Pliosaurus funkei – Suurlisko – jurakauden merten jättipeto
Dino-kortti:
- Nimi: Pliosaurus funkei
- Suomeksi: Suurlisko
- Nimen merkitys: ”Enemmän lisko” (suku yhdistää kreikan pleion = enemmän + sauros = lisko, viitaten siihen että suku oli liskomaisempi kuin pitkäkaulaiset plesiosaurukset); lajinimi funkei kunnioittaa löytäjää Bjørn Funkea
- Eli: Myöhäinen jurakausi, noin 150–145 miljoonaa vuotta sitten
- Löytöpaikka: Norja (Svalbard, Sassenfjorden)
- Pituus: Noin 10–12 metriä
- Paino: Arviolta noin 11 tonnia
- Ruokavalio: Lihansyöjä (suuret kalat, plesiosaurukset, kalaliskot)
- Tunnusmerkit: Yksi suurimmista tunnetuista meripedoista, lyhyt vahva kaula, valtava kallo, tukevat hampaat, kuuluisa Predator X -fossiili, merimatelija – ei dinosaurus
Pliosaurus funkei oli yksi suurimmista merimatelijoista, joita on koskaan elänyt. Se oli jurakauden merten jättipeto, joka tunnetaan parhaiten kuuluisalla lempinimellään Predator X. Sen nimi tarkoittaa enemmän liskoa, ja suomeksi sitä voi kutsua suurliskoksi.
On tärkeää huomata, ettei tämä eläin ollut dinosaurus. Se oli merimatelija, tarkemmin lyhytkaulainen merimatelija eli pliosaurus. Se eli myöhäisellä jurakaudella noin 150–145 miljoonaa vuotta sitten. Aikuinen yksilö oli noin 10–12 metriä pitkä ja painoi arviolta noin 11 tonnia. Tämä tekee siitä yhden suurimmista tunnetuista merten saalistajista, joskaan ei aivan niin valtavaa kuin ensimmäisissä uutisissa väitettiin.
Ei dinosaurus vaan merimatelija
Vaikka tämä eläin eli dinosaurusten aikaan, se ei ollut dinosaurus. Se kuului plesiosauruksiin, meressä eläneeseen matelijaryhmään, joka oli oma erillinen kehityslinjansa. Dinosaurukset elivät pääosin maalla, kun taas tämä peto vietti koko elämänsä vedessä.
Tarkemmin se kuului pliosauruksiin, plesiosaurusten lyhytkaulaiseen haaraan. Tällainen lyhytkaulainen merimatelija oli rakennettu aivan toisin kuin pitkäkaulaiset sukulaisensa. Se ei siis ollut dinosaurus eikä kala, vaan meren valloittanut suuri matelija.
Lyhyt vahva kaula
Toisin kuin pitkäkaulaiset plesiosaurukset, tämä laji oli lyhytkaulainen. Sen kaula oli vain noin viidennes koko ruumiin pituudesta, eli paljon lyhyempi kuin elasmosaurien jättiläiskaula. Lyhyt kaula oli kuitenkin erittäin vahva ja vei pään suoraan kohti saalista voimakkaalla iskulla.
Tällainen rakenne sopi suurten saaliiden saalistukseen. Vahvat lihakset mahdollistivat valtavan voiman tarttumisessa ja suurten saaliiden käsittelyssä. Tämä peto ei kalastanut pieniä saaliita pitkällä kurkotuksella, vaan hyökkäsi suoraan ja voimakkaasti. Se oli rakennettu hyökkäämään, ei väijymään pitkän kaulan turvin.
Valtava kallo
Eläimen kallo oli valtava, suurimmillaan arviolta noin kahden tai kahden ja puolen metrin pituinen. Se oli yksi suurimmista tunnetuista merimatelijoiden kalloista. Leuat olivat täynnä tukevia, teräväkärkisiä hampaita, joiden poikkileikkaus oli kolmikulmainen, mikä on yksi suvun tunnusmerkeistä.
Hampaat olivat tehokkaita suurten saaliiden lävistämiseen ja viiltämiseen. Purema oli epäilemättä erittäin voimakas, mutta sen tarkkaa voimakkuutta on vaikea arvioida, koska kokonaista kalloa ei ole löytynyt. Tämän vuoksi alkuperäinen tieteellinen tutkimus ei edes esittänyt tarkkaa purentavoiman arviota.
Tässä yhteydessä on hyvä oikaista yksi sitkeä väite. Varhaisissa uutisissa kerrottiin, että pedon purema olisi ollut nelinkertainen suureen petodinosaurukseen verrattuna. Tämä luku oli kuitenkin median liioittelua, ei perusteltu tieteellinen tulos. Purema oli silti epäilemättä yksi voimakkaimmista, mitä merissä on koskaan ollut.
Svalbardin Predator X
Yksi kuuluisimmista pliosaurusfossiileista on niin sanottu Predator X, joka löydettiin Norjan Svalbardilta. Löytö nousi aikoinaan kansainväliseksi uutiseksi, ja eläimestä esitettiin hyvin dramaattisia arvioita. Sen väitettiin olleen jopa 15 metriä pitkä ja painaneen 45 tonnia.
Myöhempi tarkempi tutkimus pienensi nämä luvut huomattavasti. Fossiilit olivat itse asiassa hyvin epätäydellisiä, sillä arktisen ilmaston jäätymis- ja sulamissyklit olivat pirstoneet luut. Tämän vuoksi koko jouduttiin arvioimaan muiden pliosaurusten perusteella, ja tulokseksi saatiin maltillisemmat mitat.
Lajin kuvasi tieteellisesti norjalainen tutkimusryhmä vuonna 2012. Eläimen lajinimi annettiin sen löytäjän kunniaksi. Vaikka lopputulos oli vaatimattomampi kuin ensimmäiset otsikot lupasivat, kyseessä oli silti yksi suurimmista tunnetuista pliosauruksista.
Merten huippupeto
Tämä laji oli jurakauden merten kiistaton huippupeto. Sen saaliiksi joutuivat suuret kalat ja kalaliskot, kuten suurisilmäinen Ophthalmosaurus. Lisäksi se saalisti pitkäkaulaisia plesiosauruksia ja kovakuorisia ammoniitteja, joiden kuoria sen vahvat hampaat pystyivät murskaamaan.
Vain harvat eläimet olivat turvassa tältä saalistajalta. Sen valtava koko ja voima tekivät siitä lähes vastustamattoman pedon, jota voi hyvällä syyllä kutsua jurakauden merten huipulla olleeksi hallitsijaksi. Juuri tämä asema on tehnyt siitä niin kiehtovan tutkimuskohteen.
Huippupedon läsnäolo vaikutti koko meriympäristöön. Sen saaliseläimet joutuivat kehittämään puolustuksia, kuten vahvempia kuoria ja parempia pakoreaktioita. Näin tällainen peto muovasi koko ekosysteemiä ympärillään.
Aistit ja saalistus
Suurlisko tarvitsi hyvät aistit menestyäkseen saalistajana. Tutkijoiden mukaan sillä oli todennäköisesti hyvä hajuaisti, joka auttoi paikantamaan saaliin vedessä. Tämä on hyödyllinen kyky pedolle, joka etsii ravintoa laajoilla merialueilla.
Saalistus perustui todennäköisesti hajuaistin ja näön yhdistelmään. Hajuaisti saattoi paljastaa haavoittuneen saaliin kaukaa, ja näkö ohjasi lopullisessa hyökkäyksessä. Yhdessä nämä aistit tekivät tästä pedosta erittäin tehokkaan saalistajan, jolta saalis ei helposti päässyt pakoon.
Pliosaurus-suku
Suvusta tunnetaan useita eri lajeja, jotka kaikki elivät myöhäisellä jurakaudella. Tyyppilaji kuvattiin Englannista jo 1800-luvulla, ja muita lajeja tunnetaan eri puolilta Eurooppaa sekä Venäjältä. Tämä Svalbardin laji on yksi suvun pohjoisimmista edustajista.
Sukulaislajien laaja levinneisyys osoittaa, että pliosaurukset hallitsivat pohjoisia jurakauden meriä laajalti. Niiden ekologinen vaikutus oli niin suuri, että muut merieläimet joutuivat sopeutumaan elämään näiden valtavien petojen kanssa. Suku oli aikansa merten hallitseva petoryhmä.
Jurakauden meret
Suurlisko eli jurakauden lämpimissä ja matalissa merissä, jotka peittivät tuolloin laajoja alueita pohjoista pallonpuoliskoa. Nämä meret olivat täynnä elämää ja tarjosivat runsaasti ravintoa suurelle pedolle. Lämpimät vedet olivat ihanteellinen ympäristö huippusaalistajalle.
Merissä ui valtavasti kaloja, kalaliskoja ja muita merimatelijoita. Tällainen lyhytkaulainen merimatelija löysi niistä helposti ravintoa. Runsas saalismäärä mahdollisti sen, että näin suuri peto saattoi menestyä ja kasvaa valtavaksi.
Tällainen ympäristö suosi suuria saalistajia. Kun ravintoa oli paljon, ravintoketjun huipulle saattoi kehittyä todellisia jättiläisiä. Juuri näissä oloissa tämä peto nousi merten kiistattomaksi hallitsijaksi.
Neljä voimakasta evää
Kuten muillakin plesiosauruksilla, tällä eläimellä oli neljä suurta, melamaista evää. Toisin kuin kaloilla, joilla on yksi pyrstöevä, plesiosaurukset käyttivät uintiin kaikkia neljää eväänsä. Tämä oli tehokas ratkaisu suurikokoiselle vesipedolle.
Juuri Pliosaurus funkei hyödynsi näitä voimakkaita eviä saalistuksessa. Evät antoivat sille sekä voimaa että ohjattavuutta, mikä oli tärkeää suuria saaliita jahdattaessa. Liikkumistapa muistutti veden alla lentämistä, jossa evät työnsivät eläintä eteenpäin tasaisin vedoin.
Vaikka eläin oli valtava, se kykeni liikkumaan hallitusti ja voimakkaasti. Tämä teki siitä pelättävän saalistajan, joka pystyi sekä nopeisiin iskuihin että pitkiin matkoihin avovedessä. Neljän evän rakenne oli plesiosaurusten menestyksen salaisuus.
Pliosaurusten valtakausi
Pliosaurukset olivat jurakauden merten hallitsevia petoja. Ne olivat kehittyneet plesiosaurusten haarasta, joka erikoistui suuriin saaliisiin lyhyen kaulan ja valtavan pään avulla. Suurlisko edusti tämän kehityssuunnan huippua koon ja voiman osalta.
Näiden petojen valtakausi kesti miljoonia vuosia. Niin kauan kuin meret olivat täynnä suurta saalista, pliosaurukset säilyttivät asemansa ravintoketjun huipulla. Ne olivat aikansa merten vastine suurille maapedoille.
Lopulta pliosaurusten aika kuitenkin päättyi liitukauden kuluessa. Niiden tilalle nousivat vähitellen muut suuret merimatelijat, kuten mosasaurukset. Silti pliosaurukset ehtivät olla pitkään merten pelättävimpiä petoja.
Merten jättiläisen tarina
Kaikki nämä piirteet yhdessä tekevät suurliskosta erityisen kiehtovan eläimen. Sen valtava pää, voimakkaat evät ja huippupedon asema kertovat, millaisia jättiläisiä jurakauden meret kätkivät. Se on hieno esimerkki muinaisten merten valtavista saalistajista, joiden kaltaisia ei enää ole olemassa.
Hampaiden kertomaa
Eläimen hampaat kertovat paljon sen elintavoista. Ne olivat suuria ja tukevia, eivätkä tarkoitettu hienovaraiseen pieneen saaliiseen. Sen sijaan ne sopivat suurten saaliiden lävistämiseen ja repimiseen, mikä kertoo pedon mieltymyksestä isoihin saaliisiin.
Hampaiden kuluneisuus ja muoto antavat tutkijoille vihjeitä ravinnosta. Kuluneet kärjet kertovat kovien kohteiden, kuten luiden tai kuorten, käsittelystä. Tällaiset jäljet auttavat rakentamaan kuvan siitä, mitä eläin todella söi.
Juuri hampaat ovat usein parhaiten säilyviä osia, ja siksi ne ovat tutkijoille erityisen tärkeitä. Niiden avulla voidaan tunnistaa eläin ja päätellä sen asema ravintoketjussa. Hampaat ovat siis avain tämän muinaisen pedon ymmärtämiseen.
Haastava kaivaminen
Tämän pedon fossiilien kaivaminen oli poikkeuksellisen vaativaa työtä. Löytöpaikka sijaitsi arktisella alueella, jossa olot ovat ankarat ja kaivuukausi lyhyt. Pakkasen ja sulamisen vaihtelu oli myös vahingoittanut luita maaperässä.
Hauraat fossiilit jouduttiin suojaamaan huolellisesti ennen kuljetusta. Tutkijat valoivat luut kipsiin, jotta ne kestivät matkan museoon. Tällainen työ vaatii sekä kärsivällisyyttä että taitoa, jotta arvokkaat näytteet säilyvät ehjinä tutkimusta varten.
Merten pelätty kuningas
Harva muinainen peto herättää yhtä paljon kunnioitusta kuin tämä jurakauden merten kuningas. Sen valtava koko ja voima tekevät siitä yhden vaikuttavimmista koskaan eläneistä merimatelijoista, jonka tarina kiehtoo ihmisiä yhä.
Suurliskon perintö
Pliosaurus on yksi vaikuttavimmista tunnetuista meripedoista. Se edustaa huippua jurakauden meriekosysteemeissä, joissa se oli ravintoketjun ylin saalistaja. Se on yksi parhaiten tunnetuista jättimäisistä merimatelijoista.
Sen valtava kallo, voimakas purema ja huippupedon asema tekevät siitä yhden vaikuttavimmista jurakauden eläimistä. Suurlisko muistuttaa, kuinka täynnä uskomattomia petoja muinaiset meret olivat. Jokainen uusi löytö avaa lisää näkymiä siihen, kuinka vaarallisia mesotsooiset valtameret todella olivat.
Usein kysytyt kysymykset
Mikä Pliosaurus oli?
Pliosaurus oli lyhytkaulainen merimatelija eli pliosaurus, joka eli myöhäisellä jurakaudella. Se oli noin 10–12 metriä pitkä huippupeto, jolla oli valtava kallo ja voimakkaat hampaat, ja se saalisti kaloja, kalaliskoja ja muita merimatelijoita.
Oliko Pliosaurus dinosaurus?
Ei. Pliosaurus ei ollut dinosaurus vaan merimatelija eli plesiosaurus. Hakusana Pliosaurus dinosaurus on yleinen, mutta tarkalleen ottaen kyseessä oli meressä elänyt matelija, ei dinosaurus.
Oliko se todella 15-metrinen ja 45-tonninen?
Ei aivan. Nämä luvut esitettiin varhaisissa uutisissa, mutta ne olivat spekulatiivisia. Tarkempi tieteellinen tutkimus pienensi arviot noin 10–12 metriin ja noin 11 tonniin, mikä tekee siitä silti yhden suurimmista tunnetuista meripedoista.
Kuinka voimakas sen purema oli?
Purema oli epäilemättä erittäin voimakas, mutta tarkkaa lukua ei tunneta, koska kokonaista kalloa ei ole löytynyt. Median esittämä ”nelinkertainen petodinosaurukseen verrattuna” oli liioittelua eikä perustunut varsinaiseen tutkimukseen.