Suurin lentävä dinosaurus – Quetzalcoatlus ja muut ilmojen jättiläiset
Suurin lentävä dinosaurus on kysymys, jossa pitää ensin selventää yksi tärkeä asia: pterosaurukset eivät olleet varsinaisesti dinosauruksia. Ne olivat lentäviä matelijoita, jotka elivät samaan aikaan dinosaurusten kanssa.
Yleiskielessä ja populaaritieteessä niitä kutsutaan silti usein ”lentäviksi dinosauruksiksi”. Tarkastellaan siis sekä suurimpia lentäviä mesotsooisia matelijoita että todellisia lentäviä dinosauruksia eli varhaislintuja.
Tässä artikkelissa keskitymme ennen kaikkea Quetzalcoatlukseen, mutta esittelemme myös muut taivaan jättiläiset. Lopuksi katsomme, miksi kukaan ei voinut olla suurempi.
Miksi pterosaurus ei ole dinosaurus?
Suurin lentävä dinosaurus on tarkkaan ottaen hieman harhaanjohtava nimitys. Pterosaurukset ja dinosaurukset olivat eri eläinryhmiä, vaikka molemmat kuuluivat arkosauruksiin.
Pterosaurukset kehittivät lentokyvyn täysin itsenäisesti. Niiden siipi muodostui yhdestä pitkästä sormesta jännitetystä nahkakalvosta, ei höyhenistä.
Oikeita lentäviä dinosauruksia ovat vain linnut ja niiden välittömät esi-isät. Siksi tarkastelemme tässä molempia ryhmiä rinnakkain.
Quetzalcoatlus northropi – kaikkien aikojen suurin lentäjä
Quetzalcoatlus on maailman suurin tunnettu lentävä eläin koskaan. Sen siipiväli oli noin 10,5–11 metriä – enemmän kuin pienellä lentokoneella.
Maassa seisoessaan se ylsi kirahvin tasolle, noin viiden metrin korkeuteen. Painon arvioidaan olleen noin 200–250 kilogrammaa, vaikka arviot vaihtelevat.
Quetzalcoatlus nimettiin atsteekkien sulkakäärmejumalan Quetzalcoatlin mukaan. Se eli 68 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa, aivan dinosaurusten sukupuuton kynnyksellä.
Laji kuului azhdarkidipterosauruksiin – pitkäkaulaisiin ja pitkäjalkaisiin lentäjiin. Ne olivat pterosaurusten evoluution viimeinen ja näyttävin ryhmä.
Elävänä Quetzalcoatlus oli vaikuttava näky. Taivaalla liitävä, lentokoneen levyinen olento olisi varjostanut kokonaisen aukean alleen.
Tällaista kokoa on vaikea kuvitella. Lähin nykyvastine olisi pieni lentokone, joka kohoaa ilmaan pelkän lihasvoiman avulla.
Löytöhistoria
Quetzalcoatluksen fossiilit löydettiin Texasin Big Bendin kansallispuistosta vuonna 1971. Löytäjä oli yliopisto-opiskelija Douglas Lawson, joka kaivoi esiin valtavan siipiluun.
Luu oli huomattavasti suurempi kuin mikään aiemmin tunnettu pterosauruksen luu. Alkuperäiset arviot ylsivät jopa 15 metrin siipiväliin.
Myöhemmät tarkemmat mittaukset laskivat luvun noin 10,5 metriin. Sekin riittää tekemään siitä suurimman tunnetun lentävän eläimen koskaan.
Löytö mullisti käsityksen siitä, kuinka suuriksi lentävät eläimet voivat kasvaa. Se osoitti fysiikan rajojen olevan kauempana kuin oli luultu.
Lawsonin löytö on yhä yksi paleontologian kuuluisimmista. Se nosti azhdarkidipterosaurukset suuren yleisön tietoisuuteen.
Miten sellainen jätti lensi?
Paleontologit ihmettelivät pitkään, kuinka näin valtava eläin saattoi lentää. Vastaus on monen tekijän summa:
- Ontot luut – pterosaurusten luut olivat ilmatäytteisiä kuten linnuilla
- Voimakkaat lihakset – valtavat rintalihakset ponnistusta varten
- Tehokas nousu – mahdollisesti nelijalkainen ponnistus maasta
- Liito termiikissä – nousevien ilmavirtausten hyödyntäminen
- Kevyt runko – paino oli matala suhteessa kokoon
Quetzalcoatlus pystyi luultavasti liitämään pitkiä matkoja ja ponnistamaan voimakkaasti vain lyhyitä hetkiä kerrallaan. Joidenkin mallien mukaan se saattoi kattaa jopa tuhansien kilometrien matkoja.
Liitäminen oli avain jättiläisen menestykseen. Aktiivinen siivenlyönti kulutti valtavasti energiaa, joten Quetzalcoatlus turvautui siihen vain välttämättömissä tilanteissa.
Nelijalkainen ponnistus on uudempi teoria, jonka mukaan eläin hyppäsi ilmaan etujalkojensa avulla. Se selittäisi, miten näin painava olento ylipäätään nousi lentoon.
Mitä Quetzalcoatlus söi?
Quetzalcoatluksen ruokavaliosta on esitetty kaksi kilpailevaa teoriaa:
- Kalansyöjä – kuin nykyhaikara, joka kalasti matalista vesistöistä
- Maasaalistaja – pyydysti pieniä eläimiä pitkällä nokallaan
Uusimmat tutkimukset tukevat jälkimmäistä: Quetzalcoatlus oli todennäköisesti pitkäkaulainen maasaalistaja, joka nappasi pieniä maaeläimiä. Sen kuono ja kaula muistuttivat haikaroita, jotka pyydystävät sammakoita ja pieniä eläimiä.
Tämä tekee Quetzalcoatluksesta pikemminkin jättimäisen kahlaajan kuin merilinnun. Se käveli todennäköisesti nelijalkaisena maassa ja nappasi saaliin nokallaan.
Pieni saalis riitti, koska liitäminen vaati vähän energiaa. Quetzalcoatlus saattoi kävellä saalistamassa pitkiäkin matkoja maan pinnalla.
Muut suuret pterosaurukset
Quetzalcoatlus ei ollut ainoa jättiläinen taivaalla. Sen rinnalla eli muitakin valtavia pterosauruksia, joiden koosta kiistellään yhä.
2. Hatzegopteryx thambema oli romanialainen azhdarkidi, jonka siipiväli oli 10–12 metriä. Se eli Hațegin saarella muinaisessa Euroopassa. Sen nokka oli paksumpi ja voimakkaampi kuin Quetzalcoatluksen, mikä viittaa suuremman saaliin pyydystämiseen.
3. Arambourgiania philadelphiae oli jordanialainen pterosauri, jonka siipiväliksi on arvioitu 7–13 metriä. Arvio on epätarkka, ja laji kuvattiin jo 1940-luvulla.
4. Ornithocheiromorpha-ryhmä sisälsi muun muassa Pteranodonin (siipiväli 6–7 m) ja Anhangueran (4–5 m). Nämä olivat kalaa syöviä, merilintumaisia pterosauruksia.
Pteranodon on yksi tunnetuimmista pterosauruksista populaarikulttuurissa. Sitä näkee usein elokuvissa, vaikka se oli selvästi Quetzalcoatlusta pienempi.
Suurimmat oikeat linnut mesotsooisella kaudella
Jos rajaudutaan todellisiin lentäviin dinosauruksiin eli varhaislintuihin, suurimmat olivat aivan eri kokoluokkaa. Lintujen evoluutio oli vasta alussa myöhäisellä liitukaudella, ja ne olivat enimmäkseen variksen kokoisia.
- Enantiornithes – ”vastalinnut”, varhainen lintujen ryhmä; suurimmat variksen kokoisia
- Ichthyornis – kalaa syövä, noin 60 cm pituinen lintu
- Hesperornis – noin 1,8 metriä pitkä sukeltaja, joka ei lentänyt
Linnut kehittyivät todella suuriksi vasta paljon myöhemmin. Siihen mennessä pterosaurukset olivat jo kadonneet taivaalta sukupuuton myötä.
Mesotsooisen kauden taivasta hallitsivat siis pterosaurukset, eivät linnut. Linnut elivät pterosaurusten varjossa pieninä ja vaatimattomina.
Varhaislinnut olivat kaukana nykyisistä jättilinnuista. Vasta dinosaurusten sukupuuton jälkeen linnut pääsivät kasvamaan todella suuriksi.
Onko Quetzalcoatlus todella suurin?
On esitetty, että Hatzegopteryx olisi voinut olla jopa suurempi. Sen fossiilit ovat epätäydellisiä, mutta jotkin luut viittaavat lähes 12 metrin siipiväliin.
Myös Arambourgianian on ehdotettu olleen suurempi, mutta sen fossiilit ovat vielä puutteellisempia. Epävarmuus on näillä lajeilla suurta.
Tämän vuoksi Quetzalcoatlusta pidetään virallisesti suurimpana tunnettuna lentävänä eläimenä – varovaisella 10,5 metrin siipivälillä.
Kysymyksen asettelusta riippumatta suurin lentävä dinosaurus on käytännössä aina Quetzalcoatlus. Vain hyvin epätäydellisistä fossiileista löytyy mahdollisia haastajia.
Lopullinen vastaus odottaa parempia fossiililöytöjä. Toistaiseksi Quetzalcoatlus pitää kärkisijaa vakaasti hallussaan.
Miksi lentävät eläimet eivät voi olla suurempia?
Fysiikka asettaa rajat. Noin 250 kilon painolla ja yli 10 metrin siipivälillä lentäminen vaati äärimmäistä erikoistumista. Vielä suurempi lentäjä tarvitsisi:
- Suuremmat lihakset – mutta ne lisäisivät painoa
- Suuremmat siivet – mutta liian isot siivet murtuvat
- Enemmän energiaa – mutta ravinnonsaannin tehokkuus on rajallinen
Tästä syystä nykyiset suurimmat lentävät linnut, kuten kondori, albatrossi ja pelikaani, jäävät noin kolmen metrin siipiväliin. Quetzalcoatlus käytti kaikki evoluution keinot ja saavutti fysiikan asettaman rajan.
Quetzalcoatlus oli siis lähellä lentävän eläimen ehdotonta ylärajaa. Vielä suuremman olennon paino kasvaisi nopeammin kuin sen siivet jaksaisivat kannatella.
Lentokyky on aina kompromissi koon ja voiman välillä. Quetzalcoatlus löysi tästä tasapainosta äärimmäisen mutta yhä toimivan ratkaisun, jota mikään ei ole sittemmin ylittänyt.
Pterosaurusten sukupuutto
Pterosaurukset hävisivät kokonaan 66 miljoonaa vuotta sitten samaan aikaan dinosaurusten kanssa. Chicxulubin asteroidin isku ja sitä seurannut ekosysteemin romahdus tappoivat kaikki suuret lentäjät.
Azhdarkidit, kuten Quetzalcoatlus, olivat pahimmassa asemassa. Ne olivat erikoistuneet tiettyihin elinympäristöihin, eikä nopea muutos sopinut niille.
Linnut sen sijaan selvisivät. Pienet, monimuotoiset ja nopeasti lisääntyvät lajit perivät taivaan. Nykyiset linnut ovat ainoat elossa olevat lentävät dinosaurukset – tietyssä mielessä Quetzalcoatluksen perillisiä.
Pterosaurusten katoaminen jätti taivaalle aukon, jonka linnut täyttivät. Ne saavuttivat lopulta itse suuria kokoja, joskaan eivät koskaan Quetzalcoatluksen mittoja.
Jättipterosaurusten aika oli näin lopullisesti ohi. Taivaan suurimmat lentäjät katosivat, eikä mikään ole sittemmin täyttänyt niiden paikkaa.
Lentävien jättiläisten merkitys
Pterosaurukset olivat ensimmäiset selkärankaiset, jotka oppivat lentämään. Ne tekivät niin noin 220 miljoonaa vuotta sitten, kauan ennen lintuja.
160 miljoonan vuoden aikana ne hallitsivat taivasta, ja Quetzalcoatlus oli niiden evoluution huipentuma – kirahvin kokoinen lentäjä, joka saattoi liidellä mannerten yli.
Nykyään niistä on jäljellä vain muisto sekä linnut, jotka perivät niiden taivaan. Quetzalcoatluksen koko muistuttaa, miten erilainen elämä oli mesotsooisella kaudella.
Eläimet saavuttivat kokoja, joita fysiikka ei salli enää nykyisessä ekosysteemissä. Sekä maan että taivaan jättiläiset olivat osa samaa elämän rikkautta, joka päättyi Chicxulubin iskuun.
Quetzalcoatlus jää näin ilmojen kaikkien aikojen kuninkaaksi. Mikään lentävä eläin ei ole sen jälkeen yltänyt samaan kokoluokkaan.
Sen tarina muistuttaa, kuinka monimuotoista elämä on ollut. Quetzalcoatlus on todiste siitä, mihin evoluutio pystyy parhaimmillaan.
Lue lisää dinosaurusaiheista: