai Anzusta.
Moni klassinen elokuvahirviö lainaa piirteitä juuri näistä lajeista. Outo dinosaurus on suunnittelijalle valmis lähtökohta jännittävälle olennolle.
Miksi nämä dinosaurukset ovat ”rumia”?
Ruma ei ole tieteellinen kategoria. Nämä lajit ovat täydellisiä evoluution tuloksia, jotka sopivat omiin lokeroihinsa upeasti.
Syy siihen, miksi ne näyttävät meistä oudoilta, on yksinkertainen: nykyluonnosta puuttuvat vertailukohdat. Kun näemme norsun, tiedämme sen olevan tavallinen, mutta Therizinosauruksen kaltaisia eläimiä ei ole enää missään.
Oikeastaan rumuus on todiste evoluution luovuudesta. Se osoittaa, kuinka monipuolisia elämänmuotoja luonto on kehittänyt erilaisiin tarpeisiin.
Näin rumimmat dinosaurukset ovatkin oikeastaan evoluution mestariteoksia. Niiden outous on merkki menestyksestä, ei virheestä.
Omaleimaisuus jää mieleen
Kiinnostava ilmiö on, että mitä oudompi dinosaurus, sitä suositumpi se usein on lasten keskuudessa. Therizinosaurus, Nigersaurus ja Concavenator ovat monen lapsen suosikkeja juuri poikkeuksellisen ulkonäkönsä takia.
Tämä on hyvä muistutus siitä, että ”ruma” on subjektiivinen käsite. Usein omaleimaisuus on kiehtovampaa kuin täydellinen symmetria.
Outous on siis dinosaurusten vetovoiman ydintä. Täydellisen symmetrinen olento unohtuu, mutta kummajainen jää mieleen vuosiksi.
Rumin yksittäinen laji?
Jos on valittava yksi rumin dinosaurus, valinta osuu usein Anzu wylieihin eli ”kanaan helvetistä”. Sen yhdistelmä sulkapukua, luuharjaa ja hampaatonta nokkaa näyttää oudolta kaikin tavoin.
Toisina vaihtoehtoina tulevat Nigersaurus leveine hammaskuonoineen tai Deinocheirus, johon on kasaantunut lähes kaikki mahdolliset dinosauruspiirteet. Valinta on lopulta makuasia – jokainen listan laji on visuaalisesti hätkähdyttävä.
Rumuus ja kiehtovuus kulkevat näillä lajeilla käsi kädessä. Juuri siksi ne ovat jääneet sekä tutkijoiden että yleisön mieleen.
Lue lisää dinosaurusaiheista: