Painavin dinosaurus – yli 70 tonnia ja eläimiä, joiden kokoa on vaikea uskoa todeksi
Painavimman dinosauruksen tittelistä kilpailevat muutamat eteläamerikkalaiset titanosaurit – jättiläismäiset pitkäkaulaiset kasvinsyöjät, jotka kasvoivat lähes uskomattoman suuriksi.
Suurimmat saattoivat painaa 70–100 tonnia – yli kymmenen kertaa enemmän kuin afrikkalainen norsu, nykymaailman painavin maaeläin.
Sama eläin, jota moni hakee nimellä maailman lihavin dinosaurus, tarkoittaa käytännössä juuri painavinta lajia. Ennen kuin nimeämme voittajan, on kuitenkin ymmärrettävä yksi haaste.
Jättiläissauropodien painoarviot ovat aina epävarmoja. Yksikään näistä eläimistä ei kävellyt vaa’alle, ja fossiileista on usein löydetty vain murto-osa luurangosta.
Painoarviot perustuvat luiden mittoihin, matemaattisiin malleihin ja vertailuihin tunnetumpiin eläimiin. Siksi ”painavin dinosaurus” -titteli vaihtuu säännöllisesti uusien löytöjen ja analyysien myötä.
Mikä on maailman painavin dinosaurus?
Lyhyt vastaus kysymykseen, mikä on maailman painavin dinosaurus, riippuu siitä, kuinka epävarmoja arvioita hyväksytään. Parhaiten tunnetuista jättiläisistä raskain on Patagotitan, arviolta 50–77 tonnia.
Jos mukaan lasketaan kiistanalaisemmat löydöt, painavin dinosaurus saattoi olla intialainen Bruhathkayosaurus, jonka painoksi on arvioitu jopa yli sata tonnia. Käydään ehdokkaat läpi yksitellen.
Tärkeää on muistaa, että kaikki luvut ovat pelkkiä arvioita. Yhtäkään näistä jättiläisistä ei ole koskaan punnittu, joten tittelit perustuvat aina parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen päättelyyn ja vaihtuvat uusien analyysien myötä.
Argentinosaurus – perinteinen ennätyksenhaltija
Argentinosaurus huinculensis on pitkään ollut maailman painavin dinosaurus -tittelin ehdokas. Se eli noin 96–94 miljoonaa vuotta sitten Argentiinan Patagoniassa.
Valitettavasti Argentinosauruksesta tunnetaan vain muutamia luita – selkänikamia, kylkiluita ja sääriluu. Nämäkin ovat niin valtavia, että yksi selkänikama on yli 1,5 metriä korkea.
Painoarviot vaihtelevat välillä 65–100 tonnia, ja tuoreimmat tutkimukset asettuvat noin 75–80 tonniin. Pituudeksi arvioidaan 30–40 metriä.
Argentinosauruksen ongelmana on fragmentaarisuus: koska luita tunnetaan niin vähän, arviot perustuvat pitkälti ekstrapolaatioon paremmin tunnetuista sukulaisista.
Tästä huolimatta Argentinosaurus on yhä yksi kuuluisimmista jättiläissauropodeista. Sen nimi tarkoittaa yksinkertaisesti ”Argentiinan liskoa”.
Patagotitan – vahvin ehdokas
Patagotitan mayorum on tällä hetkellä vahvin ehdokas parhaiten tunnetun jättiläisen titteliin, koska siitä tunnetaan huomattavasti enemmän luita kuin Argentinosauruksesta. Se löydettiin vuonna 2014 Argentiinan Patagoniasta.
Useiden yksilöiden fossiileista on saatu kattava kuva eläimen koosta. Painoksi arvioidaan tutkimuksesta riippuen noin 57–77 tonnia ja pituudeksi noin 37 metriä.
New Yorkin luonnonhistoriallisen museon aulassa oleva Patagotitan-luuranko on niin suuri, ettei se mahdu kokonaan saliin – pää kurkistaa ovesta aulaan. Se on yksi maailman suurimmista museoon kootuista dinosaurusluurangoista.
Patagotitan kuului titanosaureihin, liitukauden menestyneimpään sauropodiryhmään. Ne levittäytyivät lähes kaikkialle ja elivät dinosaurusten aikakauden loppuun saakka.
Dreadnoughtus – parhaiten dokumentoitu jättiläinen
Dreadnoughtus schrani – ”se jota mikään ei pelota” – on merkittävä, koska sen luurangosta on löydetty noin 70 prosenttia luutyypeistä. Tämä tekee arvioista luotettavampia kuin useimpien muiden jättiläissauropodien kohdalla.
Alkuperäinen, vuoden 2014 painoarvio oli noin 59 tonnia. Vuonna 2015 julkaistu mallinnustutkimus kuitenkin laski arvion todennäköisemmin noin 30–40 tonniin – löydön kuvaaja Kenneth Lacovara ei tosin hyväksynyt uutta lukua.
Pituus oli noin 26 metriä. Hämmästyttävintä on, ettei löydetty yksilö ollut edes täysikasvuinen: sen luiden kasvuvyöhykkeet osoittavat, että se oli yhä kasvamassa kuollessaan.
Täysikasvuinen Dreadnoughtus olisi siis voinut olla vielä raskaampi. Nimi viittaa eläimen valtavaan kokoon ja järeään, lähes aseelliseen häntään.
Supersaurus – pisin mutta ei painavin
Supersaurus vivianae kilpailee pisimmän dinosauruksen tittelistä. Vuoden 2024 tutkimuksen mukaan se kasvoi noin 33–40 metriä pitkäksi.
Suurin yksilö saattoi jopa ylittää 40 metriä – mikä tekisi Supersauruksesta mahdollisesti pisimmän tunnetun dinosauruksen.
Painavin se ei silti ollut. Diplodocidina Supersaurus oli kevytrakenteinen: painoksi arvioidaan ”vain” 35–44 tonnia. Tämä osoittaa, ettei pisin dinosaurus ollut välttämättä painavin – rakenne ratkaisee.
Diplodocidit olivat sauropodien hoikkia ja pitkähäntäisiä edustajia. Ne luottivat pituuteen ja ulottuvuuteen pikemminkin kuin massiiviseen ruumiinrakenteeseen.
Bruhathkayosaurus – kiistanalainen jättiläinen
Bruhathkayosaurus matleyi Intiasta on ehkä kaikkien aikojen painavin dinosaurus – mutta myös kaikkein kiistanalaisin. Vuonna 1989 kuvatut fossiililöydökset viittaavat eläimeen, joka olisi voinut olla valtava.
Vuonna 2023 julkaistu Paul & Larramendin tutkimus arvioi sen painon mahdollisesti jopa 110–170 tonniin, todennäköisimmin noin 110–130 tonniin. Jos arvio pitää, eläin olisi kilpaillut kokoluokassa jopa sinivalaan kanssa.
Ongelmana on, että alkuperäiset fossiilit ovat kadonneet, mahdollisesti tuhoutuneet monsuunisateissa. Monet paleontologit epäilivät aikoinaan, olivatko ”luut” edes luita vai kenties puun fossiloituneita jäänteitä.
Nykyään useimmat tutkijat pitävät löytöä aitona sauropodina, mutta ilman alkuperäistä materiaalia mitään ei voida varmistaa. Bruhathkayosaurus jää siksi pysyvästi mysteeriksi.
Maraapunisaurus – kadonnut jättiläinen
Maraapunisaurus (aiemmin Amphicoelias fragillimus) on toinen mysteeri. Vuonna 1878 kuvattu yksittäinen selkänikama sai Edward Copen arvioimaan eläimen jopa 58 metriä pitkäksi.
Vuonna 2018 Kenneth Carpenter kuitenkin uudelleenluokitteli sen rebbachisauridiksi ja laski pituusarvion noin 30–40 metriin. Eläin oli yhä jättiläinen, mutta ei aivan niin suuri kuin alun perin kuviteltiin.
Nikama katosi pian löytönsä jälkeen – todennäköisesti se mureni, koska se oli erittäin hauras. Kaikki, mitä siitä tiedetään, perustuu yhteen piirustukseen ja muutamaan mittaan.
Maraapunisaurus on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksi kadonnut fossiili voi synnyttää yli sadan vuoden mittaisen tieteellisen arvoituksen.
Miksi painoa on niin vaikea arvioida?
Miksi sama eläin voi saada niin erilaisia painoarvioita? Syynä on se, ettei pehmytkudoksen määrää voi mitata luista – lihaksen, rasvan ja sisäelinten osuus täytyy arvata.
Pienikin muutos oletetussa ruumiinmuodossa heilauttaa lopputulosta kymmenillä tonneilla. Siksi maailman lihavin dinosaurus voi kutistua tai kasvaa pelkän uuden mallinnuksen myötä.
Luotettavin arvio saadaan, kun luuranko on mahdollisimman kattava. Juuri siksi Patagotitan ja Dreadnoughtus ovat tutkijoille arvokkaampia kuin yksittäisten luiden varassa olevat jättiläiset.
Siksi kannattaa suhtautua varovasti otsikoihin, jotka julistavat aina uuden ”suurimman” dinosauruksen. Usein kyse on yhdestä luusta ja rohkeasta arviosta.
Miten sauropodit kasvoivat niin suuriksi?
Sauropodien jättiläiskokoa selittävät useat biologiset innovaatiot. Ensinnäkin niiden luut olivat onttoja ja täynnä ilmataskuja – kuten lintujen luut nykyään – mikä kevensi luurankoa merkittävästi.
Toiseksi niillä oli lintujen kaltainen hengitysjärjestelmä, jossa ilma virtasi yhteen suuntaan keuhkojen läpi. Tämä on paljon tehokkaampi kuin nisäkkäiden edestakaisin kulkeva hengitys ja mahdollisti riittävän hapensaannin valtavalle keholle.
Kolmanneksi sauropodit eivät pureskelleet ruokaansa. Ne nielivät kasviaineksen kokonaisena, mikä mahdollisti pienen pään. Pieni pää tarkoitti kevyttä kaulaa, ja kevyt kaula mahdollisti sen pidentymisen.
Pitkä kaula puolestaan antoi pääsyn ravintoon, johon mikään muu eläin ei ylettänyt. Neljänneksi sauropodit kasvoivat nopeasti: ne saavuttivat lähes täyden kokonsa noin 20–30 vuodessa.
Tämä on paljon nopeampaa kuin yhtä suureksi kasvavalla nisäkkäällä. Nopea kasvu auttoi nuoria sauropodeja pääsemään pian petojen ulottumattomiin.
Vertailua nykymaailmaan
Painavin nykyinen maaeläin on afrikkalainen savanninorsu, joka painaa noin 6 tonnia. Patagotitan painoi arviolta 57–77 tonnia – yli kymmenen kertaa enemmän.
Painavin tunnettu eläin koskaan on sinivalas, joka painaa jopa 150 tonnia – mutta se elää vedessä, jossa noste kannattelee painoa. Maalla 70–100 tonnin painoa kannattelevat jalat ovat biomekaaninen ihme.
Jättiläissauropodit olivat siis moninkertaisesti raskaampia kuin yksikään nykyinen maaeläin. Niiden vertaisia ei ole kävellyt maapallolla sen jälkeen.
Sauropodien jättiläiskoko muistuttaa siitä, ettei evoluutio tunne niitä rajoja, jotka tuntuvat meistä itsestäänselviltä. Se, mikä vaikuttaa mahdottomalta, ei välttämättä ole sitä – tarvitaan vain oikeat olosuhteet ja riittävästi aikaa.
Tutustu myös näihin sisältöihin:
Suurin lihansyöjä dinosaurus | Tunnetuimmat dinosaurukset | Vaarallisin dinosaurus | Pienin dinosaurus | Suurin dinosaurus vedessä | Suurin dinosaurus koskaan | Kuuntele dino-äänisarjaa